kysyit onko mulla mitään, listasin ne kaikki tähän

Mulla on

ahdistus

paniikki

pelko

vitutus

stressi

Mulle ei ole

aikaa

yksityisyyttä

rahaa

varsinkaan sitä rahaa

asd.

pure kiinni hampaat, laske jalat maahan

Mun oli tarkotus tulla kertomaan kuinka kiva päivä mulla oli.

Mutta sitten se tunne katosia oikeastaan jo ennen kuin pääsin kotiin.

On kamalaa tajuta istuvansa ihmisten keskellä, mutta olevansa silti yksin.

Kuunnella kuinka kivaa kaikilla on ollut.

Tajuta, ettei kuulu niiden ihmisten elämään enää millään tavalla.

Tai siltä se ainakin tuntui. Ehkä se on vain tämä väsymys ja univelat joiden kuittaamiseen menisi luultavasti vuosia. Huomennakaan en saa nukkua. Tiistaina nukun, sillä sitten seuraavaan viikkoon ei taas tarvitsekaan nukkua.

En tiedä miten tulen selviämään, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole kuin selvitä.

All we need is faith, faith is all we need.

Tuon lauseen avulla selvisin tänäänkin.

Mutta älkää huoliko, kerron vielä jossain vaiheessa mitä kivaa tehtiin tänään, kunhan saan jotain kuviakin käsiini.

Ehkä huomenna on parempi päivä.

Hetkinen...

..huomenna on maanantai.

Eih.

Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa varsinkaan kun se mitään muuta ei

Joo mä tiedän mitä tunnen,
Mutta koskaan sitä ääneen sano en.
Mä pelkään että joskus peilistä
Katsoo sun kaltainen.
Mä en suutu, enkä raivoo, enkä huuda,
Siihen suostu enää en.
Yksi ainoo katse jota et ymmärrä kuitenkaan,

Kertoo enemmän kuin kaikki sanat yhteensä.
Siitä mitä tapahtuu syvällä mun sisällä
Ja siitä mikä odottaa vielä sitä hetkeä,
Kun on vapaa kaikesta mitä kannan mukana.
Tiedän kuka sinä oot, mut onko sulla hajua,
Siitä mihin päässyt oon ilman sinun apua?
Oikeastaan minun pitäisi kai kiittää sinua,
Avasit mun silmät, enkä usko enää satuja.

Shame on you people

häpeä sinä joka varastit sen takin.

ja sinä joka varastit Shannonilta jotain.

SE ON VÄÄRIN.

Kaikki saa kärsiä ja kohta lavalle ei oteta ketään.

Sitten on hauskaa.

NOT.

dare to dream

hyvää tiistaita vaan kaikille

lost in the city of angels

SOON

Soundcheck oli mahtava

Hollywood Bowl

Valvominen

Väsyttää

Joskus kun aivot toimivat paremmin, kirjoitan jotain järkevämpää.

Nyt 40 päivää Lontooseen.

KIITOS!

Kiitos kaikille ihanille ihmisille jotka on jaksaneet tätä blogiani seurailla!

Sivukatselujakin tuli eilen täyteen 10 000, eli kyllä täällä taitaa joku aina silloin tällöin käydä.

Winter is coming

Perhanan "Winter is coming", siitä tulee automaattisesti mieleen vain Game of Thrones.

Ja siitä tuli mieleen, että jumitan vieläkin sitä ensimmäistä tuotantokautta, hups...

Noh, ehkä katselen tässä joku pimeä syysilta loppuun.

Nyt ei kuitenkaan ihan vielä talvi ole, syksy vain. Täällä on ainakin ilmat hiukan lämminneet, tänäänkin oli sentään huimat +12 astetta, kun viikko sitten oltiin melkien pakkasen puolella.

Melkein kesältä tuntuu, heh.

Ja melkein näyttääkin.

Siinä oli muutama aika turha kuva, mutta en jaksanut mitään ihmeellistä kuvattavaa etsiä ja aurinkokin oli laskemassa. Elämään ei kuulu mitään ihmeellistä. Huomenna joudun hammaslääkäriin, en kestä. Jos selviän sieltä (ja illan töistä...) hengissä niin saatan postailla jotain.

Heh, HB lähestyy!♥

We will VyRt again!

Vielä muutama yö sitten tuijotettiin ystäväiseni kanssa tälläistä kuvaa

ja mietin että ei tule mitään. 5 päivää aikaa ja 3500 lippua pitäisi vielä saada myytyä.

Mietin että ei tule kesää, joulua eikä mitään muutakaan eikä tarvitse alkaa edes leipomaan HB-kakkua vaikka kovasti sellaisen haluaisinkin tehdä.

Tänään herätessäni hämmennyin viestistä jonka olin saanut

"HB tulee!!!"

Mietin vain, että eihän se ole mahdollista, viime yönä lipputilanne kun oli 4226.

Heti tietenkin ryntäsin katsomaan, että onko tuo tosiaan totta.

Sain yllättyä kerrankin positiivisesti.

Ei enää sitä tuskaista laskurin tuijottelua ja sivun päivittelyä.

Voin huokaista helpotuksesta.

Sunnuntaina voin sitten kertoa, jos valvomiselta ja innokkuudeltani pystyn, että saatiinko rahoillemme vastinetta niin kuin Artifactissa. Uskon kyllä että saadaan.

Univajeesta saatetaan joutua kärsimään, koska esityksen lisäksi minun lippupakettiini kuuluu sound check ja sehän on meidän aikaan sitten joskus keskellä yötä. Itse keikka taisi alkaa meidän aikaan kahdeksan aikoihin sunnuntaiaamuna.

Jos joku haluaa vielä mahdollisuuden osallistua kyseiseen tapahtumaan, niin lipun voi ostaa täältä. Paypal-tili tai luottokortti ei ole pakollinen, tuolla toimii ihan normaali Visa Electron (valitettavasti, heh). Täysi-ikäisyyttä taitavat kuitenkin vaatia.

The Kill

Miksi voi miksi tätä ei oo siinä videossa..?

Kuka tän ikinä sitten tekikään, oli nero.

Kuvat täältä

I don't remember the moment I tried to forget, I lost myself, is it better not said

Eksyin jo eilen katselemaan kuvia kesältä ja varsinkin Rock the Beachista.

Tänään ne kaikki muistot sitten vyöryivät mieleen sellaisella voimalla, etten mahtanut mitään.

Muistan sen tunteen kun saatiin numerot käteen ja puolen päivän aikoihin oltiin niistä enemmän kuin tyytyväisiä, kun jono meidän takana alkoi olla jo aivan liian pitkä.

Muistan ne kivat ihmiset joiden kanssa mietittiin, että kyllä me vähän hulluja ollaan.

Muistan sen tunteen kun odotettiin, että portit aukeavat ja että meidät päästetään sisälle.

Pelotti, jännitti, innostutti.

Ja kyllä, muistan elävästi myös sen kuinka vaikeaa hiekassa on juosta.

Ja sen kuinka poltin itseni siinä perhanan auringossa

Muistan nimmarijonon, A Day to Rememberin ja rantapallot.

Sen, kuinka meille sanottiin, että siinä jonossa on 300 muutakin, että ei saa hidastella.

Ja loppujen lopuksi me oltiin kuitenkin niitä, jotka jumitti koko jonon.

Olen edelleen sitä mieltä, että siitä ei voi syyttää meitä, viattomia fanityttöjä, jotka eivät suurin piirtein sanaa suustaan saaneet, kun Tomo ja Jared keskittyivät puhumaan cola-tölkeistä.

Sen, kuinka jalat tekivät kuolemaa siinä vähän ennen Airbournea ja sen aikana.

Muistan myös sen tunteen kun tajusin olleeni vähän liian utelias.

Muistan sen tuskan kun piti kävellä takaisin keskellä yötä, ihan pihalla kaikesta, jalat huutaen hoosiannaa. Kun päästiin nukkumaan asti, nukahdin varmaan välittömästi. Ja seuraavana päivänä heräsin enemmän tai vähemmän pihalla kaikesta siihen, kun minua pommitettiin viesteillä ja puheluilla, thanks.

I will never forget

On hassua miten tietyt kappaleet tuovat takaisin tietyn tunteen. Miten Closer to the Edgeä kuunnellessa kylmät väreet menevät kehon läpi uudestaan ja uudestaan ja ihokarvat nousevat pystyyn. 

Miten Night of the hunter, Search and Destroy ja Conquistador putkeen kuunneltuna palauttavat mieleen sen tunteen kun tuntuu ettei jaksaisi hyppiä millään, koska on jo seisonut 13 tuntia ja on varma että kuolee kohta, mutta silti ei vaihtaisi sitä tilannetta mihinkään. 

Miten Birth saa aina aikaan sen tästä se lähtee-fiiliksen.

Unohtamatta sitä typerää virnettä mikä nousee kasvoille.

Miten sanat
There was truth
There was consequence
Against you, a weak defense
Then there's me

saavat mielen muistamaan siniset silmät ja sen enemmän tai vähemmän oudon tunteen minkä ne aiheuttivat.

Hassua on se, että noita flasbackeja tulee mitä oudoimmista asioista.

Kuten siitä tiedosta, että joku on kipeä.

Muistan edelleen sen viikon Rock the Beachin jälkeen kun olin aivan varma että kuolen siihen kauheaan tautiin minkä jostain sain. ja joka taidettiin tarttuttaa eteenpäin, I'm still so sorry.

En kuollut, eikä onneksi kuollut kukaan muukaan, vaikka koville taisi ottaa.

Tosiaan kurkunpään sekä hengitystientulehdus ei ole mikään maailman mukavin asia.

Haluan lisää tällaisia kokemuksia. 

Kokemuksia joita muistellessa tekee mieli itkeä, nauraa ja vaan elää koko juttu uudestaan ja uudestaan.

Onneksi ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että niitä kokemuksia tulee♥

kuvat (c) minä joten älä kopioi ilman lupaa, kiitos.

"Suosittua kohteessa Lontoo: Wi-Fi"

Ajattelin lähteä Lontoosta kyllä muutakin etsimään kuin vain toimivaa wi-fiä, vaikka myönnetään, se on ihan hyödyllinen juttu. Pietarissakin elettiin wifi-yhteydestä toiseen.

Tuntuu taas hiukan toivottamalta. Vaikka ihan vain sen takia, että mulla on miljoona välilehteä auki kun en vain voi sulkea mitään. Kadotan sitten vaan kaiken "tärkeän" ja itken niiden kuvien perään koko illan. Been there, done that.

Hotellin etsiminen on kuin neulaa heinäsuovasta etsisi.

+ olen täällä taas google maps-mestari. Osaan kohta myös varmasti kääntää mailit kilometreiksi tuosta noin vain...

Ei tämäkään postaus kovinkaan järkevä ja informatiivinen ollut, mutta tiedättekö mitä?
Ei minulla yksinkertaisesti ole mitään kerrottavaa. Viimeisen viikon olen viettänyt sängyn pohjalla, tiistain Helsingin reissua lukuunottamatta, koska polvi. Ei täällä kauheasti mitään tosiaankaan tapahdu. Paitsi että olen katsonut samat ohjelmat niin neloselta, liviltä, foxilta kuin avaltakin jo sadasta. Uusintojen uusinnatkin on tullut jo nähtyä.

Ja tältä olen suurin piirtein koko ajan näyttänyt, jee.

I just love Disney

Last I checked I was a fucking wreck

You always do as you please
So I'm gonna follow suit
And take a seat
And watch you fall apart
'Cause in the end
What are you without me?

I slow this down 'cause I know that you can't keep up
Oh maybe I, maybe I was wrong from the start
I might be proud, but at least I'm proud of something
You've taken pride in becoming nothing

You keep me on the edge of my seat
I bite my tongue so you don't hear me
I wanna hate every part of you in me
I can't hate the ones who made me

blow me

minä ♥ internet

I feel your pain.

Mä tappelen netin kanssa joka päivä.

So don't worry Jared, you get used to it :)

kuvat täältä

ps. haluan postata jotain järkevää mutta yhyy, I don't have any idea what.

tänäänkin jossain joku uuden elämän saa

1/10