We are the children of the great empire

A thousand times I tempted fate
A thousand times I played this game
A thousand times that I have said,
Today, today, today.

18.2. eli viides ja viimeinen kokonainen päivä Pariisissa. Olisin enemmän kuin mielelläni nukkunut aamulla hieman pidempään mutta siihen ei ollut aikaa. Aamupalan jälkeen suunnattiin Disney-kauppaan ostamaan oikeastaan koko matkan ainoat tuliaiset. Olisin voinut ostaa sieltä vaikka mitä itsellenikin, sen verran ihania juttuja siellä myyntiin. Yllätyttiin hintatasosta, koska oltiin varauduttu maksamaan Disney-prinsessa aiheisesta Barbiesta jotain 30-40€ välillä mutta sellainen maksoikin alle 20€. Taisi tuo Disney-kauppa olla halvin kauppa mitä koko matkalla löydettiin...

Disney-kaupan jälkeen suuntasin paniikkishoppaamaan itselleni valkoisen paidan iltaa varten vaikka olin alunperin ajatellut etten sellaista tarvitse. Paita osoittautui myöhemmin hyvinkin tarpeelliseksi ostokseksi vaikka kyseistä paitaa oikeastaan vihasinkin enemmän kuin mitään.

Shoppailun jälkeen käytiin syömässä minkä jälkeen suunnistinkin takaisin hotellille ja aloin valmistautumaan iltaa varten.

Välihuomautus tähän että en tajua miten kukaan jaksaa vetää monta keikkaa peräkkäin. Jokainen joka on käynyt 'kunnon' keikalla joskus tietää sen väsymyksen ja öö-olotilan seuraavana päivänä. Noh, kerron sitten jossain postauksessa mikä olotilani oli Tukholmassa...

Mutta takaisin asiaan. Tällä kertaa osasin paikalle ihan ensimmäisellä yrityksellä ja olin hyvissä ajoin paikalla odottamassa muutamaa kaveria. Kun kaverit saapuivat paikalle, käytiin kiltisti M&G-jonoon ja sitten vain odotettiin. Ja odotettiin. Ja vielä vähän odotettiin. Ja tutustuttiin uusiin ihmisiin. Check-inin jälkeen odotettiin vielä vähän lisää. Vesisateessa. Oli oikein mukavaa, kiitos kysymästä.

Kun päästiin sitten vihdoinkin sisälle niin odotettiin vielä vähän lisää. En nyt edes viitsi heittää tähän arviota kuinka kauan loppujen lopuks odotettiin M&G:n alkamista mutta kauan.

Reni♥

M&G meni hyvin ja kaikki oli enemmän kuin hyvällä tuulella. Ah, niin se kuva. Ei sillä väliä kuinka monta tälläistä on, en vaan edelleenkään tiedä tykkäänkö yhdestäkään. Ainakaan Jared ei tällä kertaa ole eristäytynyt niin pahasti kuin edellisessä kuvassa. (mitä ette muuten ole edes nähneet, omg..)

Tuo Night Two oli siitä erikoinen että silloin oli tarkoitus 'uudelleenluoda' värisota UITA-musiikkivideolta. Noiden kuvien ottamisen jälkeen osa meistä siirtyi ulos jossa Mars Crew enemmän kuin innoissaan heitteli meitä värijauheilla. Voin vaan kuvitella mitä kaikki jonottamassa olleet ihmiset ovat miettineet kun juoksenneltiin ympäri pihaa kuin päättömät kanat.

Tuon jälkeen taas hieman odotettiin. Vaikka missä.

bongaa Ida lol

Paris, Night Two: Night of The White Shadows & Color War Setlist

1. Escape
2. Night of the Hunter

3. Search and Destroy

4. This is War

5. Conquistador

6. Kings and Queens

7. Do or Die

8. City of Angels

9. End of All Days

Ensimmäinen yllätys koettiin jo ekan biisin aikana. Escapea ei ole soitettu livenä sitten MARS300 jälkeen  joten muutaman minuutin aikana tuntui siltä kuin joku olisi kelannut aikaa kolme vuotta taaksepäin ja olisi ollut jälleen vuosi 2011.

Search and Destroysta ja This is Warista jäi mieleen vain se, että en ole ehkä koskaan ennen kaivannut korvatulppiani niin paljon. Olihan sekin, että kuulet rummut kovempaa ja selvempää kuin yhdelläkään keikalla aikaisemmin niin ihan kokemisen arvoinen juttu mutta tykkään kuulostani. Onneksi korvat eivät enää niin pahasti soi kuin seuraavat viikot tuon jälkeen...

Pakko sanoa, että tämä on ehkä suosikkikuvani koko illalta

Acustic:

10. Attack

11. Capricorn (A Brand New Name)

12. Echelon

13. Hurricane

14. The Kill

Akustisten kohdalla koettiin muutama kappale yllätyksiä, tosin ei niin paljon kuin edellisenä iltana. Jostain syystä minulla oli aamulla herätessäni soinut Capricornin akustinen versio päässä ja olin salaa toivonut, että se tulisi, mutta en uskonut että niin tapahtuu. Noh, niin kuitenkin tapahtui ja saatiin vielä ihankoko biisi. En valita. Toinen yllätys oli Echelon jonka Jared loppujen lopuksi soitti yleisön pyynnöstä.

15. Vox Populi

16. The Race

17. Closer to the Edge

Sitten olikin aika pienelle värisodalle






♥

Välihuomautuksena taas pakko sanoa, että en tiedä miten olen muka selvinnyt hengissä tästä. Luultavasti en olekaan vaan oikeasti kuolin koska koko ilta oli vaan liian täydellinen.

 

Encore

18. Bright Lights
19. Up in the Air

Tässä nyt kun aloin oikein miettimään, niin pakko myöntää ettei minulla ole minkäänlaista muistikuvaa Closer to the Edgestä, puhumattakaan Bright Lightsista. Heh.
Seuraava muistikuva on siitä kuinka seisoin lavalla keltainen holi-jauhepussi kädessä ja muistan elävästi jonkun random eturiviläisen ilmeen joka oli juuri sellainen wtf-miten-helvetissä-sä-sinne-pääsit-ilme. Oma ilmeeni oli luultavasti ihan samanlainen.

Tämä kuva on kaikin puolin kamala mutta ainakin on todistusaineistoa siitä että oikeasti olin siellä lavalla :'D minä♥tuo seksikäs valokuvaaja


Pakollinen yleisökuva



Oltiin kauniita





Ennen kuin pääsin lähtemään tuolta kello oli jo vaikka mitä. Yhtä asiaa en isoissa kaupungeissa tajua. Sitä, että metro menee yöksi kiinni. KUKA SEN OIKEIN KEKSI? Eikö kenenkään muka oikeasti tarvitse päästä kahden aikaan yöllä kaupungin toiselta puolelta toiselle mahdollisimman helposti ja turvallisesti? Ilmeisesti ei. Kuvitelkaa sitä kun yrität saada taksia tuon näköisenä. Ranskassa. Englanniksi. Keskellä yötä. Niin.

En tiennyt tekikö mieli itkeä vai nauraa kun lopulta pääsin takaisin hotellille. Tuon jauheen saaminen pois ei sitten ollutkaan mikään maailman helpoin asia.  Ja muistutan, että jos joskus olette tuon kanssa tekemisissä niin tehkää niin kuin käsketään eli kun joku sanoo että silmät ja suu kiinni kun heitätte sitä NIIN TEHKÄÄ HYVÄT IHMISET NIIN. Tuo ei maistu hyvältä, kirvelee silmissä ja tuntuu hiekalta + kun sitä menee nenään ja keuhkoihin ja ties mihin niin seuraavan viikon yskii ja niistää eriväristä mönjää. Hehkeää.

Kun vihdoin pääsin nukkumaan kello oli melkein neljä. Siinä vaiheessa teki mieli itkeä sillä herätys oli kuudelta ja suuntana oli lentokenttä ja seuraavat seikkailut...

A boulevard of hope and dreams, streets made of desire

This is a fight to the death,
Our holy war,
A new romance,
A trojan whore

Pariisin matkan neljäs päivä, eli 17.2. eli kauan odotettu Artifact screening päivä. Olin aamulla niin innoissani ja jännittynyt että hyvä kun syömisestäkään tuli yhtään mitään.

Selvennyksenä siis että Artifact screeningissä näytetään Jaredin ohjaama dokumentti joka kertoo bändin taistelusta levy-yhtiötä vastaan. Trailerin voi katsoa täältä. Suosittelen tuota dokumenttia kaikille musiikista kiinnostuneille vaikkei itse kyseisestä bändistä välittäisikään.

Yhdentoista jälkeen lähdin kohti esityspaikkaa eli modernin taiteen museota Palais de Tokyota. Matka olisi ollut huomattavasti mukavampi jos aurinko olisi paistanut ihan koko ajan eikä tuuli olisi ollut niin mahdoton. En silti valita, voisin mieluiten kävellä Seinen rantaa pitkin näissä maisemissa vaikka joka päivä.




Palais de Tokyo

Paikalle päästessäni jäin sitten vain odottamaan. Ja odotin. Ja odotin. Ja sitten vielä hieman odotin kunnes muitakin alkoi valumaan paikalle. Minut napattiin ensimmäisten joukosta jonkinlaiseen valokuvaussessioon jotakin Echelon projektia varten. Kirosin jälleen mielessäni sen tuulen johonkin alimpaan helvettiin mutta ihan onnistunut siitä kuvasta silti tuli.



Bongasin paikalta tuttujakin ja tuli sieltä yksi toinenkin suomalainen bongattua. Meistä suomalaisistä ei vain pääse eroon missään, sen ovat kyllä varmasti kaikki huomanneet :')

En edes jaksanut yllättyä kun ovien auetessa klo 12 KUKAAN ei tiennyt tuolla paikassa mitään mistään Artifact screeningistä tai mistään muustakaan. Lopulta kuitenkin löydettiin oikea paikka ja sisäänkäynti. Sitten taas hieman odotettiin ja jonoteltiin. 

Koko esityspaikasta tuli mieleen joku salainen maanalainen baari/yökerho joka oli muutettu väliaikaiseksi elokuvateatteriksi. Ja uskokaa tai älkää niin kyllä se toimi. Mitä siellä maan alla oli hiukan kylmä mutta siihenkin tottui. Asia mihin ei tottunut oli makeat popcornit. Never again.


olihan meitä siellä...muutama.

Screeningin jälkeen ei VIP:t heitettiin ulos ja me muut jäimme odottamaan sitä koko iltapäivän kohokohtaa, eli Jaredin saapumista paikalle. Siinä sitä sitten taas odoteltiin. Ja odoteltiin. Ja vielä hetken aikaa odoteltiin. Näin jälkikäteen muisteltuna varmaan vähintään noin 70% koko päivästä oli pelkkää odottelua, mutta taidan olla siihenkin jo niin tottunut että ei se edes jaksa enää niin kauheasti häiritä.

Kun Jared sitten saapui paikalle alkoi Q&A-osio mikä käytännössä toimii niin että osan ajasta Jared selittää täysin omiaan ja sen jälkeen ihmiset saavat esittää kysymyksiään. En osaa arvioida ollenkaan kauanko tuo osio kesti, mutta suurin piirtein 10 kysymykseen herra vastasi jonka jälkeen siirryttiin kenties jännittävimpään osioon, eli valokuvien ottamiseen. Haastavampaa ja jännittävämpää kaikesta teki se, että Jaredin luokse päästäkseen piti ensiki kivietä portaat ylös lavalle (joka oli muuten kaikkien edessä...) ja hyppiä kaikkien johtojen yli eli yrittää selvitä hengissä. Sen jälkeen olisi vielä pitänyt osata näyttää ihmiseltä kun kaikki silmäparit tuijottavat kun yrität näyttää ei-niin-jännittyneeltä. Kerrassaan rentouttava kokemus. Not. Tälläinen siitä kuvasta kuitenkin loppujen lopuksi tuli.


Sanokaa mitä sanotte, en koskaan osaa päättää pidänkö näistä kuvista vai en. Ja minulta on turha kysyä että 'noh miltä tuntui?' koska en koskaan muista noista tilanteista yhtään mitään. Tuosta kyllä muistan ihmeen paljon, heh.

Kuvien ottamisen jälkeen pakkauduttiin pieneen portaikkoon odottamaan että kaikki muut ovat saaneet omat kuvansa otettua ja että jared poistuu paikalta jotta saadaan kamat mukaan ja voidaan lähteä. Siinä vaiheessa kun päästiin lähtemään kello joo viiden pintaan ellei enemmänkin. En missään vaiheessa osannut edes kuvitella että tuossa koko hommassa vierähtäisi kepeät viisi tuntia, mutta niinhän siinä sitten kävi. 

Sanoin kavereilleni heipat ja heidän lähtiessä kiirehtimään M&G:t check iniin kaupungin toiselle puolelle suuntasin itse nopeasti takaisin hotellille vaihtamaan vaatteita ja soittamaan paniikkipuhelun. Illan suunnitelmiin tuli nimittäin muutoksia.

Vaatteiden vaihdon ja puhelimessa höpöttämisen (en edes halunnut nähdä sitä puhelinlaskua....) jälkeen suuntasin metroon ja toivoin että löytäisin perille mahdollisimman hyvin ilman eksymistä, sillä kello alkoi olla  jo aika paljon. Tietenkään kaikki ei mennyt niin kuin piti koska olin niin innoissani ja päädyin sitten ihan johonkin muualle kuin piti. Heh. Lopulta kuitenkin jotenkin ihmeellisesti onnistuin suunnistamaan keikkapaikalle ja pääsemään sisälle. Enkä edes myöhästynyt. Tuntui lievästi sanottuna oudolta olla loppuunmyydyllä keikalle jonne ei ollut alunperin edes menossa. Well, things happen.

Paris, Night one  set list oli aika perus, ainakin alussa

1. Birth
2. Night of the hunter
3. Search and destroy
4. This is war
5. Conquistador
6. Kings and queens
7. Do or die
8. City of angels
9. End of all days



Erillaista sitten Lontooseen ja Dubliniin oli se, että väliaikaesityksiä eli akrobaatteja ei enää ollut, taiko-rummuttajat päässeet vapaalle ja video screenit olivat kadonneet mutta jättimäinen triad tehnyt paluunsa. En valita, hyvin toimi tuollakin tavalla.

Akustinen setti

10. Northern Lights
11. Hurricane
12. From Yestarday
13. The Kill (with Nicola Sirkis)
14. Buddha for Mary

Ei oikeastaan tuon parempaa akustista settiä olisi voinut olla. Siinä oli yksinkertaisesti kaikki mitä olen koskaan livenä halunnut kuulla. Northern Lights kuultiin Dublinissa full bandina, mutta kyllähän se akustisenakin toimii paremmin kuin hyvin. Kauan odottamani From Yesterday tuli myös ja sokerina pohjana Buddha for Mary jonka kuulemista livenä olen odottanut vuosia. Voi sitä tunteiden (ja kyyneleiden) määrää.


Jared & Nicola

15. Stay
16. Closer to the Edge



Encore

17. Bright lights
18. Up in the air



Shannoniin olisi ollut hyvä lopettaa mutta laitetaan nyt kuitenkin tämä yleisökuva tänne loppuun. Tuossa night onessa oli poikkeuksena vielä se, että M&G oli epätavallisesti vasta keikan jälkeen koska meidän Artifact vähän venyi, hehe. Sääliksi käy niitä jotka sieltä keikkapaikalta raahautuivat kahden aikaan yöllä pois kun mikään metro tai bussi ei enää kulkenut.



Sitten olisi enää jäljellä Night two..!

You held it all and I was by your side, powerless.

I watched you fall apart and chased you to the end.
I'm left with emptiness that words cannot defend
You'll never know what I became because of you
Ten thousand promises, ten thousand ways to lose

From Paris with Love

Kauan odotettu, mutta silti jotenkin yllättäen tullut Pariisin matka alkoi niinkin romanttisena päivämääränä kuin 14.2. Kyllä, voin sanoa viettäneeni ystävänpäivän Pariisissa, how cool.

Ekana iltana ei ihan kauheasti jaksettu tehdä. Käytiin ottamassa muutamat kuvat Eiffel tornista ja sen jälkeen käytiin ihmettelemässä Riemukaarta sekä Avenue Champs-Elyseestä, eli sitä pääkatua missä mm. kaikki sijaitsi. Meidän hotelli oli keskeisellä paikalla Place de la Concorden ja Louvren taidemuseon vieressä, joten siitä ei ollut pitkä matka oikeastaan mihinkään.

Lauantai pyhitettiin taiteelle mikä tarkoitti tietenkin Louvreen suuntaamista heti aamupalan jälkeen. Meillä ei hotellin hintaan kuulunut aamiaista (joka olisi erikseen ostettuna maksanut hulppeat 25€/henkilö/aamu..) mutta onneksi löydettiin lähettyviltä mukava pieni kahvila jossa aamiainen oli ihan kohtuuhintainen ja siihen sisältyi croissantti, kahvi/tee/kaakao ja appelsiinimehu. Kelpasi.

Yllättäen Louvreen oli muutaka muukin ihminen menossa, mutta jono veti nopeasti eikä ulkona tarvinnut kovinkaan kauan odotella. Sisällä odotti sen verran iloinen yllätys, että en joutunut maksamaan pääsylipusta mitään, siellä kaikki EU:n 18-25-vuotiaat asukkaat pääsivät ilmaiseksi sisällä. Ilmaiseksi sisällepääsivät myös, työttömät, opiskelijat, eläkeläiset ja lapset. Kyllä voisivat suomalaiset museot ottaa tästä mallia....

Meillä meni Louvressa monta tuntia eikä ehditty siitäkään huolimatta nähdä oikein mitään. Itse kävin siellä kahdesti, toisen kerran erään kaverini kanssa joka oli tullut Pariisiin samasta syystä kuin minäkin.

Louvren jälkeen käveltiin vain Seinen rantaa ja katseltiin paikkoja. Sää ei tuolloin ollut kyllä mikään maailman ihanin, mutta se ei edes haitannut.

Illalla käytiin vielä syömässä ja sen jälkeen näin muutamaa muutakin kaveria jonka jälkeen vain raahauduin takaisin hotellill ja kävin nukkumaan. Tuolla tuli liikuttua ja käveltyä niin paljon, että jokaisena iltana oli vain valmis kaatumaan sänkyyn ja pysymään siellä loppuelämänsä.

Sunnuntai aloitettiin jälleen aamupalalla jonka jälkeen suuntasin metrolla aivan toiselle puolelle kaupunkia tarkoituksena löytää Holi-jauhetta Color Waria varten ja kyllähän minä sitten lopulta löysinkin. Oli kerrassaan hulvatonta yrittää selittää mihin ihmeeseen sitä jauhetta tarvitsen. Oivoi. Hyviä muistoja. Mutta olen ylpeä itsestäni kun osasin käyttää metroa, josta minua oli peloteltu ennen matkaa ja jonka karttakin näytti siltä että ei kyllä kesää tule.Selvisin, joten jee!

Heitin jauheet hotellille jonka jälkeen suunnattiin vihdoin ja viimein kunnolla katsomaan Eiffel tornia. Sunnuntaina paistoi oikein aurinkokin ja elämä hymyili. Tuntui melkein kuin olisi ollut kesä.

Ei lähdetty edes yrittämään tuonne huipulle asti, sillä jono oli valehtelematta useita kilometrejä, eikä oikeastaan huvittanut kävellä niitä +1000 porrasta kun jalat oli muutenkin jo kipeät kaikesta kävelystä. Hienolta se näytti noin maantasaltakin. Koska kävely alkoi tuossa vaiheessa jo suoraan sanottuna riittää, hypättiin turistibussin kyytiin ja suunnattiin kohti Notre Damea.









Kaksi Notre Damea nähneenä täytyy sanoa että vakuutuin kyllä enemmän siitä Strasbourhissa olevasta. Jokin siinä oli vain vakuuttavampaa kuin tuossa oikeassa ja alkuperäisessä. Käytiin syömässä ja suunnattiin jälleen takaisin keskustaan päin, koska halusin käydä tarkastamassa seuraavaa päivää varten missa Palais de Tokyo eli jonkinlainen modernin taiteen museo, oikein sijaitsi että osaisin sinne sitten suunnistaa.

Lopulta suunnattiin takaisin hotellille ja valmistauduttiin iltaa varten sillä suunnattiin Seinen risteilylle ja sieltä sitten kuuluisaan Mouling Rougeen katsomaan kabaree-esitystä. Kun sieltä selviydyttiin takaisin niin olin taas aivan valmis nukkumaan.







Siinä tosiaan oli tiivistettynä meidän kolme ensimmäistä päivää Pariisissa. Kaksi vikaa tulee tässä lähiaikoina. Teen niistä erikseen postaukset koska niissä aiheena on oikeastaan ainoastaan keikat, heh.

Nauttikaa kuvista älkääkä tappako vaikka tästä tälläinen hehtaaripostaus tulikin!

With love from...somewhere

Tässä kävi just sillä tavalla ku pelkäsinkin. En ehinyt käymään sitä Dublinin matkaa edes loppuun kun uusi matka jo hyökkäsi nurkan takaa kimppuun ja nyt sitten haluaisin kertoa niistä.

Kuviahan mulla riittää Pariisista niin paljon että apua, ihan pelottaa että kuinka monta postausta siitäkin matkasta pitää tehdä.

Kyllä, nyt otan itseäni niskasta kiinni ja alan tekemään postausta siitä Pariisista.

Coming soon.

I'm back!

Hello Finland! Vihdoin kotona, takana Helsinki-Pariisi-Helsinki-Tukholma-Helsinki-reissu ja on ihan jees olla kotona melkein kahden viikon matkaamisen jälkeen. 

Never again.

Paitsi ens viikolla taas mennään!

We live in cities you'll never see on screen