tiistai 17. syyskuuta 2013

And I believed when you told that lie

Eilen äitin kanssa taas hiukan leivottiin.



Tervetuloa meille.

Tämä postaus oli taas [x] turha, mutta kun löysin nuo kuvat niin ajattelin ne kanssanne jakaa.
Nyt voisin vetää syvään henkeä, kaivaa laskimen esille ja alkaa tekemään laskelmia joita en kyllä välttämättä haluaisi tehdä.
I hate numbers.

panic at facebook&twitter

Harmi ettei kukaan ollut ottamassa aamupäivällä minusta ja äidistäni kuvaa kun kahdella koneella olohuoneessa datailtiin ja paniikissa päiviteltiin Ruotsin ticket.se:tä ja Suomen lippu.fi:tä. Paniikissa minun lisäkseni oli ainakin muutama ihminen facebookissa.
Vertaistuki♥

Tuottihan se sitten tulosta, toisen osalta. Ruotsin presale ei koskaan auennut, yritetään huomenna uudestaan. Ja jos huomenna ei onnista, niin sitten silloin torstaina. Silloin on pakko onnistua.


Nyt voinkin tässä vielä tunnin kuunnella BBC:n radiota haastattelua odotellessa.


Twitter sekosi, sillä EMA-ehdokkuudet julkaistiin. Huh, jännitti ja nyt jännittää vielä enemmän.


En vieläkään tiedä kuuluko itkeä vai nauraa, istua paikallaan vai hyppiä ympäriinsä.
Sain kuitenkin 'siunauksen' Viron matkaan. En olis uskonut.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Faith is coming, that I know

WARNING: sisältää fanityttöilyä 
Tämä päivä alkoi aika normaalisti.
Sitten puhelin soi klo 11:05.
Ja suoraan sanottuna sekosin.
En voittanut lotossa, saanut työpaikkaa tai sen sijaan opiskelupaikkaakaan.
Silti tuntui oikeastaan siltä, että olisin voittanut lotossa.

Eilen livenation ilmoitti, että huomenna on tulossa keikkauutisia.
Spekulointia tapahtui niin facebookin kuin twitterin puolellakin.
Parasta toivottiin, pahinta pelättiin.
Parasta sieltä kuitenkin tuli.


Koska joku suurempi voima selvästi päätti, että en ollut tarpeeksi hysteerinen tuon uutisen jälkeen, niin perään lätkäistiin myös Ruotsin keikka. Siitä ilmoitin sitten rakkaalle siskolleni.
Siellä siskoni, 38v, ilmoitti hyvin napakasti että me lähdetään katsomaan Jared Letoa vaikka henki menisi. Ai miten meillä ollaan vähän fanityttöjä tässä perheessä? En usko...
Noh, hyvin nopeasti tuli siis tehtyä päätös siitä, että Ruotsi kutsuu helmikuussa♥

Tällä hetkellä mun MARS-keikkakalenteri näyttää tältä



Viro on vaaleanpunaisella, koska sen kohtaloa ei ole vielä päätetty.
oikeasti tuntuu siltä, että kyllä senkin kohtalo on taidettu päättää...


Huomenna istun täällä stressaantuneena, luottokortti kädessä ja yritän saada tuolta presalesta liput Helsingin ja Tukholman keikoille. Jos en, sitten stressaan itseni hengiltä aina torstaihin asti, jolloin on pakko onnistua Tukholman suhteen. Sitten voinkin rauhassa alkaa stressaamaan maanantaita, koska silloin selviää Helsingin kohtalo. Jos näistä selvitään hengissä ja liput saadaan kotiin, en tietenkään voi huokaista helpotuksesta, vaan alan mahdollisesti stressaamaan Tallinnaa.
Jos tämä kaikki onnistuu, sitten alan stressaamaan laivoista. Kyllä, kerrankin laivoista enkä lennoista. Ja sitten huomaankin että hups, on jo marraskuu ja istun lentokoneessa matkalla Lontooseen.


Vaikka tämä olikin ehkä maailman paras maanantai, niin pääni on sekaisin.
Olen saanut liikaa tietoa yhden päivän aikana, niin näitä ihania uutisia kuin vähemmän ihaniakin. Pari tuntia sitten olin jo valmis työntämään pään hiekkaan etten kuulisi enää yksiäkään uutisia. Lisäksi uhkasin kaverilleni muuttavani Kiinan maaseudulle, mahdollisimman kauas internet-yhteydestä. Ja puhuin puhelimessa liian kauan.

Ihaninta tässä kaikessa on se, etten ole ainut joka on stressaantunut kaikesta saamastaan tiedosta. Facebook räjähti käsiin ja joku muukin oli sitä mieltä että "saan sanoa hyvästi rahoilleni..". Mietittiin jo kimppalottoa, arpoja ja sitä, että Viking Line voisi alkaa tarjoamaan Echelon-paketteja Ruotsiin sekä Viroon.

Nyt haen teetä ja yritän rauhoittua.

Ps. Linkin Parkin uusi kappale julkaistiin tänään, samoin Britney Spearsin. Keikkauutisia julkaisivat Marssien lisäksu myös Bullet for my Valentine. Super-maanantai? Liian super minun päälleni.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Rock in Rio '13

En tiedä millon sitä oppii, että kaikkea mikä tulee livenä jostain maailman toiselta puolelta ei ehkä kannata katsoa.
Rock in Rio piti kuitenkin katsoa, mikä tarkoitti sitä että istuin nenä kiinni koneen ruudussa vielä puoli neljän aikaan aamulla.
Typerät aikaerot.

Ja sitten vaan mietin kuinka siistiä olisi ollut olla paikan päällä.
Ihmisiä oli aivan älyttömästi ja kaikilla näytti olevan hauskaa.
Hienointa oli, että kaikki lauloivat yhteen ääneen ja tosi kovaan.

Teknisiä vaikeuksia selvästi riitti, mutta hieno show oli silti.
Eikä oikeasti edes pätkinyt pahasti, vaikka olin jo varautunut siihen, että saan kirota täällä vaikka kuinka paljon.

Kuvat on napattu FB:stä Echelonien sivulta.











No hups, piti laittaa vaan pari kuvaa.
Mitähän muuta.
Koko keikan pystyy katsomaan youtubesta.
Do or die. Siinä kuulette, että Jared ei ole tuossa bändissä ainut joka osaa laulaa.

lauantai 14. syyskuuta 2013

NOTH



dat hand..♥

55 minuuttia jäljellä

Eilen juhlittiin Marjutin synttäreitä.
Syötiin kakkua, pelattiin juomapeliä.
"IT'S SO FLUFFY, I'M GONNA DIE!"
Koettiin ikäkriisejä kun Alkossa ei kysytty papereita
eikä sen sijaan baarissakaan.

"Hei sä oot se Chrysler-tyttö!"
sepä se.

Oli kivaa.
Vaikka laskuhumala ei olekaan kiva.
Keittiössä on silti ihan jees istua neljän aikaan aamulla ja miettiä elämän suuria kysymyksiä.
Ja vähemmän suuria. Sekä nauraa kaverin poikaystävän kanssa tälle

Mitäs me teinipeilit..

Tein kakun.
Se oli kuulemma liian hieno ja joudun tekemään kuulemma kakkuja toisenkin kerran.
Harmi että seuraavien synttäreiden aikaan olen Ruotsissa, nyt niillä jää kakku saamatta.
Kakun koristeluaika: +3h



Aina on kiva viettää iltaa, mutta ihan yhtä kivaa on aina tulla kotiin ja olla tekemättä mitään.
Nyt jatkan Artifactin lataamista, tatuointi-kriiseilyä ja kirjoittamista.
Feels like Saturday.

torstai 12. syyskuuta 2013