Fifty Shades of Valentine's Day

Vaikka tämän ystävänpäivän vietinkin ihan vain Suomessa niin eipä siitä ihan kauheasti valitettavaa löydy. Hyppäsin enemmän tai vähemmän kiireen (ja nälän) innoittamana Turusta bussiin eilen puolilta päivin ja suuntasin Helsinkiin. Tuskallisen bussimatkan jälkeen olin todellakin hyvän seuran tarpeessa. Ja ruokakin kelpasi. Pikaisen lounashetken jälkeen suunnattiin Jungle Juice Barin kautta leffaan, katsomaan mitäs muutakaan kuin Fifty Shades of Greyta!

Ensimmäinen reaktioni oli että kukaan ei tosiaan muistanut kertoa että elokuvan genre o romanttinen komedia. Tilannetta luultavasti pahensi entisestään hihittelevä teinilauma jossain puolessa välissä salia. Moneen otteeseen on jo kysytty että no millainen se elokuva oli, enkä osaa vieläkään oikein mitään vastata. Ei se ollut mikään maailman paras, mutta ei huonoinkaan. Katsottava. Enpä katsonut kelloa kertaakaan sen kahden tunnin aikana, joten kai se jotain kertoo. 

En ole missään vaiheessa perustanut millään tapaa noihin näyttelijävalintoihin ja muutinkin mieleni vain yhden näyttelijävalinnan suhteen; Jamie Dornan sopii sittenkin ihan hyvin CG:n rooliin, vaikka olisi siihen rooliin edelleenkin parempiakin vaihtoehtoja ollut....just saying. Dakota Johnsson Anastasian roolissa ei vaan toiminut.

Kokonaisuudessaan elokuva oli ihan hyvin rakennettu, ainakin visuaalisesti. Oli mukava huomattu miten niitä harmaan sävyjä oli ihan oikeasti tosi mielenkiintosilla tavoilla. Vaikka ei siellä kuulemma 50 harmaan sävyä esiintynytkään, pelkästään 35 (kyllä, joku oli tämänkin ihan oikeasti laskenut!).

En sillon noita kirjoja lukiessani oikeastaan edes miettinyt sitä että tarinahan on tosiaan alunperin ollut Twilight fanfiction. Mielestäni se ei kirjoitta käy niin hyvin ilmi, mutta elokuvassa yhtenäisyys oli melkein häiritsevä. Ugh.

Leffan jälkeen suunnattiin syömään ravintola Juureen. Suosittelen enemmän kuin lämpimästi kaikille (jos budjetti vain kestää...)! Paikkana Juuri on viihtyisä ja palvelukin on enemmän kuin hyvää, ruoasta puhumattakaan! Tuli maistettua kaikki alkupaloista jälkiruokaan enkä voi sanoa pettyneeni missään vaiheessa.

Kokonaisuudessaan todella onnistunut päivä. Voisin toki useamminkin noita kolmen ruokalajin illallisia nauttia....hehe.

forever 21

Ei sitä joka päivä täytä 21.  Paitsi tästä lähtien joka ikinen vuosi, eikö niin?

Eilisten synttäreiden kohokohta oli Gaggui Kaffelassa syöty syndebrunssi. Ja brunssi todellakin oli juuri sopivasti syntymäpäiväbrunssi, koska kyseinen kahvila täytty hurjat 1v. !

Brunssista tuli niin hyvä mieli, että edes ulkona puhaltava Laina-myrsky ei loppupäivästä enää haitannut ollenkaan. Alettiin jo epäilemään että mitähän kakuissa ja leivissä oikein oli, sillä minusta ja kämppiksestäni on tullut maailman vaikeimpia miellyttää ihan yhtään missään asiassa. Gaggui kuitenkin onnistui tässä paremmin kuin hyvin ja todetiin että tuo paikka on sellainen mihin on pakko mennä jos on aivan hirveän kauhea päivä. Ei nimittäin uskota, että kyseisestä kahvilasta voisi lähteä huonontuulisena pois!

Brunssilta kipitettiin sitten leffaan (jo toista kertaa samalla viikolla......) katsomaan Kaiken teoria eli The Theory of Everything. Maanantaina kun nähtiin traileri tuosta leffasta niin päätettiin että pakko se on mennä kattomaan. Todettiin silloin myös, että luultavasti kyseistä leffaa katsoessa tulee itkettyä alusta loppuun asti ja niinhän siinä sitten kävikin. Kaikesta huolimatta tuokin oli varsinainen hyvän mielen leffa. Kyseessä on siis elämäkertaelokuva Stephen Hawkingista ja tämän vaimosta Jane Hawkingista. Elokuva perustuu Janen muistelmiin. Suosittelen lämpimästi ihan kaikille.

💕

It's not a diet. It's a life change.

Edellisessä postauksessa mainitsinkin siitä kuinka elämäntapoja tuli muutettua vuoden vaihtuessa. Se tosiaan tapahtui ihan puolivahingossa kun eräs ystäväni oli meillä kyläilemässä. Siinä sitten ns. hipsteröidyttiin yhdessä. Syytän kaikesta aina ja ikuisesti spotifyn hipster-soittolistaa. Ei kyllä ole mitään valittamista, elämäntapamuutos olikin enemmän kuin tarpeessa. Nyt kun vielä saisin takaisin sen kuntosali-innostuksen jonka kadotin kaatumisen johdosta niin kaikki olisi hyvin...

Loppuun muutama mukava inspiraatiokollaasi.

kuvat

This is the first line here

Long time, no see. Tässä on ehtinyt vierähtää kuukausi jos toinenkin blogihiljaisuutta. 

Ja siihen on ihan syynsä, uskokaa tai älkää.

Suurin syy on tosiaan se, että hajotin koneeni noin viikko ennen joulua. Ja sitä ennen en yksinkertaisesti vain ehtinyt tai jaksanut kirjoittaa mitään. Päivät ovat kuluneet koulussa ja koulupäivän jälkeen en usein ehtinyt/jaksanut edes konetta avata (ja sen yhden kerran kun avasin niin kaadoin siihen kahvit...).

Nyt on kuitenkin uusi kone ja ihan uusi vuosikin! En tosiaan tiedä mihin suuntaan tätä blogia pitäisi lähteä viemään. Perinteinen edellisen vuoden yhteen kokoava postauskin jäi tekemättä mutta ehkä siihen ei kuole kukaan. Vaikka olisikin ollut hienoa koota kaikki reissut yhteen. Jäi tosiaan vähän enemmänkin kesken tuo kertominen meidän Losin matkasta, mutta toivon mukaan saan nekin postaukset pois alta. Jos tosiaan mitään mistään enää edes muistan...

En voi sanoa, että vuoden alussa päätin aloittaa terveellisemmän elämäntavan (niin kuin kaikki 3828 muutakin) vaan se jotenkin tapahtui enemmänkin "vahingossa". 

Kavereiden kesken tapahtui niin sanottu "hipsteröityminen" ja se sujuikin kaikkine salilla käyntineen hyvin aina viime viikon keskiviikkoon asti. Monesti olen täälläkin todennut ja avautunut siitä kuinka tapaturma-altis olen, mutta viime viikolla vein senkin aivan uudelle tasolle. Tosiaan liukastuin ja laskeuduin tuonne (arktiselle) jäätikölle kasvot edellä. Ei muuta kuin ensiapuun tikattavaksi. Viisi kaunista tikkiä sain leukaani ja tietenkin mukavan mustelman. Kävi siinä kaikkea muutakin mutta niistä sitten joskus myöhemmin.

Näkyillään taas xo

We want our future back, we want our own mistakes, to take our own path, we wanna do it again.

Listen,
My blood feels like it's sitting still in my veins
My motivation was gone before it even came
Today and yesterday, they both seem the same
And no matter how I try I just can't change
Give me one reason I should go outside
Everything I'll be the same no matter what I try
Some people'll live and some people'll die
Some people'll build their whole life on a lie
I used to blame you for the things that I thought you'd say
So now I can't blame you for going away
Cause these memories are the blood beating under my skin
Repeating the same thoughts again and again

Frankfurt is calling!

Huomenna napataan kamat mukaan ja suunnataan taas vaihteeksi Turusta muualle. Hypätään Onni Expressiin ja huristellaan Helsinkiin josta lauantaiaamuna lennetään Frankfurtiin! Oon innoissani mutta samalla hämmentyny siitä kuinka nopeasti tääkin matka tuli. Kaks kuukautta meni pelottavan nopeesti...

Minion mayhem & zombies

18/09

Torstaina oli vuorossa tosiaan päivä Universal Studioilla. Aamulla joskus kymmenen aikoihin hypättiin autoon ja ajeltiin se pieni kymmenen minuutin matka studioille.

(Tää postaus tulee sisältämään enemmän kuvia kuin laki sallii mutta oh well)

Ei päästy kovinkaan pitkälle kun meitä pyydettin Extra TV:n yleisöksi. Tietysti suostuttiin ja siellä sitä sitten eturivissä oltiin ja kuulemma ihan telkkariin astikin päädyttiin. Ei olla vielä onnistuttu tuota tiettyä jaksoa mistään löytämään mutta ehkä vielä joku päivä..

Mario oli enemmän tai vähemmän innoissaan kun kerrottiin olevamme Suomesta. Ekat suomalaiset koskaan, jee.

Kiiruhdettiin tuon jälkeen sitten sisälle ja studio tourille. Tultiin siihen tulokseen että parempi hoitaa se heti pois alta. Vaikka oltiin varauduttu taas jonottamaan iäisyys niin jono meni aika nopeasti ja pian istuttiinkin jo vaunuissa ja suunnattiin kohta studioita.

Lady Gagan Judas-musiikkivideon nähneet voikin tunnistaa tän kyseisen paikan

Normipäivä koulussa

Tuli nähtyä niin Wisteria Lane Täydellisistä naisista kuin se ihmissyöjäsaari King Kongista. Nähtiin noita kuvauspaikkoja myös ainakin American Psychosta ja Tappajahaista. Tuo viimeinen kuva tippuneesta lentokoneesta taitaa olla The Independence Day leffasta jos nyt oikein muistan. Koko kierros kesti noin tunnin minkä jälkeen suunnattiin erilaisiin laitteisiin mitkä oli aika pitkälti erilaisia 3- ja 4D-elokuvia. Ei kyllä haitannut sillä kivaa oli ja välillä melkein pelotti. Ei kyllä naurattanut kun kaikki noin 7-10-vuotiaat lapset oli ihan innoissaan ja itse melkein itkit kun pelotti niin paljon. Hurjimmat olivat ehdottomasti Jurassic Park, joka muistutti idealtaan Linnanmäen tukkijokea/vonkaputousta ja Muumion kirous. Voi kun olisi taas ne hienot kuvat sieltä laitteesta sillä molemmista tuli taas niin edustavat kuvat että ei mitään rajaa. Kauhu ja pelko ovat todellisia tunteita.

Koko paikka oli koristeltu enemmän tai vähemmän karmivilla jutuilla, sillä tietenkin tuolla olisi ollut seuraavana iltana Horror Night. Harmitti kyllä että ei sinne päästy koska se olis varmasti ollu kokemisen arvoinen juttu.

Yhdessä vaiheessa alkoi energia jo loppumaan ja etsittiin ruokapaikka. Aika kallista hommaahan se oli mutta ruoka oli ainakin hyvää! Päädyttiin tosiaan Forest Gump teemaiseen Bubba Gump-ravintolaan.

Minionit tuntu olevan tuolla se the big deal enkä yhtään ihmettele. Onhan ne niin söpöjä ja ihania!

Pois lähtiessä käytiin Johnny Rocketista nappaamassa mukaan maailman parhaimmat Oreo Shaket. Tuo kaloripommi oli kyllä sellanen ettei tehnyt mieli syödä yhtään mitään seuraavaan sataan tuntiin. Ei kaverin kanssa pystytty edes loppuun asti noita juomaan kun tuntu siltä että kuollaan.

Kaahailtiin tuolta asunnolle hakemaan kaverin kamera ja suunnattiin kauheella kiireellä kohti Runyon Canyonia koska haluttiin nähdä auringonlasku. Siinähän kävi loppujen lopuksi sitten niin että missattiin koko sunset koska ei saatu autoa parkkiin mihinkään. Luovutettiin ja lähdettiin takaisin kotiin ja siitä sitten kriisishoppailemaan. Ilalla sitten vielä pakattiin kamat kasaan koska seuraavana aamuna auto lähti kohti Vegasia!