What happens in Vegas, stays in Vegas

Mars in Las Vegas 20/09/14

En vieläkään osaa käsittää miten tämä kyseinen tapahtuma sattumalta onnistui hyvin osumaan samalle viikonlopulle kun oltiin muutenkin päätetty lähteä Vegasiin. Joku suurempi voima oli selvästi pelissä.

Ei oltu kerrottu kellekään että ollaan menossa Vegasissa miittiin, päätettiin sillon joskus vaan että pakko on päästä sanomaan heipat ja tapaamaan vielä viimesen kerran. 

Oltiin jokainen enemmän tai vähemmän innoissamme siitä, että tuo keikka miitteineen pidettiin The Cosmopolitan-hotellin allasalueella joka oli kyseisen hotellin katolla.

Siellä sitten jonossa taas ihmeteltiin, vaihdettiin kuulumisia tuttujen kanssa ja vaan höpistiin niitä näitä. Jouduttiin odottelemaan kyllä aika kauan ennen kuin päästiin edes itse miittipaikkaan, sillä turvatarkastukset oli kuin lentokentältä. 

Siitä kun sitten selvitiin niin meidät tosiaan ohjattiin sinne katolle ja johonkin lasiseinäiseen huoneeseen. Oltiin kaikki ihan ihmeissämme ja innoissamme koska kyseinen paikka oli niin hieno. Hieman pieni se meille kaikille oli, mutta onnistuttiin tunkeutumaan kaikki siihen ahtaaseen kopperoon.

Siinä sitten taas hetki odoteltiin ennen kuin Tomo ja Jared tuli paikalle. Odottelusta huolimatta Shannon ei koskaan ilmestynyt paikalle ja Jared kuittasi herran poissaolon toteamalla hänen olevan kipeä. Asia oli sillä loppuunkäsitelty ja siirrtyttiin asioissa eteenpäin.

Vaikka Shannon puuttuikin niin Vegasin miitti oli parhain m&g ikinä. Se oli jokaisen pennin arvoinen ja vielä niin paljon muutakin. Ikinä ei ole tullut miitissä naurettua niin paljon. 

"Nice to see you.....again."

Puhuttiin siitä kuinka kuuma on, kuinka kukaan ei jaksaisi edes liikkua mihinkään ja laiskottaa vaan ja mitä merchejä pitäisi tulla. Saatiin muutamaman kerran oikeasti nauraa vedet silmissä kun tuli niin hauskoja juttuja. Jared oli selvästikin katkera kun häntä ei oltu pyydetty mukaan Magic Mike jatko-osaan ja telkkarista tuleva amerikkalinen jalkapallo saattoi hetkittäin harhauttaa vähän meitä kaikkia. Vaikka selittäisin tähän koko miitin sanasta sanaan niin en onnistuis saamaan sitä tunnelmaa ja niitä inside-läppiä tähän mitenkään niin, että ymmärtäisitte kaikki. Mut hei, "Next time...VIDEO!" ;)

Ennen kuvien ottamista saatoin kokea pienen panikoinnin jonossa kun tajusin että Shannon ei tosiaan ole tulossa. Siitä oli kuitenkin pakko päästä nopeasti yli koska oltiin kaverin kanssa siinä aika alussa eikä siinä ollut paljon aikaa miettiä mitään. Kaikkien sähläyksien ja nimmarointien jälkeen sitten päädyttiin lopulta eturiviin. Siitäkin sählättiin vaikka kuinka kauan kun yksi huutaa että saa mennä ja toinen karjuu vieressä että ei saa. Huoh, yrittäkää päättää!

Lämppärinä tuolla oli ihan törkeen hyvä DJ ja fiilisteltiin eturivissä ihan täysillä. Koettiin muutama hämmennyksen hetki kun alkoi tulla viileämpi ja pilviä kertyi taivaalle ja lopulta alkoi satamaan vettä. Siis Vegasissa. Syyskuussa. Oltiin jo ihan paniikissa että mitenköhän tässä käy, kun ei ole mitään katosta ja missään kaatosateessa ei keikkaa voida pitää kun kaikki laitteet kastuu. Vesisade kuitenkin loppu ja päästiin sitten alottamaan.

Koettiin jo heti alkumetreillä "kauhun hetkiä" kun Uitan aikana Jared käski kaikkia menemään kyykkyyn. Noh, tietenkin koko eturivi, me mukaan lukien, tarrasi turva-aitaan kiinni. Se ei sitten ollutkaan niin turvallinen vaihtoehto, sillä kun mentiin kaikki alas, niin se aitahan alkoi tulla sieltä mukana. Kiitos niille valppaille turvamiehille jotka ehti vetämään sen aidan ja meidät sen mukana takaisin pystyyn ennen kuin kävi pahemmin. Kyllä säikäytti.

Keikkakin oli kerrassaan loistava. Jared oli hyvällä tuulella ja puheli itselleen kun tajusi, että koko keikka näkyy isolta screeniltä koko Stripille. Magic Mike-vitsit jatku ja Shannonkin oltiin saatu paikalle. Muihin keikkoihin verrattuna tällä kertaa Jared jopa huomioi meitäkin, eikä vaan ignoorannut niin kuin sillä on meidän kohdalla pahasti tapana tehdä. Mistä lie johtuu....hehe.

Tää oli mun ja mun toisen kaverin näkymä aika pitkään. Eikä tuo edes ollut vielä lähellä....

Koin toisen sydämen pysäyttävän hetken kun tajusin yhden biisin alussa että apua, Jared on tulossa pois lavalta. Ja apua se on tulossa tähän. Huusin jotain epämääräistä kaverille ja seuraava mitä tajusin oli se, että herra Leto on edessäni, tarttuu käteeni ja nousee siihen aidalle. En tiedä kenen turvallisuuden puolesta pelkäsin siinä vaiheessa eniten. Mun käsi kun ei oo mikään kauhean iso eikä mulla kauheasti tuota voimaakaan ole, niin pelkäsin että Jared siitä tippuu meidän päälle ja vie mun käden mennessään. Niin ei onneksi käynyt.

Jaredkin onneksi älysi vaihtaa johonkin toiseen käteen. Ei se kyllä mua kauheasti auttanut koska lopputilanne oli se, että Jared melkein seisoi päälläni ja löysi ilmeisesti jalalleen mukavan paikan....Tapahtumasta on olemassa hieno video joss kiroan suomalaisella sisulla. Paljon. Koska sattui. Tapahtuneesta jäi muistoksi myös mustelmat.

Keikka loppui heti muutaman akustisen biisin jälkeen, koska iski kauhea myrsky ja alkoi taas satamaan ja jatkaminen olisi ollut turvallisuusriski meille kaikille. Siinä kiireessä Jared sitten valitsi meidät lavalle mutta eipä me sinne asti koskaan päästy koska kauhea kiire. Merkitsee kuitenkin paljon että se mies vihdoin meidät sinne valitsi eikä hypännyt törkeästi yli. Hehe. Ja meidän ultimate life goal täyttyi ja saatiin se viimeinenkin puuttuva rumpukapula meidän tiimiin. Neljä rumpukapulaan tuolla reissulla, ei huono.

Keikan jälkeen sitten jonotin vesisateessa meille kaikille levyjä koska haluttiin mennä vielä signinniin sanomaan pojille hyvästit. Se oli kaiken sen vesisateessa jonottamisen ja 250 dollarin arvoista. (kyllä, maksoin niistä viidestä CD levystä tuon verran koska Team Wiggle spending money in Vegas like there's no tomorrow.)

Kun selvittiin tuosta kaikesta lähdettiin metsästämään CVS:stä laastareita ja juomista. Laastareita koska tapansa mukaan olin onnistunut saamaan vuotavan haavan jalkaani. Onpa nyt tullut käveltyä ympäri Vegasiakin ilman toista kenkää, verta vuotavana.

Kaikesta huolimatta, paras ilta ikinä. Vielä näin puolen vuodenkin jälkeen.