Let me show you exactly how the breaking point sounds

Mun oli tarkotus kirjottaa tähän syvällinen avautuminen mutta en vaan pysty.

En löydä niitä oikeita sanoja kuvaamaan tätä kaikkea.

Oon vaan niin helvetin kyllästyny ihmisiin.

Ei kai tässä oo enää edes mitään sanottavaa.

What happens in Vegas, stays in Vegas

Mars in Las Vegas 20/09/14

En vieläkään osaa käsittää miten tämä kyseinen tapahtuma sattumalta onnistui hyvin osumaan samalle viikonlopulle kun oltiin muutenkin päätetty lähteä Vegasiin. Joku suurempi voima oli selvästi pelissä.

Ei oltu kerrottu kellekään että ollaan menossa Vegasissa miittiin, päätettiin sillon joskus vaan että pakko on päästä sanomaan heipat ja tapaamaan vielä viimesen kerran. 

Oltiin jokainen enemmän tai vähemmän innoissamme siitä, että tuo keikka miitteineen pidettiin The Cosmopolitan-hotellin allasalueella joka oli kyseisen hotellin katolla.

Siellä sitten jonossa taas ihmeteltiin, vaihdettiin kuulumisia tuttujen kanssa ja vaan höpistiin niitä näitä. Jouduttiin odottelemaan kyllä aika kauan ennen kuin päästiin edes itse miittipaikkaan, sillä turvatarkastukset oli kuin lentokentältä. 

Siitä kun sitten selvitiin niin meidät tosiaan ohjattiin sinne katolle ja johonkin lasiseinäiseen huoneeseen. Oltiin kaikki ihan ihmeissämme ja innoissamme koska kyseinen paikka oli niin hieno. Hieman pieni se meille kaikille oli, mutta onnistuttiin tunkeutumaan kaikki siihen ahtaaseen kopperoon.

Siinä sitten taas hetki odoteltiin ennen kuin Tomo ja Jared tuli paikalle. Odottelusta huolimatta Shannon ei koskaan ilmestynyt paikalle ja Jared kuittasi herran poissaolon toteamalla hänen olevan kipeä. Asia oli sillä loppuunkäsitelty ja siirrtyttiin asioissa eteenpäin.

Vaikka Shannon puuttuikin niin Vegasin miitti oli parhain m&g ikinä. Se oli jokaisen pennin arvoinen ja vielä niin paljon muutakin. Ikinä ei ole tullut miitissä naurettua niin paljon. 

"Nice to see you.....again."

Puhuttiin siitä kuinka kuuma on, kuinka kukaan ei jaksaisi edes liikkua mihinkään ja laiskottaa vaan ja mitä merchejä pitäisi tulla. Saatiin muutamaman kerran oikeasti nauraa vedet silmissä kun tuli niin hauskoja juttuja. Jared oli selvästikin katkera kun häntä ei oltu pyydetty mukaan Magic Mike jatko-osaan ja telkkarista tuleva amerikkalinen jalkapallo saattoi hetkittäin harhauttaa vähän meitä kaikkia. Vaikka selittäisin tähän koko miitin sanasta sanaan niin en onnistuis saamaan sitä tunnelmaa ja niitä inside-läppiä tähän mitenkään niin, että ymmärtäisitte kaikki. Mut hei, "Next time...VIDEO!" ;)

Ennen kuvien ottamista saatoin kokea pienen panikoinnin jonossa kun tajusin että Shannon ei tosiaan ole tulossa. Siitä oli kuitenkin pakko päästä nopeasti yli koska oltiin kaverin kanssa siinä aika alussa eikä siinä ollut paljon aikaa miettiä mitään. Kaikkien sähläyksien ja nimmarointien jälkeen sitten päädyttiin lopulta eturiviin. Siitäkin sählättiin vaikka kuinka kauan kun yksi huutaa että saa mennä ja toinen karjuu vieressä että ei saa. Huoh, yrittäkää päättää!

Lämppärinä tuolla oli ihan törkeen hyvä DJ ja fiilisteltiin eturivissä ihan täysillä. Koettiin muutama hämmennyksen hetki kun alkoi tulla viileämpi ja pilviä kertyi taivaalle ja lopulta alkoi satamaan vettä. Siis Vegasissa. Syyskuussa. Oltiin jo ihan paniikissa että mitenköhän tässä käy, kun ei ole mitään katosta ja missään kaatosateessa ei keikkaa voida pitää kun kaikki laitteet kastuu. Vesisade kuitenkin loppu ja päästiin sitten alottamaan.

Koettiin jo heti alkumetreillä "kauhun hetkiä" kun Uitan aikana Jared käski kaikkia menemään kyykkyyn. Noh, tietenkin koko eturivi, me mukaan lukien, tarrasi turva-aitaan kiinni. Se ei sitten ollutkaan niin turvallinen vaihtoehto, sillä kun mentiin kaikki alas, niin se aitahan alkoi tulla sieltä mukana. Kiitos niille valppaille turvamiehille jotka ehti vetämään sen aidan ja meidät sen mukana takaisin pystyyn ennen kuin kävi pahemmin. Kyllä säikäytti.

Keikkakin oli kerrassaan loistava. Jared oli hyvällä tuulella ja puheli itselleen kun tajusi, että koko keikka näkyy isolta screeniltä koko Stripille. Magic Mike-vitsit jatku ja Shannonkin oltiin saatu paikalle. Muihin keikkoihin verrattuna tällä kertaa Jared jopa huomioi meitäkin, eikä vaan ignoorannut niin kuin sillä on meidän kohdalla pahasti tapana tehdä. Mistä lie johtuu....hehe.

Tää oli mun ja mun toisen kaverin näkymä aika pitkään. Eikä tuo edes ollut vielä lähellä....

Koin toisen sydämen pysäyttävän hetken kun tajusin yhden biisin alussa että apua, Jared on tulossa pois lavalta. Ja apua se on tulossa tähän. Huusin jotain epämääräistä kaverille ja seuraava mitä tajusin oli se, että herra Leto on edessäni, tarttuu käteeni ja nousee siihen aidalle. En tiedä kenen turvallisuuden puolesta pelkäsin siinä vaiheessa eniten. Mun käsi kun ei oo mikään kauhean iso eikä mulla kauheasti tuota voimaakaan ole, niin pelkäsin että Jared siitä tippuu meidän päälle ja vie mun käden mennessään. Niin ei onneksi käynyt.

Jaredkin onneksi älysi vaihtaa johonkin toiseen käteen. Ei se kyllä mua kauheasti auttanut koska lopputilanne oli se, että Jared melkein seisoi päälläni ja löysi ilmeisesti jalalleen mukavan paikan....Tapahtumasta on olemassa hieno video joss kiroan suomalaisella sisulla. Paljon. Koska sattui. Tapahtuneesta jäi muistoksi myös mustelmat.

Keikka loppui heti muutaman akustisen biisin jälkeen, koska iski kauhea myrsky ja alkoi taas satamaan ja jatkaminen olisi ollut turvallisuusriski meille kaikille. Siinä kiireessä Jared sitten valitsi meidät lavalle mutta eipä me sinne asti koskaan päästy koska kauhea kiire. Merkitsee kuitenkin paljon että se mies vihdoin meidät sinne valitsi eikä hypännyt törkeästi yli. Hehe. Ja meidän ultimate life goal täyttyi ja saatiin se viimeinenkin puuttuva rumpukapula meidän tiimiin. Neljä rumpukapulaan tuolla reissulla, ei huono.

Keikan jälkeen sitten jonotin vesisateessa meille kaikille levyjä koska haluttiin mennä vielä signinniin sanomaan pojille hyvästit. Se oli kaiken sen vesisateessa jonottamisen ja 250 dollarin arvoista. (kyllä, maksoin niistä viidestä CD levystä tuon verran koska Team Wiggle spending money in Vegas like there's no tomorrow.)

Kun selvittiin tuosta kaikesta lähdettiin metsästämään CVS:stä laastareita ja juomista. Laastareita koska tapansa mukaan olin onnistunut saamaan vuotavan haavan jalkaani. Onpa nyt tullut käveltyä ympäri Vegasiakin ilman toista kenkää, verta vuotavana.

Kaikesta huolimatta, paras ilta ikinä. Vielä näin puolen vuodenkin jälkeen.

Flashback Friday: Las Vegas

Las Vegas 20&22/09/14

Eihän tää nyt tule kuin sellaiset puoli vuotta myöhässä...ei anneta sen häiritä, jookos?
Mukavan ja kuuman Universal Studios päivän jälkeen herättiin aikaisemmin kuin laki sallii, pakattiin auto ja lähdettiin ajamaan kohti Las Vegasia! Jouduttiin kyllä ekaks herättämään meidän vuokraisäntä kun ei muuten olisi päästy pihasta yhtään mihinkään. 

Kovinkaan pitkälle ei edes päästy kun piti jo ensimmäisen kerran pysähtyä. Google maps oli näyttänyt ajoajaksi noin neljä tuntia mutta tuossa reissussa meni enemmänkin sellainen ainakin kuusi tuntia. Se ei kyllä loppujen lopuksi edes haitannut, sillä matka meni nopeasti. Vaikka meinattiinkin tulla hulluksi kun kuunneltiin niitä yksiä ja samoja levyjä uudestaan ja uudestaan, meillä kun ei ollut minkäänlaista johtoa jolla olisi jonkun puhelimen voinut auton radioon liittää ja radio itsekkään ei kauheasti siellä "aavikon" keskellä suostunut kuulumaan.

Vegasissa ensimmäinen pysähdys oli outletit koska shopping is fun, right? Lopputulos oli kuitenkin se, ettei meistä aika moni loppujen lopuksi edes jaksanut kiertää kauppoja joita löytyi joka lähtöön. Ja tuolla outleteilla oli muuten pirun kylmä. Siis oikeasti niin kylmä, että oli pakko ostaa pitkähihaiset ja ne päälle sitten huidella menemään. Tai niin kuin mun tapauksessa, istua Starbucksissa.

Suunnattiin tuolta outleteilta sitten ihan keskustaan etsimään ruokapaikkaa. Siellä sitä sitten ihmeteltiin vaikka mitä ja kyllä, käytiin jälleen kerran hiukan shoppailemassa. Valehtelematta vietettiin varmaan kaksi tuntia Victoria's Secretilla ja sen kyllä huomasi sitten pankkitilistäkin. Täytyy tässä vaiheessa pahoitella kuvien puutetta, mutta koska mun MacBook ei tunnista tuota ulkoista kovalevyä niin suurin osa matkakuvista pysyy siellä niin kauan kunnes saan ne jostain kautta siirrettyä tänne. Anyway, back to business.

Siinä sitten ylitulista kiinalaista syödessä saatiin enemmän tai vähemmän typerä idea joka päätettiin toteuttaa. Monikin meistä halusi ottaa tatuoinnin, joten päätettiin sitten hoitaa asia pois päiväjärjestyksestä tuolla. Palattiin takaisin meidän hotellille ja hetken googlailun jälkeen valittiin paikka johon päätettiin lähteä koittamaan onneamme. Tähän kohtaan voi todeta että noh, paikan olisi varmasti voinut valita paremminkin, mutta eipä minulla itselläni ainakaan työn laatua koskien ole edelleenkään mitään valittamista. Olipa ainakin ikimuistoinen kokemus sekin.

Loppuilta menikin sitten enemmän tai vähemmän mielenkiintoisiss tunnelmissa. Käytiin stripillä hieman pyörimässä ja katsomassa Bellagio. En tiedä mikä äly ja väläys meiltä kaikilta oli tosiaan laittaa pitkähihaiset paidat päälle koska eheh, tulihan siellä kuitenkin hieman lämmin niiden kanssa. Ilmeisesti oltiin jo truu losilaisia, koska Losissa sattui juuri tuolloin olemaan paljon kuumempi kuin Vegasissa. Raahauduttiin sitten jossain vaiheessa takaisin hotellille kun kaikkia väsytti ihan pirusti.

Seuraava päivä oli keikkapäivä mutta kirjotan siitä vielä postauksen erikseen, muuten tästä tulee ihan kamalan pitkä. Ajateltiin sillon aamulla kuitenkin meidän toiselle hotellille ja päästiin onneks checkkaa sisään jo ajoissa. Suunnattiin sitten New York New Yorkiin syömään kiinalaiseen (taas vaihteeks) ja saatiin sieltä sitten ruoat mukaankin ku ei jaksettu tosiaankaan kaikkea syödä. Sitten CVS:n kautta suunnattiin meidän hotskulle takaisin valmistautumaan keikkaan, josta sitten enemmän siinä seuraavassa postauksessa.

Viimesenä aamuna (22.9.) herättiin suhteellisen aikasin vaikka edellinen ilta oli taas venyny. Kerättiin kamat kasaan ja suunnattiin jälleen kerran Stripille. Meidän "enää ei tuhlata yhtään"-lupaukset ei oikein pitäneet ja kaikki löysi itsensä lopulta Rossista. Saatiinpa ainakin johto autoa varten ja iloittiin siitä faktasta että voitais tosiaan paluumatkalla kuunnella muutakin kuin Marsseja ja Linkin Parkia. Tuhlattiin myös maailman eniten helvetin M&M's karkkeihin kun ei oikein osattu laskea sitä kilohintaa oikein....

Mietittiin sitten mihin mentäisiin ja päädyttiin lopulta Luxoriin syömään sunnuntai brunssia. Se brunssi oli kyllä kerrassaan TAIVAALLINEN ja ruokaa riitti ihan joka lähtöön. Parasta oli tietenkin jälkiruokapöytä jossa oli ihan liikaa kaikkea hyvää! Syötiin kaikki ihan liikaa, mutta päädyttiin silti vielä ruokakauppaan ostamaan matkaeväät. Tuo päivä meni ihan älyttömän nopeasti ja sitten lopulta todettiin että pakko lähteä ajamaan kotiin tai ei olla koskaan perillä. Matkalla koettiin maailman vaikein Starbucksin metsästys sekä kaikkien kauhu; Ghost Town. Oli hauskaa ja kaikilla oli mukavaa, vaikka mieli olikin hieman haikea edellisen päivän keikan jäljiltä. Oltiin takaisin Losissa joskus yhdetoista aikoihin illalla ja mentiin kyllä aika suoraan kaikki nukkumaan. Meidän kuski ansaitsee kaikki pisteet kun jaksoi tuon koko matkan niin hyvin, kilometrejä kun kertyi oikeasti monta sataa! Meidän Vegasin viikonloppu oli kyllä aivan täydellinen!

(Ansaitsisin Oscarin että muistan nää asian edelleen?)

"Finland, don't run!" eli Mars in St. Petersburg 18/03

Meidän Pietarin matka. Se meni oikeasti yllättävän hyvin. Liian hyvin siis. 

Allegro on matkustusmuotona enemmän kuin mukava ja erittäin käteväkin vielä kaiken lisäksi. Ei tarvitse huolehtia mistään muusta kuin siitä, että passi on mukana. Sitten vaan hypätään Helsingistä (tai matkan varrelta) kyytiin ja istutaan tyytyväisenä kyydissä aina Pietariin asti.

Mulla iski epätoivo jo lähtöä edeltävänä iltana ja olin varma ettei koko matkasta tule yhtään mitään...

Matka Helsingistä Pietariin kesti siis sellaiset about kolme ja puoli tuntia. Perilläkin oltiin ihan ajoissa, mikä oli enemmän kuin mukavaa kun ottaa huomioon että kyseessä on VR. Perillä oli suorastaan kesäinen ilma, mutta eipä siitäkään ihan kauhean kauan ehditty nauttimaan. Hypättiin jo ennalta tilattuun taksiin ja lähdettiin kohti hotellia. Keikkapäivä oli tosiaan tuo sama kyseinen päivä, joten aikaa ei kauheasti ollut hukattavissa.

Hotellilla sitten vessassa laitettiin itsemme kuntoon ja lähdettiin etsimään ravintolaa jossa saisi edes jotain syötävää. Onneksi ravintola aukesi juuri sopivasti, joten vedettiin pastat ja borsch-keitot nopeasti naamariin ja tilattiin taksi ja eikös muuta kun kohti keikkapaikkaa.

Sitten vähän odotettiin. Ja odotettiin. Sekä odotettiin vähän lisää. Check-in ei tuntunut sujuvan oikein mitenkään mihinkään aluksi ja ihmisiäkin riitti vaikka muille jakaa. Eipä siinä mikään ollut auringossa odotellessa (rakas kämppikseni onnistui jopa polttamaan itensä...). Pizza partyt oli taas mutta, enpä ole koskaan yhtä pahaa pizzaa kylläkään syönyt.

En oikeasti tiedä kuinka monen tunnin odottelun jälkeen päästiin vihdoin sisälle. 

"Be careful and take it easy!" + "Finland, don't run!" oil enemmän kuin mukavia 'huomautuksia'. Oli mukavaa myös saada kaksi "turvamiestä" näyttämään valoa portaisiin ja huolehtimaan että pysyin pystyssä. Pitäisi varmaan useamminkin lähteä keppien kanssa keikalle...

Sound check oil kerrassaan loistava. Suhteellisen pitkäänkin sen kesti ja saatiin kuulla vaikka kuinka paljon oikeasti vanhoja biisejä! Thank god kuuntelin ekan levyn biisejä vasta edellisellä viikolla. Ja kuulin vihdoin ja viimein sen haluamani Buddha for Maryn full bandinä. Aamen sille. Ja L490. Enough said.

Sound checkin jälkeen lähdettiin metsästämään juomista että saisin vedettyä kasan särkylääkkeitä. Polvea särki ihan mukavasti enkä saanut sitä enää kunnolla tuossa vaiheessa taivutettua. Ehheh. Mutta en antanut sen haitata!

Juuri kun oltiin päästy ylös ja istumaan niin joku järjestyksenvalvoja tuli venäjäksi selittämään että jos on fanzone lippu niin pitää mennä johonkin. Noh, ei muuta kuin muita etsimään. Siellä sitten karsinassa odoteltiin permannolla että milloin päästäsiin takaisin fanzone-alueelle. En tiedä kauanko tuollakin tuossa vaiheessa odoteltiin mutta sen verran kuitenkin että päätettiin kokeilla Soneran ulkomailla netin käyttämisen rajoja ja suunnata twitteriin. Melkein live twiittaamiseksihan se sitten meni.

Kun lopulta sitten päästiin takaisin fan zonelle niin iski kyllä ihmetys. Huomattiin jo "kaukaa" että eturivi oli meidän puolelta melkein tyhjä, vaikka oltiin odotettu, että kaikki M&G-porukat olisivat sen vallanneet. Meidän oli tarkoitus välttää eturivi viimeiseen asti koska pelkästään yhtlö venäläiset + eturivi kuulostaa tappavalta. Kun siihen lisätään tämä jalka niin se olisi ollut suorastaan itsemurha. Mutta....

Niin....siellähän sitä sitten oltiin koska tilaisuus oli. Oli kyllä enemmän kuin onnellinen olo siinä vaiheessa kun katsoi sitä ihmismassaa mikä vyöryi sisälle kun ovet avautuivat. Siinä meinasi mennä muutama järjestyksenvalvojakin kumoon ihan huoletta. Venäläiset vain on hulluja. Pakko myöntää että kyllä hieman tiivistä eturivissä oli mutta silti se fiilis siitä, että oli päässyt Pietarissa kaikkien hullujen venäläisten seasta keppien kanssa puolirampana eturiviin....never forget. 

En uskonut, että sanon tätä koskaan ääneen, mutta Pietarin keikka oli yksi parhaista keikoista koskaan. Ehkä tähän vaikutti se, että viime kerrasta oli jo tosiaan se puoli vuotta, mutta silti. 

Keikan jälkeiseksi suurimmaksi ongelmaksi näytti muodostuvan taksin saaminen. Onneksi mukaviakin venäläisiä on olemassa ja muutama tyttö auttoi meitä soittamalla taksin ja vieläpä odottamalla niin kauan että taksi tuli paikalle.  Päästiin perille, vedettiin ruoat naamaan ja käytiin nukkumaan, sillä seuraavana aamuna lähdettiin sitten takaisin kohti Helsinkiä.

Aamulla olikin jännät paikat kun ennalta tilattu taksi ei saapunutkaan paikalle. Tässä kohtaa VR siis petti. Ehdittiin onneksi, hieman kyllä kuumotti että jäädäänkö Pietariin vielä muutamaksi tunniksi kuitenkin. Jäi meillä sentään melkein ruhtinaalliset 10 minuuttia aikaa kun saavuttiin asemalle.

Kaiken kaikkiaan kerrassaan onnistunut reissu. Se mitä tästä reissusta seurasi onkin sitten täysin toinen tarina......

Coming soon.

Love&Lust

Lukiossa joka keväisestä Pietarin reissusta tuli jo perinne ja siitä tiesi, että kesä on lähestymässä. 

Nyt keväinenPietarin matka lähestyy ensimmäistä kertaan kahteen vuoteen - ei kylläkään koulun puolesta vaan ihan omatoimisesti.

#LoveLustTour

Toivon sekä oman että kaikkien muidenkin mielenterveyden kannalta, että tuo reissu tulee olemaan easy in, easy out. Tässä viime aikoina kaikki on taas tehty vaikeimman kautta enkä sen takia ihmettelis vaikka jotain tuollakin tapahtuis. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan niin ehditään ehkä jossain välissä jopa syömään jotain. Ehkä.

Viimeistä viedään joten toivottavasti tässä käy hyvin.