You held it all and I was by your side, powerless.

I watched you fall apart and chased you to the end.
I'm left with emptiness that words cannot defend
You'll never know what I became because of you
Ten thousand promises, ten thousand ways to lose

From Paris with Love

Kauan odotettu, mutta silti jotenkin yllättäen tullut Pariisin matka alkoi niinkin romanttisena päivämääränä kuin 14.2. Kyllä, voin sanoa viettäneeni ystävänpäivän Pariisissa, how cool.

Ekana iltana ei ihan kauheasti jaksettu tehdä. Käytiin ottamassa muutamat kuvat Eiffel tornista ja sen jälkeen käytiin ihmettelemässä Riemukaarta sekä Avenue Champs-Elyseestä, eli sitä pääkatua missä mm. kaikki sijaitsi. Meidän hotelli oli keskeisellä paikalla Place de la Concorden ja Louvren taidemuseon vieressä, joten siitä ei ollut pitkä matka oikeastaan mihinkään.

Lauantai pyhitettiin taiteelle mikä tarkoitti tietenkin Louvreen suuntaamista heti aamupalan jälkeen. Meillä ei hotellin hintaan kuulunut aamiaista (joka olisi erikseen ostettuna maksanut hulppeat 25€/henkilö/aamu..) mutta onneksi löydettiin lähettyviltä mukava pieni kahvila jossa aamiainen oli ihan kohtuuhintainen ja siihen sisältyi croissantti, kahvi/tee/kaakao ja appelsiinimehu. Kelpasi.

Yllättäen Louvreen oli muutaka muukin ihminen menossa, mutta jono veti nopeasti eikä ulkona tarvinnut kovinkaan kauan odotella. Sisällä odotti sen verran iloinen yllätys, että en joutunut maksamaan pääsylipusta mitään, siellä kaikki EU:n 18-25-vuotiaat asukkaat pääsivät ilmaiseksi sisällä. Ilmaiseksi sisällepääsivät myös, työttömät, opiskelijat, eläkeläiset ja lapset. Kyllä voisivat suomalaiset museot ottaa tästä mallia....

Meillä meni Louvressa monta tuntia eikä ehditty siitäkään huolimatta nähdä oikein mitään. Itse kävin siellä kahdesti, toisen kerran erään kaverini kanssa joka oli tullut Pariisiin samasta syystä kuin minäkin.

Louvren jälkeen käveltiin vain Seinen rantaa ja katseltiin paikkoja. Sää ei tuolloin ollut kyllä mikään maailman ihanin, mutta se ei edes haitannut.

Illalla käytiin vielä syömässä ja sen jälkeen näin muutamaa muutakin kaveria jonka jälkeen vain raahauduin takaisin hotellill ja kävin nukkumaan. Tuolla tuli liikuttua ja käveltyä niin paljon, että jokaisena iltana oli vain valmis kaatumaan sänkyyn ja pysymään siellä loppuelämänsä.

Sunnuntai aloitettiin jälleen aamupalalla jonka jälkeen suuntasin metrolla aivan toiselle puolelle kaupunkia tarkoituksena löytää Holi-jauhetta Color Waria varten ja kyllähän minä sitten lopulta löysinkin. Oli kerrassaan hulvatonta yrittää selittää mihin ihmeeseen sitä jauhetta tarvitsen. Oivoi. Hyviä muistoja. Mutta olen ylpeä itsestäni kun osasin käyttää metroa, josta minua oli peloteltu ennen matkaa ja jonka karttakin näytti siltä että ei kyllä kesää tule.Selvisin, joten jee!

Heitin jauheet hotellille jonka jälkeen suunnattiin vihdoin ja viimein kunnolla katsomaan Eiffel tornia. Sunnuntaina paistoi oikein aurinkokin ja elämä hymyili. Tuntui melkein kuin olisi ollut kesä.

Ei lähdetty edes yrittämään tuonne huipulle asti, sillä jono oli valehtelematta useita kilometrejä, eikä oikeastaan huvittanut kävellä niitä +1000 porrasta kun jalat oli muutenkin jo kipeät kaikesta kävelystä. Hienolta se näytti noin maantasaltakin. Koska kävely alkoi tuossa vaiheessa jo suoraan sanottuna riittää, hypättiin turistibussin kyytiin ja suunnattiin kohti Notre Damea.









Kaksi Notre Damea nähneenä täytyy sanoa että vakuutuin kyllä enemmän siitä Strasbourhissa olevasta. Jokin siinä oli vain vakuuttavampaa kuin tuossa oikeassa ja alkuperäisessä. Käytiin syömässä ja suunnattiin jälleen takaisin keskustaan päin, koska halusin käydä tarkastamassa seuraavaa päivää varten missa Palais de Tokyo eli jonkinlainen modernin taiteen museo, oikein sijaitsi että osaisin sinne sitten suunnistaa.

Lopulta suunnattiin takaisin hotellille ja valmistauduttiin iltaa varten sillä suunnattiin Seinen risteilylle ja sieltä sitten kuuluisaan Mouling Rougeen katsomaan kabaree-esitystä. Kun sieltä selviydyttiin takaisin niin olin taas aivan valmis nukkumaan.







Siinä tosiaan oli tiivistettynä meidän kolme ensimmäistä päivää Pariisissa. Kaksi vikaa tulee tässä lähiaikoina. Teen niistä erikseen postaukset koska niissä aiheena on oikeastaan ainoastaan keikat, heh.

Nauttikaa kuvista älkääkä tappako vaikka tästä tälläinen hehtaaripostaus tulikin!

With love from...somewhere

Tässä kävi just sillä tavalla ku pelkäsinkin. En ehinyt käymään sitä Dublinin matkaa edes loppuun kun uusi matka jo hyökkäsi nurkan takaa kimppuun ja nyt sitten haluaisin kertoa niistä.

Kuviahan mulla riittää Pariisista niin paljon että apua, ihan pelottaa että kuinka monta postausta siitäkin matkasta pitää tehdä.

Kyllä, nyt otan itseäni niskasta kiinni ja alan tekemään postausta siitä Pariisista.

Coming soon.

I'm back!

Hello Finland! Vihdoin kotona, takana Helsinki-Pariisi-Helsinki-Tukholma-Helsinki-reissu ja on ihan jees olla kotona melkein kahden viikon matkaamisen jälkeen. 

Never again.

Paitsi ens viikolla taas mennään!

We live in cities you'll never see on screen

Mars roadtrip #4 - "Miltä nyt tuntuu?" "Ihan kamalalta!"

Koska pitäisi siivota ja valmistautua henkisesti ja vähän muutenkin huomiseen venäjän tuntiin niin päätin että nyt on oikein hieno hetki kertoa taas vähän lisää meidän Mars roadtripista.

25.11.13.

Sunnuntai. Matkustuspäivä. Unta takana ehkä kolme tuntia, sen jälkeen en pystynyt enää nukkumaan kun olkapäätä särki niin paljon. Kuuden ja puoli seitsemän välillä luovutin ja raahauduin suihkuun kaikkien muiden vielä nukkuessa tyytyväisenä. Suihkun jälkeen aloin pakkaamaan ja päätin sitten tarkistaa monelta meidän lento lähtikään. Onneksi tarkistin, sillä olin koko ajan elänyt siinä uskossa että lähtö oli lähempänä kahta. No ei ollut, vaan yhdeltä ja portti sulkeutuisi jo kahdentoista jälkeen. Siinä sitten herätin matkaseurani ja totesin että nyt ylös ja pakkaamaan että ehditään edes johonkin. Pakattiin kamat kasaan, käytiin syömässä aamupala ja lähdettiin kohti keskustaa.

Kovinkaan pitkälle ei päästy kun jo ensimmäisellä metroasemalla todettiin että meille elintärkeä metroväli sattui olemaan juuri sinä sunnuntaina kunnostuksen alla. Ei siinä auttanut kun laitta Emma-moodi päälle ja etsiä metrokartasta uusi reitti joka ei kiertäisi koko Lontoota. Loppujen lopuksi reitti löytyi, mutta sekin vaihtui lennossa. London Bridgellä hypättiin pois metrosta ja vaihdettiin junaan. Ihan normi junaan johon joku mukava rautatieasematyöntekijä meidät käski, kertoen missä pitäisi nousta pois. Tuossa vaiheessa iski pienoinen paniikki, että mitähän tästä tulisi ja ehdittäisiinköhän me yhtään mihinkään. Kello oli tuossa vaiheessa ehkä yhdeksän, puoli kymmenen paikkeilla ja kentällä pitäisi vielä selvitä turvatarkastuksista + jättää yksi laukku ruumaan kun tavaramäärä oli kasvanut...räjähdysmäisesti ja Ryanair oli enemmän kuin tarkka siitä kuinka paljon tavaraa koneeseen sai sisälle viedä.

Siinä sitä sitten matkustettiin hyvä tosi junalla keskellä maaseutua ja maaseudulle sitä pääydyttiinkin taas lopulta. Oltiin vielä tuossakin vaiheessa hieman epäileväisiä kulkisiko tarvitsemamme juna tuon paikan kautta, mutta kyllähän se lopulta kulki ja lentokentällekin ehdittiin juuri ajoissa. Aikaakin jäi vielä sen verran että ehdittiin hyvin syödä ja vähän hengähtää. Ja sitten lähdettiin (enemmän tai vähemmän ärtyneiden lentoemäntien kanssa..) kohti Dublinia!

Perillä kohdattiin heti sellainen ongelma, että kukaan ei tuntunut tietävän millä bussilla pääsi parhaiten keskustaan eikä ketään kyllä kiinnostanut auttaakaan. Paljon kiinnostavampaa oli että minkä takia suomalaiset ovat eksyneet Irlantiin tähän aikaa vuodesta.

Lopulta päästiin kuitenkin johonkin bussiin ja kun oltiin taas kierretty kaikki mahdolliset maaseudut niin päästiin jopa keskustaan asti. Seuraava ongelma, kuinka löytää hostellille. Meinasi kyllä usko ja toivo ja kaikki loppua, mutta lopulta löydettiin perille. Ja huomattiin että ihan vieressä oltiin oltu koko ajan. Todettiin myös että tämä hostelli oli astetta isompi kuin se edellinen, ihmisiä riitti joka junaan. Löydettiin sieltä muutama norjalainen Echelonkin joiden hoivaan jätin ystäväiseni kun itse suuntasin lähimpään sairaalaan, koska jos olkapäätäni oli särkenyt edellisenä iltana/yönä niin se ei ollut mitään sen hetkiseen verrattuna. Kovinkaan kauan en sairaalalla kuitenkaan viihtynyt kun odotusaika lääkärille oli vähintään 7h. Päätin että kestän kyllä (koska tiesin että saisin lääkkeitä seuraavana aamuna Suomesta, hehe..) ja suuntasin takaisin hotellille.

Loppuilta vietettiin norjalaisten kavereidemme seurassa ja taisi paikalla olla yksi ruotsalainen ja australialainenkin. Lopulta päätettiin mennä vaan nukkumaan koska molemmat oli niin väsyneitä ja toiseksi, kumpikaan ei halunnut näyttää ihan kuolleelta seuraavana päivänä.

Nukkumaan mennessä löydettiin sitten tällänen hieno viesti, johon sitten jätettiin vastauskin.

saatan jopa saada nämä postaukset pois alta ennen seuraavaa matkaa, jee!

hell yes

Actor In A Leading Role.
Actor In A Supporting Role.
Best Picture.
Film Editing.
Makeup & Hairstyling.
Writing.

niin. kaikille niille joiden mielestä Jared Leto ei osaa näytellä. check that out.