Sometimes you have fight in order to be free.

12/09/14

Pakko heti alkuun sanoa että en tiedä mitä hyötyä näiden postauksien kirjoittamisesta enää tässä vaiheessa on kun en oikeasti muista enää puoliakaan siitä mitä tehtiin milloinkin, mutta ainakin tässä tulee tätä huonoa muistia harjoitettua jos ei muuta....

Anyway! Seuraavana aamuna oli enemmän kuin mukava herätä kun vaihteeksi tunsi olevansa elossa eikä kuolemaa tekemässä. Tietenkään meidän sairastelut ei menny kahta ilman kolmatta ja yksi kavereista voi aamulla huonosti. Tultiin sitten siihen tulokseen että kaverin on parempi jäädä lepäämään päiväksi että jaksaa sitten illalla. Me kolme muuta suunnattiin sitten läheisille outleteille shoppailemaan. Oltiin shoppailemassa varmaan joku pari tuntia ja siinä ajassa rahaa meni kyllä enemmän kuin tarpeeksi...

Palattiin sitten lopulta takaisin kämpille ja kello olikin jo sen verran että alettiin siinä sitten valmistautumaan iltaa varten. Muut taisivat käydä jotain ruokaakin jossain vaiheessa hakemassa kun itse olin nestedietilläni ja join vettä sekä urheilujuomaa lääkkeideni kanssa.

Sellaista kriisiä ei ole kyllä vähään aikaan nähty kuin mikä vallitsi meidän kämpässä kun valmistauduttiin. Oltiin tosiaan menossa Chinese Theatreen (se samainen paikka jossa pidetään Oscar-gaalat sun muut) Artifact screeningiin. Aikasemmin koettiinkin pieni sekoaminen kun saatiin tietää että se screening pidettäisiin tuolla. Oltiin puhuttu kuinka siistiä olis mennä sinne ja sitten yllättäen oltiinkin menossa. Kuinka siistiä!

Meidän kriiseilyjä ei helpottanut yhtään se, että tuokin kyseinen päivä oli enemmän kuin hieman kuuma. Siinä vaiheessa kun oltiin päästy kämpiltä tuonne teatterille asti niin hiki sen kuin valui selkää pitkin ja naamakin oli varmasti punainen kuin tomaatti. Tavattiin siinä muutamia meidän Echelon kavereita ja jossain vaiheessa alettiin etsimään että mistäköhän meidän olis tarkotus päästä sisälle. Lopulta löydettiin Reni ja kumppanit ja checkattiin ittemme sisälle.

Melkein hävettää myöntää että multa itseltäni meni koko dokkarista varmasti enemmän kuin 85% täysin ohi koska nukahdin. Istuttiin kolmannessa (?) rivissä ja se valkokangas oli sen verran lähellä että katsominen oli muutenkin hieman vaikeaa ja edellisen päivän sairaalaseikkailujen jäljiltä olin edelleen väsynyt joten en mahtanut yhtään mitään. Hyvin nukutti vaikka äänetkin olivat niin kovalla että melkein olisi korvatulpat tarvinnut. Ei tarvitse ihan niin kauheaa syyllisyyttä kokea kun voi todeta että 3/4 meidän porukasta nukkui. Oli astetta kalliimmaat päiväunet mutta oh well.

Heräilin siinä sitten lopputektien aikana kun kaveri tökki olkapäähän. Voin niin kuvitella miten olisin tyytyväisenä vain jatkanut nukkumista enkä olisi herännyt  edes siinä vaiheessa kun mr. Leto olisi paikalle tullut. Siinä sitten odoteltiin hetki ennen kuin Jared saapui paikalle. Olin melkein koko Q&A osion ajan ihan pihalla siitä mistä oikein puhuttiin ja istun suurimman osan ajasta siellä yleisössä vaan yhtenä suurena kysymysmerkkinä. Oli jotenkin epätodellinen fiilis, väsytti, oli kylmä ja kaiken lisäksi joku maailman kamalin vessahätä!

Lopulta asetuttiin jonoon kuvia varten. Tuli ehkä maailman kauhein kuva ikinä, mutta ei sille mitään voi. Kasvoiltani voi hyvin lukeman sen kuinka olin ollut hereillä tuossa vaiheessa ehkä 30 minuuttia. Hämmennystä on huomattavissa myös, ihan vain sen takia että herra tervehti iloisesti suomeksi ennen kuin ehdin itse edes suutani aukaisemaan.

hymy. mikä on tuo hymy.

Turha kysellä miltä tuo hetki tuntui, en taaskaan muista koko kuvan ottamisesta yhtään mitään. Olin valmis juoksemaan vessaan heti kun kuva oli otettu, mutta eipä se niin helposti käynyt. "I like your shirt, what does it say?"  parempiakin iskulauseita on kuultu, eikun. 

Hengattiin tuolla teatterilla vielä hetken aikaa tuon screeningin jälkeen sillä yksi meistä sai kyseisen dokkarin DVD:llä, mutta niitä täytyi odottaa sen aikaa että Jared signas ne. Siinä odotellessa bongattiin tuttu hahmo COA musiikkivideolta ja noh, päädyttiin sitten Supermieheltä kysymään että saataisko ottaa kuvat. Laatu on ehkä paskin ikinä koska tuolla sisällä oli maailman kauhein valaistus mutta ei voi mitään.

Näytän tuossakin kuvassa siltä kuin olisin jossain aineissa mutta sillekään ei mitään voi. Kun kaveri sai DVD:n kouraansa niin lähdettiin metsästämään jostain ruokaa. Otettiin ensin muutama pakollinen turistikuva tuossa TCL:n edessä ja sen jälkeen suunnattiin kauppaan.

Kaupan jälkeen suunnattiin takaisin kämpille, syötiin ja mentiin nukkumaan. Seuraavana päivänä oltiin menossa nimittäin Six Flagsiin! Siitä sitten enemmän seuraavassa postauksessa!