mä käyn töissä joka ikinen päivä, mulla on kolme kättä ja hikinen selkä

Vapaapäivä.

Ainut sitten seuraavaan seitsemään päivään.

Työnarkomaani?

Ei, vaan rahaton ja lähdössä silti ulkomaille viimeistään 118 päivän päästä.

Eilen vahdin lapsia ja rikastuin.

Tilapäisesti.

Tähän väliin muutama hassu kuva töistä

Kaikkeen sitä tässä työssä törmääkin.

Olen myös huomannut, että olisi hyvin hyödyllistä olla pelkän kassatädin lisäksi kokki, puutarhuri/floristi ja leipuri, diileriä unohtamatta.

Harvoin kukaan yrittää ostaa huumeita ruokakaupan kassalta, mutta onpahan sekin nyt koettu.

Olisi myös hyödyllistä osata perusteet ainakin viidestä eri kielestä.

Nyt jos koskaan kannattaa alkaa epäilemään mun mielenterveyttä.

Ai miksi? No katsopas tätä kuvaa.

Punaiset ovat tunteja joille menen ja violetit niitä joille haluaisin mennä.

Pakkohan tuolla on käydä jotain tekemässä kun maksan kuitenkin itseni kipeäksi siitä kortista jota ihan liian harvoin käytän. Mutta kun iltavuorot<3

Ensi viikko "onneksi" aamua kaiken muun paitsi perjantain osalta, jee!

Ehtii tekemään päivässä muutakin kuin herätä, mennä töihin, tulla töistä ja mennä nukkumaan.

Like I would have a life..

Nyt annan maani pyöriä, kun mikään ei tänään miettimällä selviä

En tiedä pystynkö mihinkään järkevään postaukseen, mutta heitän tähän epämääräisiä kuvia tältä viikolta sekä tältä kyseiseltä sunnuntailta.

Nyt kun en enää stressaa itseäni hengiltä niin en tunnu kykeneväni tekemään mitään.

Ei tämäkään ole kivaa. On paljon mukavampaa saada asioita aikaiseksi.

Eilen olin töissä paikallisessa rock-tapahtumassa ja jee, voinpahan sanoa antaneeti Arttu Wiskarille ruokaa. Btw, Uniikki on aika..lyhyt.

Tänään olen vain nauttinut vapaapäivästä, koska huomenna kutsuvat taas sellaiset työt joista onneksi saa ihan palkkaakin. Motivoi heti vähän enemmän.

Vadelmakakku, nam

Keksi, joita en kyllä saanut kuin valokuvata, koska keksit päätyivät työpaikalle ja ne katosivat hyvin nopeasti.

Siinä meni kauemmin, pöh.

huomatkaa tärkein eli tuo sormenjälki.

Ööh, moi?

Vois lähtee Visulahteen

Muumeja Jadelle

Suklaata minulle

Vihainen lintu, Lumia ja vihreä possu-kaverikuva

Kahvia<3

Erin on rakkaus ja jonkinlainen inspiraationlähde, weird.

Dream came true

Hei mitä mä teen kun mä haluan kaiken?

Koulutan maailman minua varten.

we need a plan b) c) d) and maybe e) and f) too.

Suunnitelma a)
HYLÄTTY

Egoni koki kolauksen, koska olin luonut hienon matkasuunnitelman suhteellisen pienellä budjetilla ja sitten kaikki meni pipariksi. Kun yksi asia menee pieleen niin sitten menee kyllä kaikki muutkin. Karma, tai joku muu vastaava, perkele.

Oon pyöritelly numeroita ja laskenu kahden viimeisen päivän aikana enemmän kuin pitkään aikaan, näin paljon laskin varmaan viimeeksi Eson derivaattakurssilla lukion toisena vuonna.

Turhauttavaa käydä samoja sivuja läpi uudestaan ja uudestaan, todeten että kaikki on joko ennallaan tai huonommin. Tänään kaikki oli huonommin.

Epätoivo.

Kiukku.

Vitutus.

Turhautuneisuus.

Päätös.

Päätös joka tarkoittaa sitä, että elän pyhällä hengellä ensi kevään, oikeastaan ensi vuoden.

Hyvästi Thaimaan matka.

Elättelen toivetta vielä siitä Kaliforniasta.

Suunnitelma b)
HYLÄTTY

Melkein luovutin.
Suutuin vähän lisään.
Itkin vähän lisää.
Mietin että mitäs helvettiä nyt.
Pelastus.

Tähän mennessä suunnitelma c) näyttää aika toimivalta. 
Tekee mieli itkeä kahdesta syystä
1. onnellisuus
2. köyhyys iskee kohta nopeammin kun ehdin sanomaan kissa.

Under the banner of heaven, we dream out loud

Mulla oli (on) haave ulkomaille lähtemisestä.

Nyt se haave on jotenkin siirtyny jo suunnittelutasolle ja siihen että googletan kaikkea mahdollista gulal-värijauheista juna-aikatauluihin.

Onko tämä paha?

Sinänsä kyllä, koska pitäisi tehdä päätöksi, päätöksiä, päätöksiä.

Eikä niitä synny helposti, ainakaan kun on kyseessä tälläinen jahkailija kuin minä.

Ja joka vielä kaiken lisäksi haluaa jonkun mukaan, eihän sitä nyt yksin mihinkään lähdetä!

Ainakaan katsomaan Marsseja Britteihin.

Positiivista tässä on se, että vaikka lähtemisestä ei ole mitään varmuutta, niin äiti oli sitä mieltä että menkää vaan. Kerrankin.

Meinasin tähän jo valehdella etten ole koskaan ollut ulkomailla keikkaturistina, mutta olenpas. 

Täällä kotona istuessa (ja töissäkin ollessa..) iskee kauhea into päästä vain johonkin kun lukee kuinka toiset reissaa ympäri Eurooppaa, toiset jopa maailman toisella puolella, bändien perässä keikalta toiselle.

Koska Saksa osoittautui kalliiksi niin alettiin tutkimaan Brittejä.

Eka yllätys oli se, että Lontooseen todellakin lentää halvimmillaan 49€ ja halvin Youth hostel maksoi 13£/henkilö/yö.

Käy paremin kuin hyvin sellainen budjetti.

Luulin, että Suomessa on kallista matkustaa junalla mutta olin väärässä.

Kun kahden tunnin matkasta välillä Lontoo-Manchester saa maksaa 155£/henkilöltä niin ei enää naurattanut. Joten tälläiselle suunnitelmalle saa sanoa hyvästit koska paikallinen VR on selvästi tarkotettu vaan porvareille, ei pienen budjetin matkailijoille.
Eikä siihen nyt muutenkaan olisi varaa mutta aina saa haaveilla.

Helsinki-Lontoo-Dublin-matkan kokonaishinnaksi lippujen ja lentojen kanssa tulisi vaan 179€/henkilö, muutaman euron heitolla. Ehkä tärkeimmät eli majoitus ja ruokailu siitä puuttuu, mutta Irlannissa olisi sentään tuttuja ja aina voi yrittää löytää jonkun kivan Brittien echelonin joka on valmis majoittamaan kaksi vierailijaa lattialle.
Mutta pelkkä Lontookin riittäisi, olisi tietysti mukavampi nähdä sitten vaikka kaksi keikkaa JOS tuonne asti sattuu päätymään. Marraskuussa, kun siellä varmasti sataa vaan vettä ja on kylmää sekä koleaa. Paras matkailukuukausi ikinä.

Kuten eräs viisas echelon siellä keikalla sanoi, välillä ihan pelottaa mitä tuon bändin takia on valmis tekemään.
Tää on nyt kai se sellainen hetki sitten.
Nyt menen tuonne ulos vesisateeseen seisomaan etten ihan sekoa.

You're north of heaven, maybe somewhere west of hell

Sairaslomalla

taas.

Tämä postaus tulee olemaan sekava. Mulla oli jonkinlainen hyvin selvä ajatus siitä, mitä tulen kirjoittamaan, mutta hukkasin sen kun netti päätti lopettaa toimimasta, aloin tutkimaan mitä ties holi-jauheita, lentoja, hostelleja ja paikkojen välimatkoja.
Google-tutkija tässä iltaa.

Lätkäsen tähän sitten sekalaisia kuvia ja selittelen niistä jotain.
Toimii aina.

200 twiittiä meni rikki tänään jee!
..ja oon taas menettäny muutaman seuraajan, hups.


Instagramissa niitä seuraajia tulee lisää, just wonder why.
Ihan varmasti paljon mielenkiintosempia seurattavia löytyy


need no words


Koska oon sairaslomalla niin karkkia.
Ja möks, en voittanu Golden ticketiä.


Musta on kovaa vauhtia tulossa joku nörtti mutta you just have to deal with it.
Tämä peli on <3 ihan vaan vaikka sen takia että tuo on tehty paremmin kuin hyvin.



City of Angels meets night of the hunter


Löysin mun kadonneen Ida-pullon, jee <3


Look, it's Tomo!


Hello



Ja loppuun vielä randomein kuva ikinä, jonka sain eilen puhelimeeni.
Hämmennyin, koska lähettäjää en numeron perusteella ainakaan tunne.
Mutta Mattihan se siinä!

the story of my life

 

I am finished with you

Tämä päivä on ollut suoraan sanottuna perseestä.

Aamu oli lupaava, mutta sitten kun kaikki alkoi mennä pieleen niin sitten kaikki meni pieleen.

Matkalla töihin radiosta tuli Justin Bieberiä enkä vaihtanut kanavaa.

Merkki siitä että asiat on huonosti.

Meinasin syödä työkaverin elävältä kun se sattui toteamaan että olen ajoissa töissä.

Ei kiinnostanut jutella kellekään.

Teki mieli vaan kertoa kaikille suora mielipide siitä mitä mieltä olen mistäkin asiasta.

Ja käskeä painumaan helvettiin koska ei, en halunnut hymyillä enkä nauraa.

Enkä olla töissä.

Vaan murjottaa kotona peiton alla ja huutaa jos tekee mieli.

Sen sijaan murjotin maitokaapissa 

ja lauloin oodin maitopurkeille

joka meni näin

Come break me down
Bury me, bury me
I am finished with you
Look in my eyes
You're killing me, killing me
All I wanted was you

I tried to be someone else
But nothing seemed to change
I know now, this is who I really am inside.
Finally found myself
Fighting for a chance.
I know now, this is who I really am.

Toivottavasti kaikki muutkin kuuli sen.

Kirosin myös kesätyöntekijät.

Ja kaikki muutkin.

Purin biojätteitä kaatosateessa.

Ja sukelsin sinne biojäteastiaan.

Ja sitten oli hyvä mieli.

Ja vaatteet märkänä

sukkia 

ja kenkiä

unohtamatta.

Tuli kylmä.

Oli tosi mahtava päivä.

Ilta oli osittain vielä paskempi.

Toivottavasti huominen on yhtä helvetillinen.

Kiitos
Anteeks

Näkemiin.

Rock the Beach part. 4 - Du hast

Olin ihan melkein unohtanut tämän viimeisen päivän.

Nukuttiin Jennan kanssa pitkään ja joskus puolen päivän aikoihin heräsin siihen kun olin saanut monta viestiä ja puhelua siitä missä olen. Hups.

Puoliunessa, ihan tööt ja edelleen väsyneenä suuntasin sitten keskustaan näkemään ihmisiä.

Ohjelmassa oli Priden seuraamista Kainan kanssa ja lopulta löydettiin itsemme sieltä sitten marssimasta muiden seurasta. Kivaa oli, kokemus jo sinäänsä kävellä keskellä Mannerheimintietä!

Eksyttiin sitten Kainan kanssa jostain syystä x Kiasma shoppiin ja sieltä mukaan tarttui postikortti, peili ja maailman paras kirja!

Kortista ei ole kuvaa, koska se lähetettiin samana päivänä eteenpäin.

Päivä jatkui siirtymällä aina paikasta a paikkaan b ja siellä sitten istuskellen.

Jennan liityttyä seuraan käytiin syömässä ja sitten taas ihmeteltiin.

Lopulta Kaina lähti seikkailemaan metrolla ja me Jennan kanssa lähdettiin valmistautumaan iltaa varten.

Tuo kyseinen lauantai oli viilein noista kaikista päivistä, joutui ihan farkut laittamaan jalkaan kun Hietsuun lähdettiin. Tällä kertaa tähdättiin vain ja ainoastaan siihen, että ehditään näkemään Rammstein, mutta nähtiin siinä sitten onneksi muutakin.

Kuten Danko Jones

Ja Paramore

Paramoren jälkeen suunnattiin nauttimaan yhdet ylikalliit siiderit ja siinä samalla katseltiin Rammsteinin alku. Ihmisiä oli niin paljon, että hylkäsin idean edes hieman lähelle pääsemisestä melkein heti.

Mutta kuinka ollakaan..tämä oli näkymä keikan alkaessa..

...siirryttiin lähemmäs..

..ja lähemmäs..

..ja lopulta oltiin aikas lähellä, kiitos Jennan pujottelutaitojen. 

Ei saatu turpaan, ei jääty kenenkään alle eikä edes jouduttu uimaan, vaikka joku minua kovasti sinne mereen yrittikin saada.

Rammstein yllätti positiivisesti. Minun mielipiteeni mukaan tuo bändi toimii paremmin livenä kuin levyllä. Ainakin toimi sen verran hyvin, että jopa Jenna oli täysillä mukana, muutamaa wtf-mitä-helvettiä-nyt-tapahtuu-momenttia lukuunottamatta.

Sunnuntaina sitten suunnattiin kotiin.

Viiden päivän urakasta jäi käteen sekä RTB- että TUSKA-ranneke, hiekkaa kengissä, menetetty ääni, kipeä selkä sekä järkyttävä nuha, mustelmia unohtamatta.

Ennen kaikkea siitä jäi käteen kasa upeita kokemuksia, joita ei osaa uskaltanut edes olettaa tapahtuvan ja mukavia uusia tuttavuuksia!

Kiitos! <3