Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt

Me ainakin yllätyttiin. Ainakin siitä että vietettiin siellä metsässä reippaat neljä tuntia ja missasin siinä sivussa taas tanssin. En oo ollu siellä vielä kertaakaan, höh.

Noustiin kaikki reippaina ja iloisina taksiin klo 13:50 ja suunnattiin kohti jotain läheistä korpea. Kartta antoi paikalle nimeksi Sielusenmäki ja se metsä oli sitten Sielusen metsää, yllättäen.

Retken tarkoitus oli kai mennä katsomaan mitä eroa on luonnon metsällä ja talousmetsällä. Kyllä se taisi siellä umpeen kasvaneessa pusikossa aika selväksi tulla mitä eroa niillä on. 

Tuo Sielusenmetsä on vanhaa aarnimetsää ja kuuluu Tornaton suojelualueeseen. 

Tai ainakin se Tornato sitä suojelua rahoittaa.

Tuo metsä sijaitsee lähellä Vihreän kullan kulttuuritietä mitä on täällä päin n. 400 km. 

Itsekin asustelen sen tien varrella, how cool is that.

Tuosta sitten lähdettiin sinne varsinaiseen metsään metsään ja aloitettiin sellaisella kevyellä nousulla. Tykkään liukkaista, sammalaisista ja puunjuuria täynnä olevista jyrkistä kallioista.

Oli hurja suoritus päästä sinne huipulle asti, mutta olihan sieltä ihan kivat näkymät.

Ja joo, siellä oli paljon sieniä!

MUSHROOMS!

Kuten ilmeestä huomaa, olin jo tuossa vaiheessa varma, että joku asia menee pieleen..

I was so right

Jatkettiin syvemmälle ja syvemmälle tuonne mystiseen metsään

MUSHROOMS!

Sain uuden kaverin!

Niagara falls!

Black and white tree

Sitten kävi niin että me vähän niin kuin eksyttiin. 

Siinä sitten ihmeteltiin ja kerättiin vähän lisää sieniä

Ja tämän kuvan jälkeen tapahtui jotain kohtalokasta

Kaikki on tottuneet varmasti siihen, että kun minun kanssani jossain liikkuu niin täytyy varautua siihen, että jossain vaiheessa matkaa täytyy soittaa ambulanssi paikalle. Nytkin se oli lähellä, nimittäin tapani mukaisesti onnistuin astumaan, kaatumaan ja uppoamaan johonkin suohon/metsäpuroon/mihin lie. Kaikki oli niin kauan hyvin kunnes upposin sinne sitten melkein vyötäröä myöten enkä päässyt mihinkään. Kiitos eräällä nimeltä mainitsemattomalle herra Metsolalle joka kaivoi minut tuolta ylös.

Matka siitä sitten jatkui, toisin minun osaltani ihan märkänä, saappaat täynnä vettä ja nilkka enemmän tai vähemmän kipeänä. Ei ollut kivaa.

Fazerin sininen tumma suklaa auttaa kaikkeen

Laitettiin tuonne metsätien varteen sitten Cafe Metsä pystyyn. 

Meillä oli vaikka mitä choco cappucinosta ruskeaan järviveteen!

Konna ja Cafe Metsä!

Löydettiin puolukoita...

...Taneli...

 ...ja joku eksynyt taleban-sissi

Oli meillä karttakin, mutta lopulta ei oltu edes kartalla.

Sellanen mukava iltapäivä&alkuilta tuolla metsän siimeksessä! Kivaa oli, mutta olisin voinut jättää sen suossa uimisen väliin.