Euroscola '12

Noniin, tämän illan pakolliset opiskelut suoritettu (ainakin melkein..) joten nyt voin kertoa mitä minä siellä Ranskassa oikeastaan olin tekemässä.

Hakuprosessi Euroopan parlamentin Euroscola-päivää varten aloitettiin viime keväänä. Olisikohan se ollut joskus maalis-huhtikuussa kun saatiin tarvittavat ohjeet hakemuksen täyttämiseen. Toukuussa Eurooppa-päivänä sitten pidettiin yläasteelaisille erilaisia tietoiskuja euroopasta, sen maista ja sieltä kotoisin olevista kuuluisista ihmisistä. Kesäkuussa saatiin tietoa, että meidät on hyväksytty Euroscolaan ja että lähtö on marraskuussa. Sillon tuntui että sinne oli iäisyys, mutta nopeasti tuokin matka tuli (ja meni).

Euroscolan tarkoituksena on päästää nuoret päivän ajaksi parlamentin päättäjien paikalle näkemään, millä tavalla euroopan asioista oikeasti päätetään.

Lähdettiin tuolle matkalle tosiaan 22. päivä ja tultiin takaisin sunnuntaina, eli 25. päivä.

Melkein kaksi päivää tuosta ajasta käytettiin vain pelkkään matkustamiseen. Perjantai oli parlamenttipäivä ja lauantaina oli oikeastaan ainut päivä jolloin vapaa-aikaa oli oikein kunnolla.

Mutta nyt saa tämä jaarittelu riittää, aina sorrun tähän..

Perjantai-aamuna tosiaan lähdettiin kohti parlamenttia suhteellisen aikaisin, koska siellä piti olla jo kahdeksalta. Yllättävää että myöhästyttiin silti.

Siinä se on, Euroopan parlamentti, jee!

Se myöhästyminen ei sinäänsä haitannut mitään, sillä turvatarkastuksessa oli hiukan jonoa..
lopulta päästiin kuitenkin kivasti jonon ohi, just wonder why.


Meidät jaettiin eri ryhmiin jossa sitten myöhemmin keskusteltiin ryhmämme aiheesta. Minä, Tuula ja uusi ystävyytemme Sanna oltiin nuolia ja aiheena meillä oli "Tiedonvapaus ja kansalaiskulttuuri." Ei ollut mikään nam aihe ei.


Kun aamupala oli suoritettu ja ryhmät jaettu, päästiin istuntosaliin. Vaikuttava paikkahan se kieltämättä oli. Muutaman tunnin istumisen jälkeen kyllä kieltämättä alkoi jo hieman kyllästyttämään, varsinkin kun politiikka nyt on mitä on. Eniten ärsytti se, että meidän oppilaiden kysymyksiin ei voitu vastailla suoraan, vaan piti kierrellä ja kaarrella. Mutta sitähän se politiikka on.






Joku saksalainen MEPpi kävi vastailemassa kysymyksiin ja kertomassa meille vähän kaikenlaista. Pahoittelen etten voi kertoa asiasta tarkemmin, kertoisin jos muistaisin..
Kuulokkeet vaan olivat korvilla niin ärsyttävät, etten jaksanut niitä läheskään koko aikaa pitää päässä enkä satu ymmärtämään saksaa enkä kyllä ranskaakaan, joilla kaikki keskustelut melkein käytiin.




Ruokailun jälkeen siirryttiin "valiokuntiin" pohtimaan noita meidän aiheita pienemmissä ryhmissä. Aamupalalla oltiin jo todettu, että paikalla oli myös ruotsalaisia ja pari hyvinkin mukavaa ruotsalaista sattui sitten meidän kanssa samaan nuoli-ryhmään. Keskustelua saatiin kyllä aikaiseksi, mutta ei ehkä juuri siitä aiheesta mistä olisi pitänyt..
Meidän valiokuntatyöskentely ei muutenkaan mennyt oikein hyvin. Meitä ohjannut nainen ei selvästikään pitänyt meistä ja puhui suurimmaksi osaksi vain pelkkää ranskaa. Oli kivaa..not. Onneksi oli ruotsalaiset.




Lopulta siirryttiin takaisin täysistuntosaliin jossa sitten meidän valitsemamme puheenjohtajat esittelivät aiheemme ja ehdotuksemme joita muut saivat sitten kommentoida ja kysellä kysymyksiä. Lopuksi äänestettiin ehdotuksien puolesta.


Kuten tästä kuvasta on havaittavissa, minä en henkilökohtaisesti jaksanut enää kovinkaan paljoa keskittyä loppuajasta. Kun on keskustellut ja kuunnellut kaikkea politiikasta englanniksi ja ranskaksi kahdeksan tuntia pieni väsymys alkaa kieltämättä painaa päälle.




Kun tuo päivä oli selvitty kunnialla loppuun asti, olin todella helpottunut. Nyt sain kuulostamaan tuon päivän aivan kauhealta. Ei se mikään kauhea päivä ollut, vain ihan pikkuisen liian pitkä. Nuo asiat olisi voinut jakaa kahteen päivään, kaikki olisivat varmasti jaksaneet paremmin.
Parlamenttipäivän jälkeen kaikki olivat niin väsyneitä että ei jaksettu illalla tehdä mitään muuta kuin mennä nukkumaan. Sinäänsä harmi, koska ruotslaiset pyysivät baariin ja briteillä oli bileet. Miksi, voi miksi, piti väsyttää niin paljon?

"Oh what a shame that you came here with someone."

Siinä oli nyt ensimmäinen varsinainen kertomisen arvoinen päivä, jos sitä vaikka huomenna kertoisi lauantaista.