“No place is ever as bad as they tell you it’s going to be.” – Chuck Thompson

Monen tunnin tappelun ja noin viiden eri sivuston jälkeen saatiin lopulta eilen ostettua lennot Ateenaan. Ei sitten saatu niitä suoria lentoja ja jouduttiin maksamaan enemmän kuin alunperin oli tarkoitus, mutta menossa ollaan. Takasin tulemisesta en tiedä, koska ollaan budjettimatkailijoita niin vietetään viis tuntia Ukrainassa, let's see how that ends.

Vaikka tuo tilanne Kreikassa tällä hetkellä on mitä on, niin lähden sinne joka tapauksessa avoimin mielin. Ihan niin kuin joka paikkaan muuallekin. Oon aina halunnu käydä Ateenassa joten syyskuun lopulla voin sitten ruksia senkin kohdan yli bucket lististäni. En oo vielä niin innoissani tuosta matkasta kuin voisin olla mutta eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa kun saadaan kaikki muukin ostettua ja hoidettua kuntoon.

Kieltämättä hieman jännittää tuo matka - kaikin puolin. Stressaan jo valmiiks siitä, että tuo jalka ei ole yhtään paremmassa kunnossa silloin. Tässä nyt on vielä melkein kaksi kuukautta aikaa, että kai sitä jonkinlaista edistystä ehtii vielä tapahtua...

Toiseksi jänittää vähän se, että matkustetaan ihan erilaisella porukalla kuin yleensä. Sitä on tavallaan jo niin tottunut siihen, että matkustaa tiettyhen ihmisten kanssa joka paikkaan ja sitä tietää miten toiset tykkää matkustaa ja tehdä asioita, ei tule yllätyksiä. Nyt sitten mennään ihan uudella ja oudolla kokoonpanolla. Jokaisen 'jäsenen' kanssa olen kyllä matkalla ollut mutta täysin erilaisissa olosuhteissa. Aina sanotaan että jos tulee jonkun ihmisen kanssa hyvin toimeen, niin tämän kanssa täytyy lähteä matkalle. Vasta sen jälkeen tietää tuleeko oikeasti toimeen. Ollaan Ateenassa tosiaan viisi päivää, maanantaista perjantaihin. Toivottavasti ehditään tehdä mahdollisimman paljon, sillä luonnollisesti sekä maanantai että perjantai menee matkustamiseen, keskiviikkona keikkaillaan joten turisteiluun ja yleiseen olemiseen jää vain tiistai ja keskiviikko. 

Anyway, ennen Ateenaa olisi vielä Weekend sekä Jämsä selvittänä!

“I think no matter how much time passes by, I will always have a weak spot for you. And that terrifies the hell out of me.”

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, right? Näin tasan vuosi jälkeenpäin on hyvä kertoa pienestä keikkamatkasta Tallinnaan. 

Muistan kyseisestä päivästä sen, että stressisin sitä ennalta todella paljon. Sanoin monta kertaa että en lähde koko Tallinnaan ja kun tuo kyseinen kirottu keikka vielä kerran siirrettiinkin, olin melko valmis luovuttamaan. Niin en kuitenkaan tehnyt, vaan hyvin tiiviillä aikataululla onnistuin Tallinnaan asti pääsemään. Ja olihan se kuitenkin kaiken sen arvoista. Jouduin tosiaan tappelemaan tuonne pääsystä silloisen pomoni kanssa ja lopulta onnistuin saamaan sen yhden päivän vapaata.

Se yksi päivä sisälsikin sitten soundcheckin, miitin ja backstage tourin. Juhlittiin tuolloin ystävän syntymäpäiviä myös ja olen edelleen hieman katkera siitä, että ei koskaan saatu backstage tourilla sitä ruokailua josta kuitenkin oltiin maksettu ja varmasti oli ainakin omanlaisensa syntymäpäiväjuhlinnat nuo. Eniten tuossa koko päivässä jännitti muiden ihmisten kohtaaminen, tuolloin kun sattui olemaan hieman erimielisyyksiä yhden jos toisenkin paikalle tulijan kanssa. Hyvinhän se kuitenkin meni..

Täytyy sanoa että itse miitistä en kauheasti muista muuta kuin sen, että Shannon loisti poissaolollaan (kuten koko keikankin ajan), odoteltiin Jaredia vaikka kuinka kauan koska herra oli jossain hierojalla ja oltiin jossain takarivin viimesessä nurkassa mistä ei kuullut mitään. Ja taidettiin puhua Tomon kanssa jotain joulupukista.

Olisin laittanut tähän enemmänkin kuvia, mutta jostain syystä sain tämän koneen kuvat-sovelluksen täysin jumiin kun yritin siirtää kuvia. Huoh. Tuossa nyt kuitenkin tuo the most awkward hug-kuva. Backstage tour oli ihan mielenkiintoinen, kaikista meidän venäläisistä ystävistä huolimatta. Sama juttu side stagen kanssa, mukava kokemus jos unohdetaan että huusin kilpaa erään itänaapurin kanssa siitä kuinka kukaan ei ole parempi kuin toinen. Keikka oli joka tapauksessa hyvä, vaikka rumpalin puute vaikuttikin asiaan. Ainiin, ja nimmarit eivät tuolta keikalta koskaan kotiin asti selvinneet, kadotin ne sitten johonkin miitin ja backstage tourin välissä. Mukavaa kuitenkin oli. Loppuun vielä kaunis lavaselfie.

I cross my heart and I wish that I would've never met you

"Think about it. That's what love is—not fake love, real love. When you really love someone, that love doesn't fade. It… it doesn't die just because something happens, just because the person you love twists and changes and does horrible things to you. I mean, if you're lucky, you'll fall in love with someone who won't beat you up and who doesn't take sadistic pleasure in hurting you, but we can't all be that lucky… can we?"

Dubai day 2

Mulla ei tällä hetkellä ois yhtään motivaatiota tähänkään, mutta koska huomenna odottaa taas uusi matka niin pakko edes yrittää saada tämäkin matka nyt pois alta!

Joo elikkä toinen päivä Dubaissa aloitettiin aamupalalla ja sen jälkeen suunnattiin moskeijaan. Koska suutuin taksikuskille joka nauroi ideallemme, totesin että kyllä me sinne voidaan kävelläkin, jos asiakkaat eivät kelpaa. Meidän hotellilta näki tuonne kyseiselle moskeijalle, joten matka ei oikeasti ollut niin kauhean pitkä. 

Jumeirah moskeija oli tosiaan ainut myös turisteille avoinna oleva moskeija. Kierrokselle osallistuminen maksoi 25 dirhamia (noin 5€) per henkilö eli hinta ei tosiaan ollut paha.

Se viisi euroa tosiaan kannattaa maksaa, sillä sen about tunnin aikana mitä tuolla vietettiin sai tietää niin paljon uusia asioita arabialaisesta kulttuurista ja islamin uskosta. Saatiin selville senkin, minkä takia miehet pukeutuvat valkoiseen ja naiset mustaan ja minkä takia osa naisista peittää hiuksien lisäksi myös kasvosta kokonaan.

Olen aina ollut sitä mieltä että tuo "kaapu" on varmaan tosi epämielittyvä päällä, mutta se oli oikeasti todella mukava! "Jouduin" laittamaan tosiaan sellaisen päälle kun mekkoni oli liian lyhyt, mutta se ei loppjen lopuksi edes haitannut. Tulin ainoastaan siihen tulokseen, että kuinka helppoa olisi vetäistä tuollainen kaapu vain päälle joka aamu. Siinä olisi monet vaatekriisit vältetty! Lisäksi tuo oli todella viileä.

Moskeijalta sitten napattiin taksi ja suunnattiin Mall of Emiratesille. Oltiin edellisenä päivänä hengattu Dubai Mallilla, joten päätettiin käydä katsomassa millainen tuo toinen suuri ostoskeskus oikein on.

Jotenkaan tuo ei kuitenkaan tuntunut meidän paikalta. Taidettiin käydä vessassa ja syömässä Frozen Yoghurtit joiden jälkeen päätettiin lähteä takaisin Dubai Mallille. Löydettiin tuolta vihdoin ja viimein se edellispäivänä hartaasti metsästämämme metro! Siis ette voi ymmärtää kuinka vaikeaa yhden metropysäkin löytäminen voi olla.

Metroissa oli erilliset vaunut miehille ja naisille. Joku voisi nähdä tälläisen "erottelun" ahdistavana, mutta mielestäni se oli jopa mukavaa. Alettiin saman tien haaveilla samanlaisesta järjestylyistä Suomessa. Eipä tulisi kukaan enään ahdistelemaan busseissa!

Kävelymatka tuolta metroasemalta Dubai Mallille oli pitkä. Oikeasti pitkä, vaikka sen saikin tehtyä ilmastoitua tunnellia pitkin. Viimeisien päivien aikana tuota väliä tuli käveltyä suhteellisen paljon, kun vihdoin ja viimein keksittiin mistä sinne metroon pääsee. Näkymät ikkunoista ulos olivat aika pitkälti juuri tuollaisia kuin yläpuolella olevat kuvat osoittavat. Rakennustyömaata rakennustyömaan perään.

Päädyttiin tuonne samaan vanhaan paikkaan "picnicille". Siinä sitä sitten vain istuttiin ja ihailtiin maisemia kaikessa rauhassa auringon paistaessa. Lämpötila taisi tuonakin päivänä olla sellaset mukava +36 että kylmä ei ainakaan tullut. Päinvastoin.

Päätettiin mennä katsastamaan tuossa vastarannalla oleva soukki, kun oltiin sellainen edellisenä päivänä huomattu, mutta ei oltu sinne jaksettu mennä. Pakko myöntää että pieni pettymys kyllä iski kun sisälle päästiin. Olihan siellä hienoa, mutta ei taaskaan oikeastaan mitään meille. Ei missään vaihessa matkaa onnistuttu löytämään sellaista kunnon soukkia missä olisi myyty mausteita ja kaikkea paikallista. Noh, ehkä ensi kerralla sitten ;)

Maisemat Starbucksin terassilta ainakin olivat hienot.

Hengailtiin ulkona vielä sen aikaa, että nähtiin suihkulähde-esitys. Odotettiin siltä aika paljon koska oltiin Vegasissa nähty Bellagion suihkulähteet ja täällä oli ollut sama suunnittelija.

Eipä me loppujen lopuksi niin kauheasti sitten mitään nähty kun kaikki ihmiset kerääntyivät tuohon eteen. Ei se kuitenkaan niin mahtava ollut kuin Vegasissa. Tällä kertaan kuitenkin kuultiin sentään musiikki, kun Vegasissa se tosiaan jäi kuulematta.  Suunnattiin tuon esityksen jälkeen takaisin sisälle Dubai Mallille ja lähdettiin kiertelemään.

Löydettiin kaikkea jännää, kuten dinosaurus, possunlihakauppa ja tuttuja. Kyllä, tuttuja. Tai "tuttuja". Millä todennäköidyysellä joku huutaa maailman isoimmassa ostoskeskuksessa "I KNOW YOU FROM TWITTER!" ja hyökkää kimppuun? Ilmeisesti kun meistä on kyse niin se on aika todennäköistä. Oltiin törmätty jo aikaisemmin metrossakin "tuttuihin". Tuossa vaiheessa oli sellainen fiilis että eikö missään saa enää olla rauhassa.

Siinä meidän päivä oli kokonaisuudessaan, illalla istuttiin sitten vain hotellilla, syötiin ja naurettiin. Siinäpä se.