Tässä viimeisen kuukauden aikana on huomannut paremmin kuin hyvin sen kuinka ihmiset muuttuvat. Kuinka minä muutun.
Minä, joka......
- ...vihaa tiskaamista, tiskaan nykyisin vähintään kolme kertaa päivässä
- ....vihaa myös siivoamista, siivoan vähintään kaksi kertaa viikossa kunnolla. Imuroin, pyyhin pölyt yms.
- ...viihdyin ennen kaaoksessa haluan että jokainen tavara on omalla paikallaan.
- ...halusin aina asua nimenomaan yksin, asun samassa asunnossa toisen ihmisen kanssa.
- ...ei koskaan syönyt aamupalaa, syö nykyisin joka aamu puuroa.
Ihan nyt vain muutama esimerkki siitä kuinka sitä tulee yllätettyä itsensä. Elämä opettaa, mutta silti toivon että lukiossa olisi viimeistään kokonainen kurssi joka käsittelee omilleen muuttamista ja jossa kerrotaan että mitä siinä vaiheessa kuuluu tehdä kun istuu asunnossa jossa ei ole sähköä vaikka vuokrasopimuksessa niin on luvattu.
Kaikesta huolimatta, omassa kodissa asuminen on kivaa. Tämä tuntuu kodilta.
Oltiin viikonloppu muualla ja huomasin odottavani vain koko ajan että pääsee takaisin kotiin. On tavallaan outoa, että jotain paikkaa voi sanoa jo kahden viikon asumisen jälkeen kodikseen, mutta niin se vain menee. Turku on nykyisin koti.
Odotan sekavin tuntein sitä päivää kun menen käymään "kotona" eli vanhempieni luona. Varsinkin kun hekin ovat muuttamassa. Ei ole enää olemassa sitä kotia mistä lähdin muutama viikko sitten. On vain uusia paikkoja uusien paikkojen jälkeen.
Time will change everything about this hell.
Enää ei ole myöskään 123 päivää lähtöön, 100 päivää Artifact screeningiin tai 129 päivää Las Vegasiin. Huomenna voin sanoa että ylihuomenna lähdetään, Artifactiin on tasan viikko ja Vegasiinkin on vain 15 päivää. Uskomatonta mutta totta on myös sekin, että laukkukin on jo pakattu, liput tulostettu ja rahat vaihdettu.
Time to do or die.
