Käytiin Kainan kanssa heittämässä hyvästit PMMP:lle.
Ensin käytiin vähän lämmittelemässä Turussa. Oltiin valmistauduttu paremmin kuin hyvin siihen, että jonotetaan mahdollisesti hieman viileässä ilmassa monta tuntia; oli mattoa ja ruokaa.
Meidän suunnitelmat meni kuitenkin uusiksi kun käteen lyötiin numerot 3. & 4. ja käskettiin mennä tekemään jotain muuta. Aktiivisena sitten reippailtiin ympäri Turkua, käytiin piknikillä kauppakeskuksessa ja seikkailtiin takaisin Logomoon. Päästiin tosiaan sisälle tuntia aikaisemmin kuin muut ja joo, eturivipaikkahan sillä saatiin. Olisi saatu varmaan muutenkin, mutta noin se tuntui onnistuvan liiankin helposti. Sisälle kun päästiin niin oli hyvin aikaa viedä kamat narikkaan, käydä vessassa, ostaa paita...oli liian rentoa. En ole sellaiseen tottunut.
Maailman edustavin ja laadukkain kaverikuva. Ja samalla se pakollinen eturivikuva.
Lauantaina suunnattiin sitten kohti Helsinkiä. Siinä oli naurussa ja kirosanoissa pidättelemistä, kun minun suunnistustaitoni, Kainan kartanlukutaito ja iPadin kartta-toiminto tuntuivat pettävän samaan aikaan ja pyörittiin keskustassa varmaan tunti ennen kuin löydettiin oikeaan paikkaan. Noh, löydettiin kuitenkin. Pienestä seikkailusta huolimatta ehdittiin hyvin sivistämään itseämme Kiasmaan (oli kerrassaan hämmentävä kokemus..) ja sen jälkeen leffaan katsomaan Leijonansydän. Kaikki katsomaan se, ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva!
Sunnuntai aloitettiin aamupalalla (liian aikaiseen, koska oltiin unohdettu siirtää kellot..) ja sen jälkeen kevyellä lenkillä keikkapaikalle, padin kartan pettäessä meidät jälleen. Joo, ei ihan 5 minuutissa kävelty ei..
Siellä sitten istuttiin jäähallin edessä. Välillä oli hieman kylmä, mutta onneksi sekään ei haitannut, kun mukavaa seuraa löytyi, sain lämpimämmän takin ja läheltä löytyi mäkkärikin.
Tunti takana, 10 edessä-kuva
Viimeisellä keikalla, eturivissä, keskellä. Oikeastaan parempaa paikkaa ei olisi voinut olla.
Ja kiitos sillä ihanalle järjestysmiehelle joka oli silloin kesällä RTB:ssäkin. Oli mukava että muistit♥
Olo oli keikan jälkeen aika...mitäänsanomaton. Sillä tavalla tyhjä. Joka paikkaa särki eikä järkeen tuntunut menevän, että tässä se nyt oli. Hauskin sattuma oli, että törmättiin yhteen jonotusystäväämme Turusta ja saatiin se nimikin selville!
Kaiken kaikkiaan onnistuneet reissut.
Kiitos PMMP♥
