"Finland, don't run!" eli Mars in St. Petersburg 18/03

Meidän Pietarin matka. Se meni oikeasti yllättävän hyvin. Liian hyvin siis. 

Allegro on matkustusmuotona enemmän kuin mukava ja erittäin käteväkin vielä kaiken lisäksi. Ei tarvitse huolehtia mistään muusta kuin siitä, että passi on mukana. Sitten vaan hypätään Helsingistä (tai matkan varrelta) kyytiin ja istutaan tyytyväisenä kyydissä aina Pietariin asti.

Mulla iski epätoivo jo lähtöä edeltävänä iltana ja olin varma ettei koko matkasta tule yhtään mitään...

Matka Helsingistä Pietariin kesti siis sellaiset about kolme ja puoli tuntia. Perilläkin oltiin ihan ajoissa, mikä oli enemmän kuin mukavaa kun ottaa huomioon että kyseessä on VR. Perillä oli suorastaan kesäinen ilma, mutta eipä siitäkään ihan kauhean kauan ehditty nauttimaan. Hypättiin jo ennalta tilattuun taksiin ja lähdettiin kohti hotellia. Keikkapäivä oli tosiaan tuo sama kyseinen päivä, joten aikaa ei kauheasti ollut hukattavissa.

Hotellilla sitten vessassa laitettiin itsemme kuntoon ja lähdettiin etsimään ravintolaa jossa saisi edes jotain syötävää. Onneksi ravintola aukesi juuri sopivasti, joten vedettiin pastat ja borsch-keitot nopeasti naamariin ja tilattiin taksi ja eikös muuta kun kohti keikkapaikkaa.

Sitten vähän odotettiin. Ja odotettiin. Sekä odotettiin vähän lisää. Check-in ei tuntunut sujuvan oikein mitenkään mihinkään aluksi ja ihmisiäkin riitti vaikka muille jakaa. Eipä siinä mikään ollut auringossa odotellessa (rakas kämppikseni onnistui jopa polttamaan itensä...). Pizza partyt oli taas mutta, enpä ole koskaan yhtä pahaa pizzaa kylläkään syönyt.

En oikeasti tiedä kuinka monen tunnin odottelun jälkeen päästiin vihdoin sisälle. 

"Be careful and take it easy!" + "Finland, don't run!" oil enemmän kuin mukavia 'huomautuksia'. Oli mukavaa myös saada kaksi "turvamiestä" näyttämään valoa portaisiin ja huolehtimaan että pysyin pystyssä. Pitäisi varmaan useamminkin lähteä keppien kanssa keikalle...

Sound check oil kerrassaan loistava. Suhteellisen pitkäänkin sen kesti ja saatiin kuulla vaikka kuinka paljon oikeasti vanhoja biisejä! Thank god kuuntelin ekan levyn biisejä vasta edellisellä viikolla. Ja kuulin vihdoin ja viimein sen haluamani Buddha for Maryn full bandinä. Aamen sille. Ja L490. Enough said.

Sound checkin jälkeen lähdettiin metsästämään juomista että saisin vedettyä kasan särkylääkkeitä. Polvea särki ihan mukavasti enkä saanut sitä enää kunnolla tuossa vaiheessa taivutettua. Ehheh. Mutta en antanut sen haitata!

Juuri kun oltiin päästy ylös ja istumaan niin joku järjestyksenvalvoja tuli venäjäksi selittämään että jos on fanzone lippu niin pitää mennä johonkin. Noh, ei muuta kuin muita etsimään. Siellä sitten karsinassa odoteltiin permannolla että milloin päästäsiin takaisin fanzone-alueelle. En tiedä kauanko tuollakin tuossa vaiheessa odoteltiin mutta sen verran kuitenkin että päätettiin kokeilla Soneran ulkomailla netin käyttämisen rajoja ja suunnata twitteriin. Melkein live twiittaamiseksihan se sitten meni.

Kun lopulta sitten päästiin takaisin fan zonelle niin iski kyllä ihmetys. Huomattiin jo "kaukaa" että eturivi oli meidän puolelta melkein tyhjä, vaikka oltiin odotettu, että kaikki M&G-porukat olisivat sen vallanneet. Meidän oli tarkoitus välttää eturivi viimeiseen asti koska pelkästään yhtlö venäläiset + eturivi kuulostaa tappavalta. Kun siihen lisätään tämä jalka niin se olisi ollut suorastaan itsemurha. Mutta....

Niin....siellähän sitä sitten oltiin koska tilaisuus oli. Oli kyllä enemmän kuin onnellinen olo siinä vaiheessa kun katsoi sitä ihmismassaa mikä vyöryi sisälle kun ovet avautuivat. Siinä meinasi mennä muutama järjestyksenvalvojakin kumoon ihan huoletta. Venäläiset vain on hulluja. Pakko myöntää että kyllä hieman tiivistä eturivissä oli mutta silti se fiilis siitä, että oli päässyt Pietarissa kaikkien hullujen venäläisten seasta keppien kanssa puolirampana eturiviin....never forget. 

En uskonut, että sanon tätä koskaan ääneen, mutta Pietarin keikka oli yksi parhaista keikoista koskaan. Ehkä tähän vaikutti se, että viime kerrasta oli jo tosiaan se puoli vuotta, mutta silti. 

Keikan jälkeiseksi suurimmaksi ongelmaksi näytti muodostuvan taksin saaminen. Onneksi mukaviakin venäläisiä on olemassa ja muutama tyttö auttoi meitä soittamalla taksin ja vieläpä odottamalla niin kauan että taksi tuli paikalle.  Päästiin perille, vedettiin ruoat naamaan ja käytiin nukkumaan, sillä seuraavana aamuna lähdettiin sitten takaisin kohti Helsinkiä.

Aamulla olikin jännät paikat kun ennalta tilattu taksi ei saapunutkaan paikalle. Tässä kohtaa VR siis petti. Ehdittiin onneksi, hieman kyllä kuumotti että jäädäänkö Pietariin vielä muutamaksi tunniksi kuitenkin. Jäi meillä sentään melkein ruhtinaalliset 10 minuuttia aikaa kun saavuttiin asemalle.

Kaiken kaikkiaan kerrassaan onnistunut reissu. Se mitä tästä reissusta seurasi onkin sitten täysin toinen tarina......

Coming soon.