Remember the first time we collided

How do we take back what's been done,
What's been said?

 How do we take back?
Cause no one wins.
When love breaks down, 
we both die.
I would give anything just to chase the dark away
And start all over again.

You and I go hard at each other like we're going to war.

Miksi sammut sunnuntaiöisin yksin housut kintuissa Annankadun kulmalle?

Viimeisiin viikkoihin, tai viikkoon, on mahtunut paljon muttei kyllä sammumista Annankadulle.

Team M&M lapsineen oli täällä, töitä on riittänyt ja rippijuhlissa on käyty. Sieltä tosin ei ole mitään muuta kuin joku höpsö asukuva. Älkääkä väittäkö, ettei pinkit reinot olis ihan juhlakelposet, on ne.

Ainakin jos ajaa autoa.

Arvostelenpa samaan syssyyn Adam Lambertin Tresspassing -levyn ytimekkäällä lauseella:

High School Musical, Queen ja musikaalit yleensäkin.

Silti kuuntelen, koska tää on hyvä lenkkeillessä ja autolla ajaessa ja koneella istuessa ja joo..

Lenkkeillyt olen ahkerasti, hyvä minä. Uudet kengät, hyvä lenkkimieli!

 pöllöihin on aina hyvä lopettaa

kiitos

nam.

one year later

Aika hassua ajatella, että vuosi sitten olin ollut jo melkein yhden kokonaisen päivän Englannissa, Bournemouthissa. Muistan edelleen minkälainen paniikki mulla oli edellisenä iltana ennen sitä lähtöä ja angstasin puhelimessa ystävälleni, että en halua lähteä ja taisin siitä iskällekin jotain mainita. En edes halunnut mihinkään typerään Bournemouthiin, vaan Oxfordiin. Jälkikäteen on enemmän kuin onnellinen siitä, että päädyin ihanien ihmisten seuraan ihan johonkin muualle mihin oli aikomus alunperin päätyä. Kohtaloa, kuka tietää.

Jännitin silloin ihan kauheasti sen isäntäperheen tapaamista, koska tyhmä kun olen, niin en ollut pitänyt niihin minkäänlaista yhteyttä ennen kuin päätin sinne sitten tupsahtaa. Mulla oli vaan tiedossa mun host dadyn nimi ja olin ihan äää, minkälainenkohan tyyppi se on. Koko perhe osoittautu aivan mahtavaksi tapaukseksi! Nuorekkaita noin kolmekymppisiä ihmisiä joilla oli kaksi ihanaa lasta. Tunsin oloni jotenkin heti todella kotoisaksi ja kaikki jännitys vaan kaikkosi. Kielimuuriakaan ei muodostunut ja sain vain kehuja siitä kuinka hyvää englantini on, vaikka olinkin ihan eri mieltä niiden kanssa siitä millä tasolla mun kielitaito on.

Tähän on nyt pakko laittaa kuvia siitä millanen tunnelma oli viime vuonna tähän aikaan, tai ainakin näihin aikoihin.

 Enempää kuvia blogger ei suostunut lähettämään, joten sovitaan että tässä oli tärkeimmät, tosin noista on näköjään vain kaksi kuvaa tältä päivämäärältä, mutta ei se kai ole niin vaarallista.

Everywhere we go we're looking for the sun

Mitä varten täällä eletään, pelkoa ja vihaako? Vai sitä niin sanottua rakkautta, joka luo kahden ihmisen välille siteen, jonka säleet katkeilevat, kun totuus kaivautuu esiin ehkä päivien, vuosien, ikuisuuksien jälkeen. Se totuus, josta monet puhuvat, mutta jota kukaan ei tiedä, sillä totuus on tuntematon käsite niille, jotka elävät kuollaksensa, tai kuolevat elääksensä. Eläminen on kuolemista, kuoleminen elämistä, onko se niin, vai onko tämäkin vain sairasta pilaa, joka jatkuu aina kuoleman jälkeenkin uudelleen?

 

run the world girls!

rokit on rokattu ja tanssit tanssittu.

Aika haikeaa vaan lopettaa neljän kuukauden ahkeran (ja vähemmän ahkeran..) harjoittelun jälkeen.

Tässä nyt muutama todella hieno ja suuntaa antava (not) kuva meidän tansseista.

Harmittaa ettei tuosta missä ollaan pukeuduttu mustaan oo ainakaan toistaseks tullu enempää kuvia vastaan, se kun oli niin paljon kivempi, kaikin puolin.

 

maailman karuin kaupunki on tänään kauniimpi kuin milloinkaan

Oltiin tosiaan Kainan kanssa tuossa viikonloppuna Helsingissä.

Eipä siinä reissussa mitään sen ihmeellisempää kai ollut, suunnitelmat meni lauantaina vain pikkasen uusiksi kun jumitettiin vaan hotellilla esim. liian kauan ja sitten alkoi sataa vettä.

Sen jälkeen jumitettiin Tennispalatsissa taas vähän liian kauan ja sitten ei enää ehdittykkään mihinkään. 

Nyt vähän kyllä harmittaa, koska oltais molemmat haluttu kierrellä vaikka mitä paikkoja, mutta ehtiihän sitä vielä joku toinenkin kerta! 

Riittäähän näitä päiviä onneksi tässäkin vuodessa, ainakin vähän...

Tässä kuitenkin muutamia tunnelmakuvia viikonlopulta!

 

 

 

 

Lauantai-illan kunniaksi oli ihan kivaa heitellä karkkeja parvekkeelta ja yrittää osua 

kadulla olevaan kaljatölkkiin....ainakin Kainan mielestä :D 

 

Mäkkärissä aamukahvilla

 Käytiin me Lintsillä sitten sunnuntaina nopeasti pyörähtämässä.

Meille riitti vuoristorata ja Linnunrata kerran. 

Vuoristorata oli ihan liian pelottava, hui! Lähdettiin siis lopulta takaisin keskustaan, vesisadetta karkuun.

 Käytiin Pizza Hutissa syömässä ja sen jälkeen suunnattiin siihen ihan viereen syömään tuollaisia jäädytettyjä jugurttijuttua (hei en muista sitä nimeä....)! Ne oli ihan älyttömän hyviä, eikä hintakaan sinäänsä päätä kovinkaan pahasti huimannut. Ja koska ollaan molemmat truu bloggaajia, otettiin kaikista ruoista kuvat vasta kun niistä oli vähintään puolet syöty...

Ps, City-käytävän Pizza Hut on MAAILMAN paras Pizza Hut. Tosin ei me siellä käyty.