“Onks toi se torni? Toi on se torni.” eli Dubai day 1

Lupailin, että kun seuraavan kerran blogia päivitän niin teen sen Dubaista. Noh, eihän se koskaan onnistunut, yksinkertaisesti sen takia että olin joka ilta niin väsynyt ettei mistään kirjoittamisesta tullut mitään. Ja vaikka olisi tullutkin niin totesin että kuvien valitsemiseen ja muokkaamiseen meni luvattoman kauan aikaa. Päätin siis antaa olla.

Ainiin, ei se Arlandasta lähteminen niin helppoa ollutkaan. Tietenkin heti kun olin saanut tänne postattua, niin meille selvisi että lento on ainakin tunnin myöhässä. Alkoi tulla ikäviä muistoja mieleen siitä kuinka tunnista tulikin yllättäen 36 tuntia ja sen jälkeen melkein kaksi vuorokautta. Päästiin tällä kertaan kuitenkin matkaan, noin 20 minuuttia myöhässä. taidettiin kuitenkin perillä olla loppujen lopuksi se tunti myöhässä. 

Lento meni hyvin. Sain luettua hieman pääsykokeisiin ja god bless wifi toimi kerrankin joten tuli siinä muutama viestikin läheteltyä. Ja katottua puolikas leffa. Loppumatkan sitten nukuinkin ja heräsin kun laskeuduttiin. Ainiin, god bless myös niitä hyvin komeita ruotsalaisia jotka istu käytävän toisella puolella….mutta niin, asiaan.

Oltiin lievästi sanottuna ihan pihalla kun päästiin perille. Kello oli siinä vaiheessa jotain kolmen luokkaa aamuyöllä, joten ei mikään ihme jos ajatus ei kulkenut. Tuli silti huomattua, että jotain hyötyä tästä jalasta, ohitettiin passintarkastusjono ja saatiin kyytikin tosi nopeasti ja oltiinkin hotellilla sitten aika nopeesti. Siinä ei kauheasti sitten ihmetelty, käytiin suihkussa ja sitten mentiin nukkumaan hetkeks.

Hienosti molemmat ignoorattiin herätys ja nukuttiin yksi ekstra tunti. Ei vaan yksinkertaisesti päästy sängystä ylös kahdeksalta aamulla. Kun sitten vihdoin päästiin niin raahauduttiin aamupalalle ja sitten ahkerasti joskus kymmenen jälkeen lähdettiin kohti keskustaa. Otettiin ensimmäisenä kohteeksi maailman suurin ostoskeskus eli Dubai Mall. Siellä sitä ihmeteltävää sitten riittikin loputtomiin. Tuota paikkaa ei suotta kutsuta maailman isoimmaksi ostoskeskukseksi, sillä siellä oikeasti oli ihan kaikkea. Ja kyllä, siellä käveli ihan helposti sen 10 kilometriä huomaamattaan.

jostain syystä olin tosi unimpressed

Waitrosesta tuli meidän vakkarikauppa, ainakin tuolla Dubsulla. Ei kyllä ekoina päivinä mitään muuta ruokakauppaa edes löydetty. Tai olis meidän hotellin lähellä ollu joku hämärä marketti mutta ei sinne uskaltanu mennä.

Me löydetään aina Starbu joka paikasta. Tuntu ettei edes ikinä yritetä mennä mihinkään muualle. Kaikki tiet johtavat Starbuun. Ja tällä kertaa mun nimi onnistuttiin kirjottaa totaallisesti väärin. Era. Joo-o, just de.

Tuolta ostoskeskuksesta löytyi oikeasti vaikka mitä, kuten esimerkiksi luistinrata ja vesiputoukset sen jäätävän kokoisen akvaarion lisäksi.

Meillä meni suurin osa päivästä oikeasti ihmetellessä vaan. Päätettiin että halutaan löytää ja nähdä maailman korkein rakennus, Burj Khalifa. Sen löytäminen, jostain kumman syystä, osoittautui kuitenkin hieman vaikeammaksi operaatioksi. Oikeasti, kuinka vaikeaa voi olla löytää rakennus joka on 828 metriä korkea? Voin kertoa että yllättävän vaikea, kun ensimmäinen ongelma on löytää kauppakeskuksesta ulos. Onnistuttiin kuitenkin hetken seikkailun ja muutaman eksymisen jälkeen puolivahingossa löytämään ulos.

oon aina niin edustava, tiedän

Maisemat olivat "ihan kivat", samoin lämpötila. Ja uskokaa tai älkää, niin kyllä me se tornikin löydettiin.

Vaellettiin tuolla ulkona sitten jonkun aikaa kun ei oltu ihan kartalla että mihin olisi pitänyt mennä. Kaikki mitä nähtiin oli korkeita pilvenpiirtäjiä ja rakennustyömaita. Lopulta löydettiin takaisin sisälle ja kaupan kautta lähdettiin suhteellisen aikaisin takaisin hotellille. Laamailtiin siellä sitten loppuilta ennen ku mentiin nukkumaan, että jaksettaisiin taas seuraavana päivänä kävellä. Loppuun vielä sekalaisia kuvia meidän päivästä. Ja ainiin, ei ikinä löydetty metroasemaa mitä kovasti yritettiin löytää.

Turkua pakoon lennään....ghettoon?

Terveisiä täältä Arlandan lentokentältä!  Pakko kertoa sellainen fakta, että oltiin täällä aivan samassa paikassa tasan 7 kuukautta sitten. Sillon alkoi kyllä toivo ja kärsivällisyys loppua ja kaikkia jännitti että lähdetäänkö vai ei. Silloin vihdoin ja viimein lähdetiin, toivottavasti tänään käy samoin.

Vietettiin tosiaan ihan mukava pääsiäinen (meinasin kirjoittaa vapuu??) meillä Turussa ja sitten Tiistaina lähdettiin kohti Gdanskia. Se oli omanlainen operaationsa kun Wizz Air päätti että meistä osa ei tarvitse mitään boarding passeja. Niinpä niin.

Kaikesta huolimatta päästiin kuitenkin taas matkaan. Oli enemmän kuin outoa, että tosiaan lennettiin Turusta suoraan perille, ilman että tarvitsi ensiksi mennä Helsinkiin. Ilmeisesti se oli sen verran outoa, ettei asia meinannut upota kenenkään meidän vanhempien päähän, että ollaan tosiaan ihan "kotona" eikä tuolla pääkaupunkiseudulla.

Wizz Air itsessään oli jo kokemus. Lentokoneessa ei ollut jalkatilaa nimeksikään ja noh, sanotaan että mitä ei voi jesarilla korjata niin sitten sitten ei millään. Ja jesaria tosiaan oli käytetty.

Perille kun päästiin niin tunnelma oli kerrassaan hyytävä. Oli aivan älyttömän kylmä, tuuli ja satoi kuin viimeistä päivää. Ja Puolassa kun piti olla lämmin!

Hypättiin taksiin ja suunnattiin meidän asunnolle sitten. Saatiin siinä tietää että vaikka meidän kämpän piti olla Sopotissa niin se olikin Gdanskissa. No, eipä siinä mitään.

Ainut asia mikä hieman "häiritsi" oli se, että asuttiin sellasessa ghettolähiössä, jossa varmasti yhdessä kerrostalotsydeemissä oli enemmän asukkaita kuin koko Runosmäessä.

Pelotti odotella siinä ulkona rakkaan kämppikseni kanssa kahdestaan, että joku tulee päästämään sisään. Ympäristö kun oli kuin jostain jengileffasta.

Asunto sisältä oli todella mukava ja kotoisa vaikka kerrostalon käytävät muistuttivat hylättyä vankilaa ja hissikin meinasi jättää välille. Täytyy sanoa, ettei tuosta tiistai-illasta jännitystä puuttunut. Varsinkin kun päätettiin illalla, että tietenkin pitäisi saada ruokaa. Ohjeista huolimatta käveltiin mitä pelottavimmissa maisemissa sellaiset kolme kilometriä, ihan vaan että pystyttiin toteamaan, että se lähin ja ainut auki oleva ravintola löytyi noin 300 metrin päästä meidän ghettokommuunista. Siellä syötiinkin sellaiset annokset sitten, että suurin piirtein pyörittiin kotiin. Ne oli muuten elämäni pelottavimmat kolme kilometriä. Koko kaupunki oli kuin jostain kauhuleffasta. Vitsailtiinkin että kaveri voi sitten valmistuttuaan tulla sinne kuvaamaan jonkun kauhuleffan.

Vuodesohvat on muuten maailman epämukavimpia nukkua. En saanut edes kunnolla nukuttua kun jokainen lauta/ties mikä painoi selkään. Ja sitten kun meitä oli siinä kaksi niin oli joko kylmä tai kuuma. Lisäksi ei siinä voinut liikua kun koko sohva olisi romahtanut. Kuinka kivaa.

Päivä ghettossa oli kuitenkin lämmin ja aurinkoinen. Ghettokeksien ja aamupalan jälkeen päätettiin lähteä tutustumaan Gdanskiin paremmin, olihan meillä koko päivä aikaa, sattuneesta syystä. Hypättiin taksiin ja suunnattiin keskustaan. Siellä sitten taas aikamme pyörittiin ja vaikka mun ei mitään pitäny ostaakkaan, tarttui mukaan bikien lisäksi housut ja yksi paita. Shoppailun lisäksi meidän päivä koostui oikeastiin syömisestä ja juomisesta. Oltiin koko ajan joko syömässä jotain tai sitten istuttiin kahvilla. Tykkään.

Gdanskissa oli halpaa ja helppoa liikkua taksilla, varsinkin kun oli useampi ihminen mukana. Jouduttiin kyllä jonkinlaisen huijauksen kohteeksi tuolla paluumatkalla kun jouduttiin maksamaan enemmän kuin laki sallii siitä taksimatkasta mutta ei voi mitään. Ilta vietettiin meidän rakkaasta ghetossa, pakkaamalla ja panikoimalla siitä miten pitäisi mennä suihkuun ja sitten nukkumaan. 

Nukkuminen kyllä jäi hieman vähemmälle, herättiin 02:30 ja taksi tuli meitä hakemaan KERRANKIN sovittuun aikaan, eli 03:15. Siitä se matkaaminen sitten taas jatkui.

Vaikka sanoin heti kun Gdanskiin päästiin että en enää koskaan lennä Wizz Airilla, niin sen koneeseen kiltisti sieltä taas hypättiin ja suunnattiin Skavstaan, Ruotsiin. Päästiin ensimmäiseen luokkaan whuhuu! Jotain hyötyä tästä jalastakin on, vaikka yleisesti ottaen ihmiset vaan tuijottaa sellasella wtf-ilmeellä. Nukuttiin melkein koko matka, eli tuo vammainen tunti meni ihan kepeesti. Wizz Airin laskeutumisesta voisin antaa palautetta, sillä sen yleinen taktiikka näyttää olevan hidasta ja tipauta. Todettiin sitten perille saavuttuamme että oltiin oikeasti ihan keskellä ei mitään. Todettiin myös että helpoin tapa päästä Tukholmaan oli Flygbussarna, jota oltiin koiteltu vältellä. Ihan vaan koska me niin rakastetaan bussilla matkustamista. 

Tukholmassa käytiin sitten aamupalalla ja kaupassa ja hypättiin toiseen bussiin ja suunnattiin tänne Arlandaan. Täällä sitä nyt hengataan ja odotellaan. Kohta lähdetään varmaankin syömään ja sitten turvatarkastuksien kautta tuonne toiselle puolelle. Seuraavan kerran kun tänne kirjoittelen niin ollaankin jo Dubaissa!!!

....ainakin toivottavasti.