We will rise again

11/09/14

Kuten jo aiemmassa postauksessa totesinkin, alamäki alkoi jo ennen Losiin pääsemistä eikä sille näyttänyt loppua tulevan. Ensimmäisen kokonaisen päivän makasin sängyssä kuolemaa tekemässä, koska olo oli kerta kaikkiaan aivan kamala. Toivoin kokevani jonkinlaisen ihmeparantumisen torstaihin mennessä, sillä silloin oli vuorossa ensimmäinen keikka Irvinessä. Jonkinlaisen tilapäisen parantumisen koinkin ja pystyin torstaiaamuna raahautumaan auton takapenkille, vieläpä suhteellisen iloisissa tunnelmissa. Siihen se iloisuus sitten jäikin. Irvinessä kävimme syömässä ja olo huononi taas niin paljon, että olin varma etten selviäisi keikoista hengissä millään tavalla. Niin taisivat olla ystävänikin, sillä he päättivät että minä lähtisin sairaalaan, vaikka sitten ambulanssilla. Ja niinhän siinä sitten kävikin. 

Oma näkymäni oli aika pitkälti tuo samaan aikaan kun ystäväni valmistautivat Marssien keikkaan. Olin sen verran väsynyt ja huonossa kunnossa, että siinä vaiheessa ei edes hirveästi haitannut maata siellä sängynpohjalla jossain supertiputuksessa. Tuntui että sairaalan henkillökuntakin oli paljon harmistuneempi siitä tosiasiasta että en näkisi Jared Letoa kuin mitä itse olin. Ainut miinus minkä oikeasti keksin tuosta sairaalareissusta on se, että sain kuulemma koko paikan kylmimmän huoneen ja kyllä, siellä oli lämpötila melkein pakkasen puolella.

Itselläni ei ollut mitään valittamista tuon Jenkkien sairaanhoidon kanssa, sillä omalla kohdallani kaikki toimi aivan loistavasti enkä mitään joutunut pahemmin odottelemaan. Ainut asia mikä tuotti tuskaa oli osoitteiden ja nimien tavaaminen kirjain kirjaimelta varsinkin kun jet lag painoi päälle ja olo ei ollut muutenkaan se maailman parhain. Siitäkin kuitenkin selvittiin kunnialla kotiin.

Muutaman tunnin tiputuksen jälkeen minulle annettiin reseptit käteen ja työnnettiin taksiin ja ei muuta kuin takaisin keikkapaikalle. Tuntui että minua hoitaneelle lääkärille oli enemmän kuin tärkeää se, että ehtisin näkemään Linkin Parkin. Kun saavuin keikkapaikalle oli Marssien keikka vielä menossa ja olisin jopa ehtinyt hyvällä tuurilla näkemään siitä osan, mutta lippuani ei hyväksytty. Siellä sitten avuttomana seisoin parkkipaikalla ja kuuntelin ne muutamat kappaleet joita Marssit vielä soittivat. Koska väsytti ja kävin hitaalla niin mieleeni ei heti tullut että voisin mennä kysymään oliko lippuja jäljellä. Lopulta päädyin ostamaan uuden lipun jostain kauimmaisesta takanurkasta, jonne myös ystäväni olivat päätyneet sillä lippujen kanssa oli tullut joku kummallinen sekaannus. Linkin Parkin keikalla näkymä oli tosiaan tämä.

Ei tuolta nyt voi sanoa oikeastaan nähneensä yhtään mitään, mutta kuulipahan ainakin. Settilista hipoi täydellisyyttä, kuulin nimittäin melkein kaikki biisit mitkä halusinkin. Ystäväni katsoi vierestä hämmentyneenä kun lauloin ja olin täysillä mukana vaikka muutamaa tuntia aikaisemmin olin tehnyt kuolemaa... :D mutta supertiputus teki ihmeitä!

LINKIN PARK / IRVINE 9/11/14

1. Mashup Intro #2

2. Guilty All The Same

3. Given Up

4. With You

5. One Step Closer

6. Blackout

7. Papercut

8. Rebellion

9. Runaway

10. Wastelands

11. Castle Of Class

12. Leave Out All The Rest / Shadow Of The Day /Iridescent

13. Robot Boy

14. Joe Hahn Solo

15. Numb

16. Waiting for the End

17. Final Masquerade 

18. Wretches And Kings / Remember The Name

19. Dirt Off Your Shoulder /Lying From You

20. Somewhere I Belong

21. In The End

22. Faint

Encore

23. Burn It Down

24. Lost In The Echo

25. New Divide

26. Until It's Gone

27. What I've Done

28. Bleed It Out

Loppuilta menikin siinä kun yritettiin päästä parkkipaikalta pois, sielä kun oli muutama muukin pois lähdössä. Käytiin kaupan kautta ja mentiin kotiin nukkumaan, sillä seuraavana päivänä oli vuorossa Artifact screening!