I wish that I could be like the cool kids

16/09

Tätä päivää oltiin odotettu varmaan kaikista eniten, koska saataisiin vihdoin ja viimein hyvät paikat eikä mitää takarivin viimesiä penkkejä. Aamulla siis lähdettiin joskus kahdeksan jälkeen jo ajelemaan kohti San Diegoa ja tarkemmin sanottuna Chula Vistaa. Jäätiin siinä sitten johonkin aamuruuhkaankin mutta ehdittiin silti ihan ajoissa perille ja päästiinkin meidän motelliin kirjautumaan sisälle joskus 11 aikoihin. Siitä sitten ajeltiin hakemaan ruokaa ja tultiin takaisin kriiseilemään ja valmistautumaan miittiin.

kamalat nimilaput yhyy. ihan ku luokkaretkellä oltais oltu :D

Jos oltiin valitettu kuumuudesta ennen tuota päivää niin nyt se kuumuus kyllä nousi ihan uudelle tasolle. Ei tarvinnut kuin sormea liikauttaa niin hiki vain valui. Kriiseiltiin siitä että miten tullaan ikinä selviämään hengissä yhtään mistään kun pelkkä ajatteleminen aiheutti kamalaa hikoamista. Aurinko paistoi tietenkin kirkkaalta taivaalta eikä tuolla tuulenut edes nimeksi. Lisäksi koko Chula Vista oli aikamoista aavikkoa eli kuumuus todellakin oli sitten sitä luokkaa. Ja tietysti tuo keikkapaikkakin oli jossain keskellä ei mitään.

Päästiin lopulta perille ja ensimmäinen ongelmahan ilmeni siinä, että kaveri kyllä sai lipun, mutta minä en. Ja minullahan tosiaan oli 3/4 lipuista. Lopulta saatiin sitten liput kuitenkin ja checkattiin ittemme sisälle. Siinä sitten odoteltiin. Ja odoteltiin. Ja odoteltiin sitä miitin alkamista. Odotellessa meille jaettiin kylmää vettä ja taidettiin siinä käydä muutama tietovisakin läpi.

Miitistä päälimmäisenä jäi mieleen se kuinka herra Leto saapui paikalle helikopterilla. Se oli aluksi vain pelkkä vitsi jolle kaikki nauroivat kun kuultiin että helikopteri tuli paikalle, mutta kaikkien ilmeet oli varmasti näkemisen arvoset kun Jared totesi oikeasti sillä tulleensa. Kelpais siihen ruuhkaan verrattuna. Mieleen jäi myös se, että siellä tosiaan oli niin kuuma että pelkäsin sulavani siihen lattialle. Eikä sitä tilannetta helpottanut yhtään tuijotuskilpailu jota erään henkilön kanssa tiiviisti käytiin varmasti jokainen meidän porukasta vuorollamme. Taidettiin kaikki hävitä loppujen lopuksi. Nimmaroinnista päälimmäkseksi jäi mieleen lievä hämmentyneisyys kun Shannon yllättäen sanoi "Kiitos Ida" ja osasi vielä lausua nimenkin ihan oikein. Samaa ei voi sanoa Tomosta tai Jaredista mutta ei se mitään. "Thank you, kiitos, moi moi" oli ihan hyvä. Kuvaa ottaessa jouduin oikeasti tunkemaan itseni tuohon veljesten väliin koska Jared ei suostunut väistämään senttiäkään. Sain vihdoin sen kauan haluamani halin (niin että siitä on todistusaineistoakin heh) ja täytyy myöntää että tuollainen halikaveri olisi ihan kiva kotonakin. Sen verran lujaa Shannon nimittäin halasi, että meinasi melkein happi loppua kesken.

Pienen odottelun jälkeen päästiin sitten pittiin Linkin Parkin early entryjen kanssa. Ajateltiin että ruumiita tulee kun kaikki sinne yhtä aikaan tungetaan mutta se meni kuitenkin loppujen lopuksi aika kivuttomasti.

Eturivin paikathan siinä sitten Sampan puolelta saatiin ja ihan tyytyväisiä noihin paikkoihin oltiin. Sitten taas odoteteltiin. AFI oli ihan hyvä vaikka niiltä ei oikeastaan mitään biisejä tiedettykään mutta tuli todettua ainakin että se laulaja oli ihan hullu. Kun Marssit sitten vihdoin aloitti niin meidän sisäiset fanitytöt pääsi irralleen. Olen edelleen 100% varma että kaikki ne LP fanit vaan nauro meille kun oltiin niin innoissamme. Itselläni oli sellainen fiilis kuin olisi nähnyt Marssit ensimmäistä kertaa koko tuon kiertueen aikana koska Irvinessä ne meni kokonaan ohi ja Holluwood Bowlissakin meni aika heittämällä enemmän kuin puolet keikasta ohi. Ja meidän into vaan kasvoi kun tajuttiin että Jared on ilman paitaa koska se järkyttävä kuumuus..

Koskaan ei ole ollut keikalla niin kuuma. Sitä hien määrää ei voi edes sanoin kuvailla. Oltiin kaikki niin hikisiä että näytti siltä että oltais käyty suihkussa. Positiivista on se, että meillä oli yllättävän paljon tilaa tuolla yleisössä oikeastaan koko keikan aikana. Paitsi tietysti sitten viimeisen biisin aikana kun kaikki halusi lavalle. Hienosti Jared taas lopetti ihmisten valitsemisen juuri taktisesti meidän kohdalla. Ei sinänsä edes haitannut, sillä haluttiin nähdä Linkin Park eturivistä.

Marssit veti Bright Lightsin ekaa kertaa tuolla tourilla ja oli niin huvittavaa kun Jared ei muistanut puoliakaan sanoista. Sieltä me sitten iloisesti huudettiin sanoja eturivistä kun kukaan muukaan ei niitä näyttänyt osaavan. Ja väärinhän ne sanat meni meilläkin mutta kuka haittaa. Saatiin tuolta muuten matkaan Shannonin rumpukapula numero 3!

Melkein teki mieli itkeä, kun Marssit lopetti ja vuorossa olisi vielä toinen keikka. Oltiin aika varmoja että kaikki LP fanit jyräis meidät ja kuoltais sinne eturiviin mutta ei siinä ihan niin käynytkään. Hulluimmat koko yleisöstä taidettiin nimittäin olla me. Sen huomasi jossain vaiheessa niiden kameramieskin ja siinä se sitten meidän naamoja kuvasikin varmaan enemmän kuin puolet keikasta. Kuinka kivaa. Kivaa ei ollut nähdä omaa punaista ja hikistä naamaansa ainakin 7 isolta screeniltä samaan aikaan..

Linkin Parkin kohdalla saavutuksiin voidaan laskea se, että Chester huomasi meidät jo aika alussa ja muutama hymykin saatiin. Ja tulihan sitä kyseiseen mieheenkin koskettua kahdesti. Kaverit nappasi vielä Miken pyyhkeen lopussa (ja saatiin nuha kaupan päälle..).

Keikka oli aivan uskomattoman hyvä ja hieman harmitti että tuo tosiaan oli meidän viimeinen Carnivores keikka. Olisi muutaman Linkin Parkin keikan eturivistä voinut vielä nauttia.

Siinä sitten keikan loputtua ajeltiin takaisin motellille ja käytiin nukkumaan.