Huonosti nukutun yön jälkeen suunnattiin kaverin kanssa kohti Helsinki-Vantaata enemmän ja vähemmän innoissamme. En oikein vielä tuossakaan vaiheessa osannut päättää odotinko matkaa vai en. Muistan kun matkan varasin niin en varsinaisesti pomppinut ilosta.
Lentokentällä aloin sitten innostua jo hiukan, mutta eniten odotin sitä että pääsen koneeseen nukkumaan. Nukahdinkin melkein heti nousun jälkeen ja ihan makoisat unet nukuinkin ennen kuin kaveri tökki hereille ja ilmoitti että saadaan ruokaa. Positiivinen yllätys sillä missään ei ollut lukenut että meidän halpalentoihin kuuluisi myös ruoka, siitä kun saa nykyisin melkein poikkeuksetta maksaa erikseen.
Tuo koko matka oli tavallaan jo alusta asti aika tuhoontuomittu sillä yleensä selvitän kaiken etukäteen ja tiedän miten päästä joka paikkaan mihin ollaankin menossa. Tällä kertaa tilanne oli se, että minulla ei ollut edes mitään tietoa siitä miten lentokentältä pääsee keskustaan. Olin vähän laskenut sen varaan että meitä tultaisiin vastaan, mutta laskeuduttuamme sain viestin, että kukaan ei tule vastaan sillä jonkun piti mennä vastaanottamaan meidän asunnon avaimet. Meitä tosiaan oli matkassa siis viisi, kaksi Suomesta, kaksi Sweitsistä ja yksi Norjasta. Meidän sweitsiläiset tosiaan oli perillä ensimmäisenä ja hoitivat näin ollen asunnon avaimien hakemisen etc.
No, siinä sitten aikamme ihmeteltyä lentokentällä todettiin että ei auta muu kuin lähteä metsästämään jonkinlaista reittiä keskustaan. Tai johonkin. Asiaa ei toki auttanut yhtään se, että Kreikassahan toki käytetään kyrillisiä kirjaimia ja vaikka ne aika hyvin osaankin niin on kreikkalaisilla omat ihmeelliset koukeronsa tuomassa lisäjännitystä. Saatiin kuitenkin ostettua metroliput ja suunnattiin kohti Keraimeikosta missä asuntomme sijaitsi. Metromatka kesti kokonaisen tunnin ja tuntui että ei olla koskaan perillä. Oltiin sentään istuttu jo kolme tuntia lentokoneessa ja sitä ennen hengattu melkein kaksi tuntia lentokentällä. Päästiin kuitenkin lopulta perille ja löydettiin jopa se toinen osa meidän porukasta.
Seuraavana ohjelmassa oli ruokaa ja juomaa ja molemmat tulivat enemmän kuin tarpeeseen. Tuo yllä oleva mojito oli muuten kauhein minkä olen koskaan juonut ja alkoholia siinä oli varmasti vaikka koko pöytäseurueelle jakaa. Salaatti sen sijaan oli maukas ja todellakin tarpeeksi iso. Ruokailun jälkeen suunnattiin asunnolle.
Sovittiin sellainen pieni asia, että seuraavan kerran kun lähdetään johonkin niin joku muu valitsee asunnon kuin minä. Tässä taas huomattiin miten Airbnb:ssäkin kuvat voivat pettää ja todellisuus on toinen. Ensinnäkin, oltiin niin sanotusti 'väärällä puolella' Akropolista mikä käytännössä tarkoitti sitä että meidän asuinalue oli aikamoinen ghetto eikä siellä tosiaan ollut oikeastaan yhtään mitään, metroaseman ympärillä olevia ravintoloita lukuunottamatta. Toinen, meidän suihku oli sen verran mielenkiintoinen, että sinne piti lämmittää vesi erikseen ja kolmanneksi, vessapaperia ei saanut laittaa vessanpönttöön. Okei, tuo viimeinen päti ihan joka paikassa, mutta joku olisi siitä voinut etukäteen jotain mainita...
Meidän norjalaisvahvistuksen piti tulla illalla, mutta hänen lentonsa myöhästyi ja selvisi että hän olisi Ateenassa vasta kolmelta yöllä. Ei kauheasti tuona ensimmäisenä päivänä sitten mitään tehty. Oikeastaan vaan istuttiin ja valitettiin. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan iski jonkinlainen 'kulttuurishokki' mikä oli jotenkin tosi outoa. Minulla ei oikeastaan ollut kauheasti mitään odotuksia Ateenasta, mutta ensivaikutelma koko kaupungista oli kuitenkin ihan erilainen kuin mihin olin varautunut. Olin ihan valmis lähtemään seuraavana aamuna kotiin tai ainakin vaihtamaan asuntoa. Ahdisti kun se ei ollut mahdollista.
Jossain vaiheessa meistä puolet meni nukkumaan, mutta jostain syystä mua itseäni ei väsyttänyt yhtään vaikka en ollut oikeastaan kolmeen yöhön nukkunut ollenkaan. Juteltiin sitten E:n kanssa kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä.
Yhden aikoihin yöllä ilmoitin että nyt lähdetään tekemään jotain, tulen hulluksi kun vaan istutaan ja yritetään tappaa aikaa. Google maps kertoi ystävällisesti että Akropolis-kukkulalle oli meidän kämpältä 15 minuutin kävelymatka joten laitettiin kengät jalkaan, jätettiin muut nukkumaan ja suunnattiin E:n kanssa kohti Akropolista.
Mitä ylemmäs päästiin niin sitä kauniimmalta Ateena alkoi näyttää. Tultiin lopulta siihen lopputulokseen että ehkä tuolla kaupungilla on vielä toivoa ja annetaan uusi mahdollisuus. Oltiin tuolla meidän reissulla melkein pari tuntia ja kyllä tuli ainakin päivän lenkkeilyt suoritettua, sillä ylämäkeä ja portaita riitti. Tuo öinen seikkailu kuitenkin aika pitkälti pelasti koko reissun alun.
Lopulta palattiin takaisin asunnolle ja meistä viimeinenkin pääsi perille asti sitten kolmen aikoihin aamuyöllä. Mentiin kaikki yhteistuumin nukkumaan että seuraavanakin päivänä jaksettaisiin edes jotain tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Make my day :)