We are the ones who have no reservation

Let the freedom begin...

Torstai alkoi tosiaan iloisesti kello 05:00. En siitä iloisesta tiedä, mutta olin niin innoissani, etten tiennyt miten perin olisi pitänyt olla, kun hypin vain ympäri taloa ja etsin kaikkia loppuja kamoja passista hammasharjaan ja irvikissaan.

Aloitettiin aamu tosiaan sillä, että käytiin herättämässä meidän ryhmänohjaaja ja tekemässä hänelle aamupalaa. Kuuluu perinteisiin täällä päin tuollainen. Se oli ihan mukava keikka, tosin siinä meni vähän pidempään kuin oli alunperin tarkoitus, joten tuli hieman kiirus koululle.

Koululla kunnanmiehet oli sitten hieman riehuneet ja saimme ihanasti teipata kaikki ikkunat uudestaan umpeen. Oli kivaa. Päästiin sitten lopulta aloittamaan se varsinainen osuus, eli kiusaamaan kaikkia yläasteelaisia ja pakottamaan ne tekemään vaikka mitä ennen kuin pääsevät sisälle. Ohjelmassa oli mm. suklaajunaa, pukkihyppelyä, Robinin laulamista, Gangnam stylen tanssimista ja halailemista. Ja ainiin, sitä meidän abien rakastamaa ponileikkiä myös!

Tiedän kaikkien rakastavan tuota paperisilppua, varsinkin niiden jotka joutuu koulun siivoamaan meidän jäljiltä, hehe.

Meillä abeilla oli salainen apuri, jolle aamulla viidessä minuutissa kehitettiin puku. Pisteet kotiin siitä, ilman tätä ihmistä ei olisi kyllä selvitty!

Meidän ikioma pikkuinen wannabi <3

Torstai-ilta vietettiinkin hurjasti telkkaria katsoen. Mentiin nukkumaan joskus kymmenen aikoihin, koska tiedossa oli _aikainen_ herätys. Tarkoitus oli herätä neljältä...noh, minä heräsin jo kahdelta, kun kaverin kissa yllättäen hyökkäsi käteni kimppuun ja raateli minut. No ei ihan, mutta melkein. Ja kun se ei riittänyt, niin kolmen aikoihin kaverin ja hänen poikaystävänsä sänky sitten hajosi. Noh, neljältä sitten noustiin virkeinä ylös ja viiden aikoihin lähdettiin ajelemaan kohti Helsinkiä. Btw, radiopuhelimet ovat maailman parhain keksintö, ainakin siinä tapauksessa kun kaikki eivät mahdu samaan autoon ja joudutaan liikkumaan kahdella eri kaaralla. Meidän Tom Cruise-navigaattorin ansiosta jouduttiin Helsingissä muutama u-käännös tekemään, mutta lopulta löydettiin samatamaan ja sitten luvassa olikin terminaalihoitoa!
Laiva oli ihan tupaten täynnä, Tallinnassa oli liukasta ja kädet tuli kipeeks kaikista ostoksien kantamisesta.

Satamaan saapumisen jälkeen luvassa oli parkkihallin ja hotellin etsimistä. Loppuilta toi tullessaan Onnelan ja yöllä pari onnistunutta eksymistä, väärä hotelli ja Villen täydellinen Frontside Ollie.

Lauantaina ei päivällä ollut kovinkaan kova meno, sattuneesta syystä. Oltiin hurjia ja yritettiin shoppailla, mutta lopulta osa meistä päätyi keilahalliin kahville ja lopulta melkein kaikki takaisin hotellille katsomaan lauantain perheleffaa.

Lauantai-iltana..

...oli norsuu, oli marsuu ja hurjat kutsut!

Osa meistä lähti tänä aamuna aikaisemmin, minä, Karo ja Eetu kävimme katsomassa Räyhä-Ralfin ja sen jälkeen suuntasimme kotiin.

Väsynyt abi kiittää, kuittaa ja aloittaa huomenna lukuloman.

PS. se tunne, kun DTM:n henkilökunta viettää pikkujouluja helmikuussa.