perjantai 27. maaliskuuta 2015

Flashback Friday: Las Vegas

Las Vegas 20&22/09/14

Eihän tää nyt tule kuin sellaiset puoli vuotta myöhässä...ei anneta sen häiritä, jookos?
Mukavan ja kuuman Universal Studios päivän jälkeen herättiin aikaisemmin kuin laki sallii, pakattiin auto ja lähdettiin ajamaan kohti Las Vegasia! Jouduttiin kyllä ekaks herättämään meidän vuokraisäntä kun ei muuten olisi päästy pihasta yhtään mihinkään. 

Kovinkaan pitkälle ei edes päästy kun piti jo ensimmäisen kerran pysähtyä. Google maps oli näyttänyt ajoajaksi noin neljä tuntia mutta tuossa reissussa meni enemmänkin sellainen ainakin kuusi tuntia. Se ei kyllä loppujen lopuksi edes haitannut, sillä matka meni nopeasti. Vaikka meinattiinkin tulla hulluksi kun kuunneltiin niitä yksiä ja samoja levyjä uudestaan ja uudestaan, meillä kun ei ollut minkäänlaista johtoa jolla olisi jonkun puhelimen voinut auton radioon liittää ja radio itsekkään ei kauheasti siellä "aavikon" keskellä suostunut kuulumaan.


Vegasissa ensimmäinen pysähdys oli outletit koska shopping is fun, right? Lopputulos oli kuitenkin se, ettei meistä aika moni loppujen lopuksi edes jaksanut kiertää kauppoja joita löytyi joka lähtöön. Ja tuolla outleteilla oli muuten pirun kylmä. Siis oikeasti niin kylmä, että oli pakko ostaa pitkähihaiset ja ne päälle sitten huidella menemään. Tai niin kuin mun tapauksessa, istua Starbucksissa.


Suunnattiin tuolta outleteilta sitten ihan keskustaan etsimään ruokapaikkaa. Siellä sitä sitten ihmeteltiin vaikka mitä ja kyllä, käytiin jälleen kerran hiukan shoppailemassa. Valehtelematta vietettiin varmaan kaksi tuntia Victoria's Secretilla ja sen kyllä huomasi sitten pankkitilistäkin. Täytyy tässä vaiheessa pahoitella kuvien puutetta, mutta koska mun MacBook ei tunnista tuota ulkoista kovalevyä niin suurin osa matkakuvista pysyy siellä niin kauan kunnes saan ne jostain kautta siirrettyä tänne. Anyway, back to business.

Siinä sitten ylitulista kiinalaista syödessä saatiin enemmän tai vähemmän typerä idea joka päätettiin toteuttaa. Monikin meistä halusi ottaa tatuoinnin, joten päätettiin sitten hoitaa asia pois päiväjärjestyksestä tuolla. Palattiin takaisin meidän hotellille ja hetken googlailun jälkeen valittiin paikka johon päätettiin lähteä koittamaan onneamme. Tähän kohtaan voi todeta että noh, paikan olisi varmasti voinut valita paremminkin, mutta eipä minulla itselläni ainakaan työn laatua koskien ole edelleenkään mitään valittamista. Olipa ainakin ikimuistoinen kokemus sekin.



Loppuilta menikin sitten enemmän tai vähemmän mielenkiintoisiss tunnelmissa. Käytiin stripillä hieman pyörimässä ja katsomassa Bellagio. En tiedä mikä äly ja väläys meiltä kaikilta oli tosiaan laittaa pitkähihaiset paidat päälle koska eheh, tulihan siellä kuitenkin hieman lämmin niiden kanssa. Ilmeisesti oltiin jo truu losilaisia, koska Losissa sattui juuri tuolloin olemaan paljon kuumempi kuin Vegasissa. Raahauduttiin sitten jossain vaiheessa takaisin hotellille kun kaikkia väsytti ihan pirusti.



Seuraava päivä oli keikkapäivä mutta kirjotan siitä vielä postauksen erikseen, muuten tästä tulee ihan kamalan pitkä. Ajateltiin sillon aamulla kuitenkin meidän toiselle hotellille ja päästiin onneks checkkaa sisään jo ajoissa. Suunnattiin sitten New York New Yorkiin syömään kiinalaiseen (taas vaihteeks) ja saatiin sieltä sitten ruoat mukaankin ku ei jaksettu tosiaankaan kaikkea syödä. Sitten CVS:n kautta suunnattiin meidän hotskulle takaisin valmistautumaan keikkaan, josta sitten enemmän siinä seuraavassa postauksessa.

Viimesenä aamuna (22.9.) herättiin suhteellisen aikasin vaikka edellinen ilta oli taas venyny. Kerättiin kamat kasaan ja suunnattiin jälleen kerran Stripille. Meidän "enää ei tuhlata yhtään"-lupaukset ei oikein pitäneet ja kaikki löysi itsensä lopulta Rossista. Saatiinpa ainakin johto autoa varten ja iloittiin siitä faktasta että voitais tosiaan paluumatkalla kuunnella muutakin kuin Marsseja ja Linkin Parkia. Tuhlattiin myös maailman eniten helvetin M&M's karkkeihin kun ei oikein osattu laskea sitä kilohintaa oikein....



Mietittiin sitten mihin mentäisiin ja päädyttiin lopulta Luxoriin syömään sunnuntai brunssia. Se brunssi oli kyllä kerrassaan TAIVAALLINEN ja ruokaa riitti ihan joka lähtöön. Parasta oli tietenkin jälkiruokapöytä jossa oli ihan liikaa kaikkea hyvää! Syötiin kaikki ihan liikaa, mutta päädyttiin silti vielä ruokakauppaan ostamaan matkaeväät. Tuo päivä meni ihan älyttömän nopeasti ja sitten lopulta todettiin että pakko lähteä ajamaan kotiin tai ei olla koskaan perillä. Matkalla koettiin maailman vaikein Starbucksin metsästys sekä kaikkien kauhu; Ghost Town. Oli hauskaa ja kaikilla oli mukavaa, vaikka mieli olikin hieman haikea edellisen päivän keikan jäljiltä. Oltiin takaisin Losissa joskus yhdetoista aikoihin illalla ja mentiin kyllä aika suoraan kaikki nukkumaan. Meidän kuski ansaitsee kaikki pisteet kun jaksoi tuon koko matkan niin hyvin, kilometrejä kun kertyi oikeasti monta sataa! Meidän Vegasin viikonloppu oli kyllä aivan täydellinen!

(Ansaitsisin Oscarin että muistan nää asian edelleen?)

"Finland, don't run!" eli Mars in St. Petersburg 18/03

Meidän Pietarin matka. Se meni oikeasti yllättävän hyvin. Liian hyvin siis. 
Allegro on matkustusmuotona enemmän kuin mukava ja erittäin käteväkin vielä kaiken lisäksi. Ei tarvitse huolehtia mistään muusta kuin siitä, että passi on mukana. Sitten vaan hypätään Helsingistä (tai matkan varrelta) kyytiin ja istutaan tyytyväisenä kyydissä aina Pietariin asti.


Mulla iski epätoivo jo lähtöä edeltävänä iltana ja olin varma ettei koko matkasta tule yhtään mitään...




Matka Helsingistä Pietariin kesti siis sellaiset about kolme ja puoli tuntia. Perilläkin oltiin ihan ajoissa, mikä oli enemmän kuin mukavaa kun ottaa huomioon että kyseessä on VR. Perillä oli suorastaan kesäinen ilma, mutta eipä siitäkään ihan kauhean kauan ehditty nauttimaan. Hypättiin jo ennalta tilattuun taksiin ja lähdettiin kohti hotellia. Keikkapäivä oli tosiaan tuo sama kyseinen päivä, joten aikaa ei kauheasti ollut hukattavissa.
Hotellilla sitten vessassa laitettiin itsemme kuntoon ja lähdettiin etsimään ravintolaa jossa saisi edes jotain syötävää. Onneksi ravintola aukesi juuri sopivasti, joten vedettiin pastat ja borsch-keitot nopeasti naamariin ja tilattiin taksi ja eikös muuta kun kohti keikkapaikkaa.



Sitten vähän odotettiin. Ja odotettiin. Sekä odotettiin vähän lisää. Check-in ei tuntunut sujuvan oikein mitenkään mihinkään aluksi ja ihmisiäkin riitti vaikka muille jakaa. Eipä siinä mikään ollut auringossa odotellessa (rakas kämppikseni onnistui jopa polttamaan itensä...). Pizza partyt oli taas mutta, enpä ole koskaan yhtä pahaa pizzaa kylläkään syönyt.

En oikeasti tiedä kuinka monen tunnin odottelun jälkeen päästiin vihdoin sisälle. 
"Be careful and take it easy!" + "Finland, don't run!" oil enemmän kuin mukavia 'huomautuksia'. Oli mukavaa myös saada kaksi "turvamiestä" näyttämään valoa portaisiin ja huolehtimaan että pysyin pystyssä. Pitäisi varmaan useamminkin lähteä keppien kanssa keikalle...

Sound check oil kerrassaan loistava. Suhteellisen pitkäänkin sen kesti ja saatiin kuulla vaikka kuinka paljon oikeasti vanhoja biisejä! Thank god kuuntelin ekan levyn biisejä vasta edellisellä viikolla. Ja kuulin vihdoin ja viimein sen haluamani Buddha for Maryn full bandinä. Aamen sille. Ja L490. Enough said.





Sound checkin jälkeen lähdettiin metsästämään juomista että saisin vedettyä kasan särkylääkkeitä. Polvea särki ihan mukavasti enkä saanut sitä enää kunnolla tuossa vaiheessa taivutettua. Ehheh. Mutta en antanut sen haitata!

Juuri kun oltiin päästy ylös ja istumaan niin joku järjestyksenvalvoja tuli venäjäksi selittämään että jos on fanzone lippu niin pitää mennä johonkin. Noh, ei muuta kuin muita etsimään. Siellä sitten karsinassa odoteltiin permannolla että milloin päästäsiin takaisin fanzone-alueelle. En tiedä kauanko tuollakin tuossa vaiheessa odoteltiin mutta sen verran kuitenkin että päätettiin kokeilla Soneran ulkomailla netin käyttämisen rajoja ja suunnata twitteriin. Melkein live twiittaamiseksihan se sitten meni.



Kun lopulta sitten päästiin takaisin fan zonelle niin iski kyllä ihmetys. Huomattiin jo "kaukaa" että eturivi oli meidän puolelta melkein tyhjä, vaikka oltiin odotettu, että kaikki M&G-porukat olisivat sen vallanneet. Meidän oli tarkoitus välttää eturivi viimeiseen asti koska pelkästään yhtlö venäläiset + eturivi kuulostaa tappavalta. Kun siihen lisätään tämä jalka niin se olisi ollut suorastaan itsemurha. Mutta....


Niin....siellähän sitä sitten oltiin koska tilaisuus oli. Oli kyllä enemmän kuin onnellinen olo siinä vaiheessa kun katsoi sitä ihmismassaa mikä vyöryi sisälle kun ovet avautuivat. Siinä meinasi mennä muutama järjestyksenvalvojakin kumoon ihan huoletta. Venäläiset vain on hulluja. Pakko myöntää että kyllä hieman tiivistä eturivissä oli mutta silti se fiilis siitä, että oli päässyt Pietarissa kaikkien hullujen venäläisten seasta keppien kanssa puolirampana eturiviin....never forget. 

En uskonut, että sanon tätä koskaan ääneen, mutta Pietarin keikka oli yksi parhaista keikoista koskaan. Ehkä tähän vaikutti se, että viime kerrasta oli jo tosiaan se puoli vuotta, mutta silti. 




Keikan jälkeiseksi suurimmaksi ongelmaksi näytti muodostuvan taksin saaminen. Onneksi mukaviakin venäläisiä on olemassa ja muutama tyttö auttoi meitä soittamalla taksin ja vieläpä odottamalla niin kauan että taksi tuli paikalle.  Päästiin perille, vedettiin ruoat naamaan ja käytiin nukkumaan, sillä seuraavana aamuna lähdettiin sitten takaisin kohti Helsinkiä.

Aamulla olikin jännät paikat kun ennalta tilattu taksi ei saapunutkaan paikalle. Tässä kohtaa VR siis petti. Ehdittiin onneksi, hieman kyllä kuumotti että jäädäänkö Pietariin vielä muutamaksi tunniksi kuitenkin. Jäi meillä sentään melkein ruhtinaalliset 10 minuuttia aikaa kun saavuttiin asemalle.

Kaiken kaikkiaan kerrassaan onnistunut reissu. Se mitä tästä reissusta seurasi onkin sitten täysin toinen tarina......
Coming soon.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Love&Lust

Lukiossa joka keväisestä Pietarin reissusta tuli jo perinne ja siitä tiesi, että kesä on lähestymässä. 

Nyt keväinenPietarin matka lähestyy ensimmäistä kertaan kahteen vuoteen - ei kylläkään koulun puolesta vaan ihan omatoimisesti.

#LoveLustTour


Toivon sekä oman että kaikkien muidenkin mielenterveyden kannalta, että tuo reissu tulee olemaan easy in, easy out. Tässä viime aikoina kaikki on taas tehty vaikeimman kautta enkä sen takia ihmettelis vaikka jotain tuollakin tapahtuis. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan niin ehditään ehkä jossain välissä jopa syömään jotain. Ehkä.
Viimeistä viedään joten toivottavasti tässä käy hyvin.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Fifty Shades of Valentine's Day

Vaikka tämän ystävänpäivän vietinkin ihan vain Suomessa niin eipä siitä ihan kauheasti valitettavaa löydy. Hyppäsin enemmän tai vähemmän kiireen (ja nälän) innoittamana Turusta bussiin eilen puolilta päivin ja suuntasin Helsinkiin. Tuskallisen bussimatkan jälkeen olin todellakin hyvän seuran tarpeessa. Ja ruokakin kelpasi. Pikaisen lounashetken jälkeen suunnattiin Jungle Juice Barin kautta leffaan, katsomaan mitäs muutakaan kuin Fifty Shades of Greyta!


Ensimmäinen reaktioni oli että kukaan ei tosiaan muistanut kertoa että elokuvan genre o romanttinen komedia. Tilannetta luultavasti pahensi entisestään hihittelevä teinilauma jossain puolessa välissä salia. Moneen otteeseen on jo kysytty että no millainen se elokuva oli, enkä osaa vieläkään oikein mitään vastata. Ei se ollut mikään maailman paras, mutta ei huonoinkaan. Katsottava. Enpä katsonut kelloa kertaakaan sen kahden tunnin aikana, joten kai se jotain kertoo. 


En ole missään vaiheessa perustanut millään tapaa noihin näyttelijävalintoihin ja muutinkin mieleni vain yhden näyttelijävalinnan suhteen; Jamie Dornan sopii sittenkin ihan hyvin CG:n rooliin, vaikka olisi siihen rooliin edelleenkin parempiakin vaihtoehtoja ollut....just saying. Dakota Johnsson Anastasian roolissa ei vaan toiminut.



Kokonaisuudessaan elokuva oli ihan hyvin rakennettu, ainakin visuaalisesti. Oli mukava huomattu miten niitä harmaan sävyjä oli ihan oikeasti tosi mielenkiintosilla tavoilla. Vaikka ei siellä kuulemma 50 harmaan sävyä esiintynytkään, pelkästään 35 (kyllä, joku oli tämänkin ihan oikeasti laskenut!).


En sillon noita kirjoja lukiessani oikeastaan edes miettinyt sitä että tarinahan on tosiaan alunperin ollut Twilight fanfiction. Mielestäni se ei kirjoitta käy niin hyvin ilmi, mutta elokuvassa yhtenäisyys oli melkein häiritsevä. Ugh.

Leffan jälkeen suunnattiin syömään ravintola Juureen. Suosittelen enemmän kuin lämpimästi kaikille (jos budjetti vain kestää...)! Paikkana Juuri on viihtyisä ja palvelukin on enemmän kuin hyvää, ruoasta puhumattakaan! Tuli maistettua kaikki alkupaloista jälkiruokaan enkä voi sanoa pettyneeni missään vaiheessa.


Kokonaisuudessaan todella onnistunut päivä. Voisin toki useamminkin noita kolmen ruokalajin illallisia nauttia....hehe.



maanantai 9. helmikuuta 2015

forever 21

Ei sitä joka päivä täytä 21.  Paitsi tästä lähtien joka ikinen vuosi, eikö niin?
Eilisten synttäreiden kohokohta oli Gaggui Kaffelassa syöty syndebrunssi. Ja brunssi todellakin oli juuri sopivasti syntymäpäiväbrunssi, koska kyseinen kahvila täytty hurjat 1v. !

Brunssista tuli niin hyvä mieli, että edes ulkona puhaltava Laina-myrsky ei loppupäivästä enää haitannut ollenkaan. Alettiin jo epäilemään että mitähän kakuissa ja leivissä oikein oli, sillä minusta ja kämppiksestäni on tullut maailman vaikeimpia miellyttää ihan yhtään missään asiassa. Gaggui kuitenkin onnistui tässä paremmin kuin hyvin ja todetiin että tuo paikka on sellainen mihin on pakko mennä jos on aivan hirveän kauhea päivä. Ei nimittäin uskota, että kyseisestä kahvilasta voisi lähteä huonontuulisena pois!








Brunssilta kipitettiin sitten leffaan (jo toista kertaa samalla viikolla......) katsomaan Kaiken teoria eli The Theory of Everything. Maanantaina kun nähtiin traileri tuosta leffasta niin päätettiin että pakko se on mennä kattomaan. Todettiin silloin myös, että luultavasti kyseistä leffaa katsoessa tulee itkettyä alusta loppuun asti ja niinhän siinä sitten kävikin. Kaikesta huolimatta tuokin oli varsinainen hyvän mielen leffa. Kyseessä on siis elämäkertaelokuva Stephen Hawkingista ja tämän vaimosta Jane Hawkingista. Elokuva perustuu Janen muistelmiin. Suosittelen lämpimästi ihan kaikille.


💕

maanantai 2. helmikuuta 2015

It's not a diet. It's a life change.

Edellisessä postauksessa mainitsinkin siitä kuinka elämäntapoja tuli muutettua vuoden vaihtuessa. Se tosiaan tapahtui ihan puolivahingossa kun eräs ystäväni oli meillä kyläilemässä. Siinä sitten ns. hipsteröidyttiin yhdessä. Syytän kaikesta aina ja ikuisesti spotifyn hipster-soittolistaa. Ei kyllä ole mitään valittamista, elämäntapamuutos olikin enemmän kuin tarpeessa. Nyt kun vielä saisin takaisin sen kuntosali-innostuksen jonka kadotin kaatumisen johdosta niin kaikki olisi hyvin...
Loppuun muutama mukava inspiraatiokollaasi.








torstai 29. tammikuuta 2015

This is the first line here

Long time, no see. Tässä on ehtinyt vierähtää kuukausi jos toinenkin blogihiljaisuutta. 
Ja siihen on ihan syynsä, uskokaa tai älkää.
Suurin syy on tosiaan se, että hajotin koneeni noin viikko ennen joulua. Ja sitä ennen en yksinkertaisesti vain ehtinyt tai jaksanut kirjoittaa mitään. Päivät ovat kuluneet koulussa ja koulupäivän jälkeen en usein ehtinyt/jaksanut edes konetta avata (ja sen yhden kerran kun avasin niin kaadoin siihen kahvit...).

Nyt on kuitenkin uusi kone ja ihan uusi vuosikin! En tosiaan tiedä mihin suuntaan tätä blogia pitäisi lähteä viemään. Perinteinen edellisen vuoden yhteen kokoava postauskin jäi tekemättä mutta ehkä siihen ei kuole kukaan. Vaikka olisikin ollut hienoa koota kaikki reissut yhteen. Jäi tosiaan vähän enemmänkin kesken tuo kertominen meidän Losin matkasta, mutta toivon mukaan saan nekin postaukset pois alta. Jos tosiaan mitään mistään enää edes muistan...

En voi sanoa, että vuoden alussa päätin aloittaa terveellisemmän elämäntavan (niin kuin kaikki 3828 muutakin) vaan se jotenkin tapahtui enemmänkin "vahingossa". 
Kavereiden kesken tapahtui niin sanottu "hipsteröityminen" ja se sujuikin kaikkine salilla käyntineen hyvin aina viime viikon keskiviikkoon asti. Monesti olen täälläkin todennut ja avautunut siitä kuinka tapaturma-altis olen, mutta viime viikolla vein senkin aivan uudelle tasolle. Tosiaan liukastuin ja laskeuduin tuonne (arktiselle) jäätikölle kasvot edellä. Ei muuta kuin ensiapuun tikattavaksi. Viisi kaunista tikkiä sain leukaani ja tietenkin mukavan mustelman. Kävi siinä kaikkea muutakin mutta niistä sitten joskus myöhemmin.

Näkyillään taas xo

109389139981.jpg