13/14

Year of dreams

Koska matkapostaukseni ei ota luonnistuakseen sitten millään, niin päätin sitten tehdä postauksen vuoden kohokohdista. Facebook listasi vuoteni kohokohdiksi välillä hyvin ihmeellisiä asioitakin mutta kyllä se joissain kohdissa osui oikeaankin.

Tammikuussa oltiin kuusenkaristajaisissa 30-luvun hengessä ja tapeltiin lippupalvelun kanssa, kuunneltiin liikaa Adam Lambertia ja pidettiin diskoa yläasteelaisille.



Helmikuussa oli syntymäpäivä, penkkarit ja sitä seurannut Tallinnan reissu. Viimeinen matka yhtenäisenä porukkana.



Maaliskuussa kärsittiin kylmyydestä, luettiin YO-kokeisiin ja oltiin katsomassa Adam Lambertia



Huhtikuussa kärsittiin draamasta, Saulin ja Adamin erosta, oikuttelevasta autosta sekä käytiin Puheenjohtajapäivillä hakemassa vertaistukea. Silloin lähdettiin myös Pietariin!



Toukokuussa tultiin Pietarista takaisin, nautittiin lämpimistä keleistä, grillaattiin ja luettiin pääsykokeisiin. Iloittiin LLF+D:n julkaisusta ja stressattiin lakkiaisista. Odotettiin kovasti Rock the Beachia. Kävin extempore katsomassa Aviciita kun ilmaiseksi pääsin.





Kesäkuussa tapahtui paljon. Ensiksi oli lakkiaiset



sitten oli uskomaton Rock the Beach -viikko

Oli ensimmäinen päivä ja Green Day eturivistä pienessä tihkusateessa


Sitten oli hassu välipäivä joka osoittautui parhaaksi torstai-päiväksi siihen mennessä. vieläkin mietin, että tuo päivä ei vain voinut tapahtua.
I will never forget.



Sitten koitti päivä jota oltiin odotettu marraskuusta lähtien. Päivä, joka oli liian kuuma ja jonka jälkeen näytin keitetyltä ravulta, mikä ei kuitenkaan haitannut. Päivä josta olin haaveillut seitsemän vuotta. samalla se oli päivä jona sain tietää asioita joita en olisi halunnut tietää.



Kolmantena päivänä oli sitten viileää ja sateista. Silloin oli myös Paramore ja Rammstein.



Heinäkuussa oli liikaa töitä ja kärsin selvästi pahasta PMD:stä siinä ohessa. Silloin aloitettiin kaukaisesti haaveilemaan reissaamisesta marraskuussa.



Elokuussa harrastettiin Suomi-matkailua, fiilisteltiin ja huudettiin System of a Downin tahdissa Jurassic Rockissa. Silloin valvottiin älyttömiä aikoja VMA:n takia ja katsottiin niin Puolan kuin Väli-Amerikankin MTV:tä netist kello neljä aamulla.



Syyskuussa varattiin keikkalippuja, oltiin töissä, katsottiin kun ihmiset rokkasivat Riossa, valvottiin VyRTVioletien kanssa, syötiin muroja ja puhuttiin Jaredin tyylitajusta. Katsottiin myös Artifact mitä huonoimmalla nettiyhteydellä, mutta selvitiin.





Lokakuussa tehtiin matkasuunnitelmia, kuunneltiin YMASia, todettiin että kohteessa Lontoo suosituinta on Wi-Fi, valvottiin Hollywood Bowlin takia, tehtiin kakkua ja kannustetiin Saulia. Silloin myös ulkoilutettiin hoitokoiraa, estettiin sitä syömästä tietokonetta, tehtiin vegaanipannukakkuja ja maalattiin paitoja. Ja kärsittiin pois paikaltaan menneestä polvesta.



Marraskuussa Panikoitiin, käytiin katsomassa PMMP:tä sekä Turussa että Helsingissä, tehtiin heräteostoksia, testattiin Suomen Starbucksia, tapeltiin auton kanssa (ja vähän ihmistenkin..) sekä oltiin ihan liikaa töissä. Ja se tärkein eli lähdetiin matkalle, lennettiin viikon sisällä enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ihmeteltiin Potter-lavasteita, koettiin hostellien ilot, jäätiin metron ovien väliin, istuttiin liikaa Starbucksissa, jonotettiin liian kauan liian kylmässä, ihmeteltiin ihmismääriä, hypittiin, riehuttiin ja huudettiin niin, että kuolema meinasi tulla. Koettiin koko vuoden parhaat hetket. Vietetty liikaa aikaa lentokentällä, josta ei saanut edes jäätelöä. Ja saatu niin kamala nuha/yskä/joku, että se ei ole kunnolla hellittänyt vieläkään.



Joulukuussa on kärsitty maailman pahimmasta PMD:stä, tultu kotiin, suurin piirtein asuttu Keravalla viikko, melkein toinenkin, pidetty Taco partyja, suunniteltu kevättä, yllätytty iloisesti, otettu tatuointi, valvottu koska Cooking With Tomo, seottu Twitterisä ja katsottu liikaa The Vampire Diariesia.



Siinä taisi olla minun vuoteni, ainakin se, mitä muistan. Muutama juttu jäi mainitsematta mutta ehkä siihen ei kuole. Sitä paitsi noin 85% koko vuodesta on pimeyden peitossa, minä ja hyvä muistini jee! Sopivasti sain tämän valmiiksi viimeisen päivän kunniaksi!
Uusi vuosi ja uudet kujeet! ...tosin aika samana tämä elämäni jatkuu ensi vuotenakin.
Mars-matkan postaukset teen loppuun ensi vuoden puolella. Siellä saatte sitten kuulla lisää välillä hyvin tapahtumarikkaastakin reissusta.

MARS road trip #1 - London's calling!

Tämä ei tästä muutu yhtään sen helpommaksi vaikka tämän postauksen tekemistä kuinka välttelisinkin. En edes tiedä mistä pitäisi aloittaa, mitä pitäisi kertoa.  Pakotan kerrankin itseni menemään loogisesti aikajärjestyksessä näiden asioiden suhteen. Puuh, tämäkin oli jo raskasta...

21.11.13

Herättiin virkeinä hyvin nukutun yön jälkeen (not) noin kello 04:00 että ehditään lennolle. Minä olin loogisesti varannut meidän hotellin jostain jumalan selän takaa (Ruoholahdesta) mikä tarkoitti reipasta lenkkeilyä heti aamusta. Vesisateessa. Painavan repun kanssa. Oli miellyttävää. Selvittiin kuitenkin keskustaan ja Finnairin bussiin, tosin läpimärkinä.

Toivottiin kovasti että matkakohteessa olisi parempi ilma.

Lentokentällä kohdattiin ensimmäinen "vastoinkäyminen" kun todettiin että lähtöselvitys on pakko tehdä tiskillä koska hienot nykyaikaiset laitteet eivät sitten jostain syystä lue henkilökortteja, pelkkiä passeja vain. Onneksi ei ollut mikään kiire vaan oltiin varattu hyvin aikaa kaikkeen. Lähtöselvityksen ja turvatarkastuksien jälkeen suunnattiin ostamaan aamupalaa jonka jälkeen suunnattiin passintarkastukseen ja sitten vain portille odottelemaan että päästäisiin koneeseen.

Reissun eka yhteiskuva. Huomatkaa vielä suhteellisen virkeät ja innostuneet ilmeet.

Tykkään matkustamisesta, mutta en ole koskaan ollut mikään suuri lentämisen ystävä sen jälkeen kun olen pari kertaa hieman huonommassa säässä lenneskellyt. Ennen en osannut päättää kumpi on pahempi, nousu vai lasku, mutta tämän matkan ja neljän lentomatkan jälkeen voin sanoa että kyllä se laskeutuminen on aina se pelottavampi juttu. Noniin, eksyin aiheesta...

Mutta kuitenkin, päästiin koneeseen ja ilmaan asti ja lopulta perillekin. Se laskeutuminen oli aivan kamalaa. Yh.

Hypättin lenkentältä junaan ja suunnattiin kohti Lontoota. Victorian asemalle päästyämme kohdattiin seuraava haaste: Mihin suuntaan lähteä? Onneksi joku ihana turistiopas opasti meitä hieman hukassa olevia matkailijoita ja kyllähän se hotelli sitten loppujen lopuksi löytyi. Jätettiin tavarat sinne ja suunnattiin syömään. Samalla reissulla ostettiin matka meidän enemmän tai vähemmän extempore turistikohteeseen, eli Warner Brossin studiolle! Olin edellisenä päivänä paniikissa miettinyt miten me nyt muka junalla osataan johonkin mennä, mutta bussi pelasti!

Päätettiin tosiaan mennä Warner Brossin  studiolle katselemaan Harry Potter-leffojen kuvauspaikkaa ja kulisseja. Bussimatka oli kätevämpi kuin sekä bussilla että junalla matkustaminen, mutta se matka kesti. Ja kesti. Ja kesti. Ja kesti vielä vähän. Loppujen lopuksi oltiin keskellä ei mitään maaseudulla, peltojen ympäröimänä. Mutta kyllä se kaikki oli sen matkustamisen ja pienen epätoivon arvoista! Väsymyksestä puhumattakaan..

Olihan tuo paikka ihan unelmien täyttymys tälläisille Potter-faneille. Oltiin innoissamme, ainoa asia mikä yllätti oli tosiaan se, että koko paikan kiertämiseen meni sellaiset kolme tuntia. Noh, annan kuvien puhua puolestaan koska niin, mitä tuosta nyt osaa sanoa? Menkää ihmeessä käymään jos vaan ilmaantuu mahdollisuus! Ihan halpaa tuo lysti ei ole ja ilmoittamatta paikalle ei voi ilmestyä, vaan kierros täytyy varata etukäteen. Lisätietoja aiheesta löytyy täältä.

Matkan seuraava yhteiskuva, hieman alkaa jo näkymään se, että hereillä ollaan oltu useampi tunti ja vesisadekin kenties kohdattu.

Ja sitten asiaan...

Suuren Salin jälkeen saatiin lähteä seikkailemaan eteenpäin ihan omin päin. Ja tuosta kuvien laadusta...kaikki kuvat on tosiaan otettu rakkaalla iPadillani, koska tilanpuutteen vuoksi en viitsinyt järjestelmäkameraa mukaani raahata ja oma pokkarikamerani on niin surkea, että kuvien lopputulos olisi tätäkin huonompi. Tuolla ei tosiaan aina tuo valotus ihan suosinut kuvauskohteitani, mutta yrittää kestää niin yli- kuin alivalottuneet kuvat niitä heilahtaneita unohtamatta.

Pakollinen teinipeilipose

Näitä kuvia on...paljon. En aio todellakaan kaikkia melkein 300 kuvaa laittaa tänne, älkää huoliko! Päästiin maistamaan myös sitä kuuluisaa kermkaljaa enkä vieläkään tiedä oliko se hyvää vai ei. Aikamoinen makuelämys, ihan älyttömän makeaa ja siitä tuli kieltämättä hieman äklö olo. Ja tuolla ulkona muuten tuuli ihan älyttömästi, vettäkin alkoi tihuttamaan ja ei. Oli vain pirun kylmä.

Huh, siinä olivat nyt ne "tärkeimmät" kuvat. True-Potter-fanit varmasti tunnistavat paikat ja autot ja kaikki joten en jaksa niistä satuilla sen enempää. Matkamuistoja paikasta tarttui kuvien lisäksi mukaan kokoelma kirjoja, Joka maun rakeita ja avaimenperä. Sekä esine joka aiheutti hämmennystä lentokentällä, mutta siitä sitten myöhemmin. Menomatka takaisin Lontooseen kesti paljon lyhyemmän aikaa, tosin bussikuskikin oli sellainen hurjastelija, että melkien penkiltä tipuin. Ilta näytti tältä.