California rest in peace

Mulla on jotenkin tosi vapautunut fiilis. Eilen oli viimeiset valintakokeet vähään aikaan, nyt vaan sitten jään odottelemaan tuloksia. Jännää! Ensimmäiset tulokset saankin tietää jo torstaina, hui!

Mutta nyt kun olisi aikaa niin mihin se kesä katosi? Haluaisin sen auringon ja lämmön takaisin, kiitos! Meillä kun on tällä hetkellä hätäisesti n. +9 astetta lämmintä ja vettä tulee taivaan täydeltä. Järkyttäviä ukkosia unohtamatta. Istun täällä tälläkin hetkellä huppari päällä, kollarit ja villasukat jalassa. Noh, tulipahan näillekin lahjaksi saamilleni sukille heti käyttöä.

Silti ottaisin mielummin sen auringon ja lämmön.

Nyt kun tosiaan on aikaa, niin on ihanaa ottaa kirja käteen ja vain lukea. Ja kyllä, olen lukenut koulukirja ehkä viimeiset puoli vuotta enemmän kuin mitään muuta, mutta juuri sen takia onkin mukava ottaa joku ihan muu kirja käteen ja nauttia lukemisesta. Tuolla odottaisikin kauhea pino lukemattomia kirjoja, aivan ihanaa!

Lukemisen lisäksi voin katsoa hyvällä omalla tunnolla kaikenlaisia sarjoa. Vuorossa ovat siis L-koodi, Game of Thrones sekä My So Called Life maratonit. Kunhan ne L-koodit nyt vaan tulis postissa.

I could be the one

7.9.13 AVICII, Suvilahti

Ei ollut alunperin edes minkäänlaista tarkoitusta mennä tuonne. Sitten sain ilmaiset liput ja jahkailin ja olin menossa ja sitten taas en, mutta lopulta menin.

Oli tuolla muitakin esiintyjiä, joista en nyt muista kuin HeavyWeight DJs:n ja DJ Orkidean.

Yleisesti ottaen eturivi on paras rivi kaikilla keikoilla, mutta tässä se ei kyllä niin mennyt. Kuten tuosta alla olevasta kuvasta voi todeta, siitä DJ:stä ei näkynyt kuin käsi, jos se sen ylös sattui nostamaan. Itse halusin muutakin nähdä, joten siirryin ennen Aviciita vähän kauemmas ja sivuun, josta näkikin sitten paremmin kuin hyvin.

Oli siellä joku muukin katsomassa kuin vaan minä

Lopussa saatiin niskaamme kelta-sinistä paperisilppua, olihan mies kuitenkin ruotsalainen

Kaiken kaikkiaan oli mukava reissu, vaikka yöllä olikin yhtä tuskaa ajaa kotiin ja aamulla oli tuskaa lähteä töihin. Vielä mukavampaa olisi ollut, jos ei olisi koettu järkyttävää kaatosadetta x2.
Seuraavana päivänä töissä lookkini oli "reivasin kuusi tuntia kaatosateessa" ja voin kertoa, että sen kauniimpaa ei varmasti olekaan.

Yllätyin positiivisesti siitä, ett nuo kuvat onnistuivat suhteellisen hyvin, vaikka ne olenkin tuolla kännykän kameralla ottanut. Näköjään tuosta Lumiasta on johonkin.

Snapsi per saksi eiku eihän nää olleetkaan rapujuhlat

Se tunne kun 12 vuodesta koulussa saa palkinnoksi ainakin kuukauden kestävän stressin tarjoilusta, vieraiden määrästä ja säätilasta. Ei kun aivan, saahan siitä sitten sen lakinkin vapuksi! Eikä sovi unohtaa lahjoja.

Meillä pelasi onneksi tarjoilu, yllätysvieraitakaan ei tullut ja sää oli mitä mainioin.

Eikä edes se konjakki loppunut kesken, vaikka iskä siitä olikin enemmän kuin huolissaan.

Näytin hyvin nuuntuneelta jo ennen kuin mitään juhlintaa ehdittiin edes aloittaa

Mekko - H&M
Villatakki - Lindex
Kengät - Vagabond
Laukku - KappAhl
Kaulakoru - H&M

Kun lauluista oli selvitty, lakit saatu ja itkut itketty, päästiin Kainan kanssa lähtemään takaisin kotia päin. Koettiin tosin hylkääminen jo hieman aikaisemmin kun porukat päätti sitten lähteä kotiin meidän seurueen pienimmän juhlian väsähtäessä.

Napsittiin sitten mahdolliset kiitoskorttikuvat alta pois ennen kuin näytin ihan kuolleelta ja ennen kuin kaikki vieraat saapuivat. Se oli luultavasti ihan hyvä vaihtoehto, sillä kun kello löi kaksi, meidän muuten niin hiljaisella kylätiellä oli ruuhkaa kuin Helsingin Mannerheimintiellä kello 8 aamulla. Luultavasti melkein 90 % kaikista vieraista päätti tulla samaan aikaan. Onneksi oli aurinkoista ja lämmintä, sillä muuten olisi voinut tulla vaikka ahdasta.

Vi hade många tårtor där i festen

Tuon boolin sekoitussuhde olisi voinut olla parempikin, mutta hyvin se näytti maistuvan

Tilannekuvat ovat parhaita

Tuo keltainen kukka oli ihana piristys kaikkien niiden ruusujen joukossa!

Muutama shampanja- ja boolilasillinen myöhemmin jäin jumiin

Tulevaisuuden ylioppilas

Kun viimeisetkin vieraat olivat lähteneet, oltiin Kainan kanssa kovasti siltä mieltä, että meidän ilta jatkuu saunalla ja boolilla, mutta sitten koettiin äkillinen piristyminen ja lähdettiin kaverin suostuttelusoiton jälkeen rannalle itikoiden syötäväksi. Lopulta päädyttiin sieltä kaverin äidin syntymäpäiväjuhliin, jossa kaikki oli enemmän kuin iloisia, että tultiin vaikka puoletkaan ei meitä edes tunteneet. Ja Kainakin kuulemma lauloi kauniista meidän juhlassa.

Tuli niin kiire lähtö, että edes lakki ei ehtinyt mukaan. Noh, onneksi näytän enemmän kuin onnelliselta tuon shampanjan kanssa.

Kyllä tuonne rannalle kannatti lähteä vaikka vain ihan tuon upean auringonlaskun takia

Kaiken kaikkiaan oli mukava päivä ja ilma, tuli puhuttua ruotsia, opeteltua uusia sanoja, kuunneltua poliittisia keskusteluja, tehtyä matkasuunnitelmia ja kerrottua sata kertaa mihin on hakenut opiskelemaan. Sunnuntainakin oli kivaa, mutta siitä kerron sitten myöhemmin, tässä postauksessa oli jo tarpeeksi asiaa - tai ainakin kuvia.

VCB

Vicky Christina Barcelona
ja huomenna taas stressin täyteinen päivä.

summer summer summer

Blow my cash up big and hit the road

Tässä olisi taas kuvasaldoa viime viikolta. Viime maanantai-tiistai välin vietin taas Helsingissä, tällä kertaa seuranani Salla ja yllätysvieraana Karo johon törmättiin kadulla.

Torstaina suuntasin sitten Tampereelle ja sieltä perjantaina Kainalle, vaikka se ei ollutkaan alkuperäinen suunnitelma. Extemporematkat on parhaita. Lauantaina kutsui Helsinki, Maailma kylässä ja PMMP. 

Nuo Coca-Cola pullot on hassuja, löytyhän sieltä se nimikkopullokin!

Jos jostain olen varman tämän viikon Suomi roudtripin jälkeen niin siitä, että en tule kotiin päin enää kertaankaan junalla jonka pitäisi lähteä Helsingistä klo 19:12. Sillä kun tuntuu olevan ongelmia. Esimerkiksi, että kukaan ei tiedä missä se juna on tai että siitä junasta puuttuu jotain niinkin oleellista kuin runko.
I <3 VR