Vaikka edellisenä yönä (aamuna) mentiinkin nukkumaan vasta kolmen jälkeen, olin minä jo ennen yhdeksää hereillä. Heräsin yölläkin monta kertaa siihen, että oli oikeastaan ihan kamalan kylmä. Aamulla tärisin sitten peiton alla aikani ja jossain vaiheessa kaivoin villasukat laukusta esille. Kyllä, tiesin että niille tulisi tälläkin matkalla käyttöä. Olen niin monta kertaa itkenyt villasukkien perään että tästä lähtien pakkaan ne joka paikkaan mukaan.
Jotenkin epäilevänä astuin ulos mutta totesin heti että siellähän tarkeni paremmin kuin hyvin. Otin siinä pienen somehetken niin Turun, Helsingin kuin Chigaconkin suuntaan ja odottelin että muut heräis. Ja odotin. Ja odotin. Ja odotin kunnes meni hermo ja päätin että pakko tehdä jotain. Päätin että menen suihkun kautta etsimään ruokaa jostain, muut nukkukoon niin kauan kuin haluaa. Noh, en kyllä ehtinyt suihkua pidemmälle kun kaikki alkoi heräilemään. Suihku oli kirjaimellisesti jäätävä kokemus sillä mulla ei ollut mitään tietoa siitä mistä sen veden olisi saanut lämmitettyä.
Saatiin lopulta itsemme ihmisten näköisiksi ja suunnattiin aamupalalle. Tai no oikeastaan lounaalle sillä aamupalaa ei tarjoiltu enää sattuneesta syystä missään yhden aikaan päivällä. Meidän lounaspaikalla oli ihan mukavat näkymät suoraan Akropolikselle.
Alunperin meidän oli tarkoitus mennä tuolloin tiistaina Akropolikselle (ja olisi pitänyt, koska siellä oli siloin kaikki. Siis kaikki) mutta päätettiin suunnata lähimmälle metroasemalle ja mennä shoppailemaan. Ateenasta kun sattuu löytymään Euroopan suurin ostoskeskus, The Mall Athens
Ateena oli mielestäni aika ränsistynyt mutta ei kai mitään muuta oikeastaan voi odottaa. Koko kaupunki näyttäisi varmasti edes hieman paremmalta jos jokaista mahdollista rakennusta ei olisi sotkettu graffiteilla. Mitään graffitteja vastaan mulla ei ole, jos ne ovat kauniita ja hyvin tehtyä, mutta tuolla kaikki oli oikeastaan vain sellaista sotkua.
Hypättiin tosiaan metroon ja sitten istuttiin siellä varmasti +40 asteen lämmössä vaikka kuinka kauan. Yllättäen muutettiin suunnitelmaa taas hieman lennosta ja suunnattiin Olympia stadionille. Pakko mennä katsomaan ns. turistinähtävyydetkin kun kerrankin on aikaa.
Me oltiinkin sitten poliisien lisäksi ainoat tuolla koko paikassa. Mulla tuli tuosta koko stadionista ja sen ympäristöstä jotenkin tosi karmiva fiilis. Se oli vähän kuin Hunger Games meets The Walking Dead ja odotin tyyliin koko ajan että jostain hyökkää joku zombie. Tai joku muu. Joo, ei enää tv-sarjoja mulle, got it.
Lopulta kaikilta alkoi loppua energia ja lähdettiin takaisin metroon ja suunnattiin sinne The Mallille vihdoin. Tuli pienet Dubai vibat sieltä, vaikka toki tuokaan paikka ei siihen verrattuna ollut mitään. Oltiin siellä The Mallilla varmaan sellaset 4-5 tuntia, heh. Sen jälkeen kaikki oli kyllä enemmän kuin valmiita lähtemään vain takaisin kotiin ja syömään.
Etsittiin kotihoodseilla oikeastaan vain ensimmäinen ravintola joka miellytti silmää. Noh, yllättäen ei taaskaan onnistuttu kauhean hyvin. Meidän tarkoilija ei osannut englantia oikeastaan yhtään eikä ymmärtäny meitä, saatiin väärät ruoat, meidän ruoat oli kylmiä ja kaiken lisäksi maksettiin kaikesta vielä paljon enemmän kuin piti, koska kukaan meistä ei tajunnut niistä laskuista mitään. Miten meni noin niin ku omasta mielestä?
Suunnattiin sitten lopulta vain kotiin ja istuttiin iltaa ja syötiin suklaata. Siinäpä se ilta sitten menikin.
En ole muuten vielä päättänyt että kerronko tuosta seuraavasta päivästä tänne ollenkaan vai en. Mietin että voisin siirtää kaikki Mars-jutut ihan toiseen blogiin mutta we will see....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Make my day :)