lauantai 26. huhtikuuta 2014
Carnivores and one weird skinny vegan guy
Mitä syntyy kun laitetaan yhteen kaksi bändiä joita olen kuunnellut melkein yhtä kauan?
Siitä syntyy huhuja ja jännitystä, epävarmuutta ja epäuskoisuutta.
Siitä syntyi myös lehdistötilaisuus jonka kautta kaikki huhut varmistettiin tosiksi.
Toisin sanoen siitä syntyy CARNIVORES TOUR
Olin uhonnut muutaman muun ihmisen tavoin että jos Linkin Park ja Mars esiintyvät Hollywood Bowlissa niin tällä kertaan en tyydy katselemaan sohvalta vaan lähden ihan paikan päälle.
Niin kuin yleensäkin kaikki Mars-matkat niin tämäkin oli vain hetken mielijohde, pelkkä päätös puoli yhdentoista aikaan yöllä. Sain viestin tiedotustilaisuutta katsoessani että miten olisi syyskuu, Los Angeles ja kaksi hyvää bändi. Ei siinä paljon tarvinnut miettiä vastausta. Totesin vain etten jäisi kotiin mistään hinnasta. Seuraavan yön valvoin metsästäen lippuja ennakkomyynnistä.
Hollywood Bowl ei onnistunut sillä kertaa, mutta pittiliput Chula Vistaan tarttuivat mukaan. Saatoin muutaman kyynelen valuttaa kun kuvaruudulla luki
"Congratulations Ida, you're going to see Linkin Park!"
Teki mieli huutaa vain kaikille että mihin olen syyskuussa menossa, mutta pidin lupaukseni enkä huudellut asiasta mihinkään ennen kuin oltiin saatu kerrottua asiasta niille tärkeimmille, eli Jaredille, Shannonille ja Tomolle.
Päätettiin että kun kerran mennään, niin käydään sitten kaikki lähialueen keikatkin. Tällä hetkellä meillä on liput Irvineen, Chula Vistaan ja kyllä, myös sinne Hollywood Bowliin. Viimeeksi mainitun kohteen kanssa ollaan itketty ja naurettu, sillä lippujen hinnat olivat suoraan sanottuna naurettavia. Meinasin pyörtyä kun ne olivat ennakkomyynnissä $175, mutta sängystä meinasin tippua kun pittilippujen hinta olikin jossain vaiheessa kohonnut $898. Ja koska se ei riittänyt niin todellisen sydänkohtauksen meinasin saada torstaina kun niistä lipuista sai maksaa jo $1055. Naurattaa, koska loppujen lopuksi tilanne oli sitten se, että kaikista keikkalipuista Hollywood Bowlin lippuostos oli kaikista halvin.
Meillä on lennot, liput, asunto ja auto. Nyt ei puutu enää kun rahat ja se itse syyskuu.
Teen tuosta matkasta varmaan jonkinlaista postausta tänne hieman siitä mitä mikäkin maksoi, jos vaan pystyn etten järkytä itseäni kuoliaaksi. En tiedä voiko meidän budjettimatkaa ihan budjettimatkaksi loppujen lopuksi kutsua, mutta katsotaan.
Siitä syntyy huhuja ja jännitystä, epävarmuutta ja epäuskoisuutta.
Siitä syntyi myös lehdistötilaisuus jonka kautta kaikki huhut varmistettiin tosiksi.
Toisin sanoen siitä syntyy CARNIVORES TOUR
Olin uhonnut muutaman muun ihmisen tavoin että jos Linkin Park ja Mars esiintyvät Hollywood Bowlissa niin tällä kertaan en tyydy katselemaan sohvalta vaan lähden ihan paikan päälle.
Niin kuin yleensäkin kaikki Mars-matkat niin tämäkin oli vain hetken mielijohde, pelkkä päätös puoli yhdentoista aikaan yöllä. Sain viestin tiedotustilaisuutta katsoessani että miten olisi syyskuu, Los Angeles ja kaksi hyvää bändi. Ei siinä paljon tarvinnut miettiä vastausta. Totesin vain etten jäisi kotiin mistään hinnasta. Seuraavan yön valvoin metsästäen lippuja ennakkomyynnistä.
Hollywood Bowl ei onnistunut sillä kertaa, mutta pittiliput Chula Vistaan tarttuivat mukaan. Saatoin muutaman kyynelen valuttaa kun kuvaruudulla luki
"Congratulations Ida, you're going to see Linkin Park!"
Teki mieli huutaa vain kaikille että mihin olen syyskuussa menossa, mutta pidin lupaukseni enkä huudellut asiasta mihinkään ennen kuin oltiin saatu kerrottua asiasta niille tärkeimmille, eli Jaredille, Shannonille ja Tomolle.
Päätettiin että kun kerran mennään, niin käydään sitten kaikki lähialueen keikatkin. Tällä hetkellä meillä on liput Irvineen, Chula Vistaan ja kyllä, myös sinne Hollywood Bowliin. Viimeeksi mainitun kohteen kanssa ollaan itketty ja naurettu, sillä lippujen hinnat olivat suoraan sanottuna naurettavia. Meinasin pyörtyä kun ne olivat ennakkomyynnissä $175, mutta sängystä meinasin tippua kun pittilippujen hinta olikin jossain vaiheessa kohonnut $898. Ja koska se ei riittänyt niin todellisen sydänkohtauksen meinasin saada torstaina kun niistä lipuista sai maksaa jo $1055. Naurattaa, koska loppujen lopuksi tilanne oli sitten se, että kaikista keikkalipuista Hollywood Bowlin lippuostos oli kaikista halvin.
Meillä on lennot, liput, asunto ja auto. Nyt ei puutu enää kun rahat ja se itse syyskuu.
Teen tuosta matkasta varmaan jonkinlaista postausta tänne hieman siitä mitä mikäkin maksoi, jos vaan pystyn etten järkytä itseäni kuoliaaksi. En tiedä voiko meidän budjettimatkaa ihan budjettimatkaksi loppujen lopuksi kutsua, mutta katsotaan.
"Vill du ligga?"
Mistä tietää olevansa väsynyt? Siitä että nukahtaa lentokoneeseen jo ennen kuin se on noussut ilmaan ja kun seuraavan kerran herää niin onkin Ranskan sijasta Suomessa.
Siinä vaiheessa kun astui koneesta ulos niin oli aika outo fiilis. Niin kuin mikään ei olisi ollut todellista. Ja totta puhuttuna en kestänyt ajatusta että seuraavana päivänä pitäisi taas lentää. Mutta niin, enemmän tai vähemmän hyvin nukutun hotelliyön jälkeen kerättiin kamat kasaan ja suunnistettiin kaverin kanssa jälleen lentokentälle ja kohti Tukholmaa.
Tuosta matkasta ei kauheasti ole kerrottavaa koska se fiilis että kaikki on vaan unta jatkui koko matkan. Kaverin lähtiessä jonottamaan minä jäin sohvan nurkkaan katsomaan ruotsalaisia laatusarjoja, kävin ratsastamassa, otin päiväunet ja kriiseilin siskoni kanssa kuinka ei kyllä yhtään jaksaisi lähteä keikalle. Siis minä. En meinannut jaksaa lähteä keikalle. Selvästi jotain pahasti vialla. Tuttuun tapaan siinä vaiheessa kun olisi pitänyt olla jo menossa, oltiin vasta lähtötekijöissä. Kyllä me lopulta paikalle asti päästiin vaikka hyvin vaikeaa se tuntui olevan.
Täytyy sanoa että Fryshuset oli paikkana hyvin...erikoinen. Oikeastaan yhtään lähemmäs koulun jumppasalia ei voi enää päästä. Nauratti kyllä kun samalla viikolla oli kaksi kertaa ollut paikassa joka ei todellakaan muistuttanut jumppasalia ja sitten löytää itsensä koripallotelineiden keskeltä miettimästä että hetkinen, tännekös ne on tälläisen suhteellisen kuuluisankin bändin pistäneet.
Itse keikasta ei ole kauheasti muistikuvia. Muuta kun että oli kuuma. Liian kuuma. Voin vain kuvitella sitä tuskaa mikä eturiviläisillä on ollut kun siellä sivussa Shannonin luonnakin meinasi jo kuolla. Hmm joo, keikasta muistan sen että varmaan puolessa välissä havahduin siihen tosiasiaan että tosiaan voisin katsoa muutakin kuin Shannonin selkää. Totesin kuitenkin että ei kannata ja jatkoin. Tähän kohtaan kuuluisi nyt kuva mutta koska en löydä sitä mistään niiin ei sitten, möks.
Thirty Seconds To Mars,
Fryshuset, Stockholm, 22nd of February
set list:
1. Birth
2. Night of The Hunter
3. Search and Destroy
4. This Is War
5. Conquistador
6. Kings & Queens
7. Do Or Die
8. City of Angels
9. End of All Days
Acoustic set:
10. Save Me
11. Attack
12. Northern Lights
13. End of All Days
14. Up In The Air
(+ tässä välissä tehtiin äännitys uutta kappaletta varten)
15. Hurricane
16. The Kill
17. Stay
18. Closer To The Edge
Encore:
19. Bright Lights
20. Up In The Air
Tuo akustinen setti oli enemmän tai vähemmän hämmentävä kaikkine äänityksineen mutta pakko myöntää että ruotsalaiset kyllä osaa laulaa. Mitä keikasta jäi siis mieleen? Random akustinen setti ja Noomi Rapace♥ Jonka muuten näin jo ennen keikan alkua ENKÄ EDES TUNNISTANUT SITÄ NYYHKIS. Mietin vaan että kukakohan tuokin on kun se näyttää niin tutulta....
Tuon keikan jälkeen on myös otettu maailman historian epäedustavin ryhmäkuva. Se on oikeasti niin kamala, että en viitsi sitä edes tänne laittaa :'D siinä jos missä todistetaan että reissussa todellakin rähjääntyy....
perjantai 18. huhtikuuta 2014
Jos olisin kunnon bloggaaja...
...kirjoittaisin kaikki Mars-matkajutut AIKAJÄRJESTYKSESSÄ aina ajallaan ja joskus loppuun astikin ilman kamalaa viivästystä
...tekisin ne muutamat elokuva-arvostelut joita olen kohta tehnyt vaikka kuinka monta kuukautta
...voisin joskus laittaa kuvia myös itsestäni
...lähtisin tuonne ulos kameran kanssa
....kantaisin sitä kameraa joskus mukanani
....kertoisin tulevista matkoistani
.....ja siitä kuinka turhauttavaa kouluun hakeminen on
...kertoisin uudesta sarjakoukutuksestani
...kertoisin kuinka ostin uudet kengät
....kertoisin kuinka yritän epätoivoisena säästää
....kertoisin myös siitä kuinka olen ollut nyt yli kuukauden sairaslomalla koska satutin peukaloni
...kertoisin vaikka mistä muustakin.
Mutta ei. Liian vaikeaa. Ihan kuin yksinkertaisen tekstin näpytteleminen olisi niin kamalan tuskaista ja työlästä. Uskokaa pois, se on.
Möks.
Ärtynyt bloggaaja kuittaa.
torstai 10. huhtikuuta 2014
We are the children of the great empire
A thousand times I tempted fate
A thousand times I played this game
A thousand times that I have said,
Today, today, today.
A thousand times I played this game
A thousand times that I have said,
Today, today, today.
18.2. eli viides ja viimeinen kokonainen päivä Pariisissa. Olisin enemmän kuin mielelläni nukkunut aamulla hieman pidempään mutta siihen ei ollut aikaa. Aamupalan jälkeen suunnattiin Disney-kauppaan ostamaan oikeastaan koko matkan ainoat tuliaiset. Olisin voinut ostaa sieltä vaikka mitä itsellenikin, sen verran ihania juttuja siellä myyntiin. Yllätyttiin hintatasosta, koska oltiin varauduttu maksamaan Disney-prinsessa aiheisesta Barbiesta jotain 30-40€ välillä mutta sellainen maksoikin alle 20€. Taisi tuo Disney-kauppa olla halvin kauppa mitä koko matkalla löydettiin...
Disney-kaupan jälkeen suuntasin paniikkishoppaamaan itselleni valkoisen paidan iltaa varten vaikka olin alunperin ajatellut etten sellaista tarvitse. Paita osoittautui myöhemmin hyvinkin tarpeelliseksi ostokseksi vaikka kyseistä paitaa oikeastaan vihasinkin enemmän kuin mitään.
Shoppailun jälkeen käytiin syömässä minkä jälkeen suunnistinkin takaisin hotellille ja aloin valmistautumaan iltaa varten.
Välihuomautus tähän että en tajua miten kukaan jaksaa vetää monta keikkaa peräkkäin. Jokainen joka on käynyt 'kunnon' keikalla joskus tietää sen väsymyksen ja öö-olotilan seuraavana päivänä. Noh, kerron sitten jossain postauksessa mikä olotilani oli Tukholmassa...
Mutta takaisin asiaan. Tällä kertaa osasin paikalle ihan ensimmäisellä yrityksellä ja olin hyvissä ajoin paikalla odottamassa muutamaa kaveria. Kun kaverit saapuivat paikalle, käytiin kiltisti M&G-jonoon ja sitten vain odotettiin. Ja odotettiin. Ja vielä vähän odotettiin. Ja tutustuttiin uusiin ihmisiin. Check-inin jälkeen odotettiin vielä vähän lisää. Vesisateessa. Oli oikein mukavaa, kiitos kysymästä.
Kun päästiin sitten vihdoinkin sisälle niin odotettiin vielä vähän lisää. En nyt edes viitsi heittää tähän arviota kuinka kauan loppujen lopuks odotettiin M&G:n alkamista mutta kauan.
Reni♥
M&G meni hyvin ja kaikki oli enemmän kuin hyvällä tuulella. Ah, niin se kuva. Ei sillä väliä kuinka monta tälläistä on, en vaan edelleenkään tiedä tykkäänkö yhdestäkään. Ainakaan Jared ei tällä kertaa ole eristäytynyt niin pahasti kuin edellisessä kuvassa. (mitä ette muuten ole edes nähneet, omg..)
Tuo Night Two oli siitä erikoinen että silloin oli tarkoitus 'uudelleenluoda' värisota UITA-musiikkivideolta. Noiden kuvien ottamisen jälkeen osa meistä siirtyi ulos jossa Mars Crew enemmän kuin innoissaan heitteli meitä värijauheilla. Voin vaan kuvitella mitä kaikki jonottamassa olleet ihmiset ovat miettineet kun juoksenneltiin ympäri pihaa kuin päättömät kanat.
Tuon jälkeen taas hieman odotettiin. Vaikka missä.
bongaa Ida lol
Paris, Night Two: Night of The White Shadows & Color War Setlist
1. Escape
2. Night of the Hunter
2. Night of the Hunter
3. Search and Destroy
4. This is War
5. Conquistador
6. Kings and Queens
7. Do or Die
8. City of Angels
9. End of All Days
Ensimmäinen yllätys koettiin jo ekan biisin aikana. Escapea ei ole soitettu livenä sitten MARS300 jälkeen joten muutaman minuutin aikana tuntui siltä kuin joku olisi kelannut aikaa kolme vuotta taaksepäin ja olisi ollut jälleen vuosi 2011.
Search and Destroysta ja This is Warista jäi mieleen vain se, että en ole ehkä koskaan ennen kaivannut korvatulppiani niin paljon. Olihan sekin, että kuulet rummut kovempaa ja selvempää kuin yhdelläkään keikalla aikaisemmin niin ihan kokemisen arvoinen juttu mutta tykkään kuulostani. Onneksi korvat eivät enää niin pahasti soi kuin seuraavat viikot tuon jälkeen...
Pakko sanoa, että tämä on ehkä suosikkikuvani koko illalta
Acustic:
10. Attack
10. Attack
11. Capricorn (A Brand New Name)
12. Echelon
13. Hurricane
14. The Kill
Akustisten kohdalla koettiin muutama kappale yllätyksiä, tosin ei niin paljon kuin edellisenä iltana. Jostain syystä minulla oli aamulla herätessäni soinut Capricornin akustinen versio päässä ja olin salaa toivonut, että se tulisi, mutta en uskonut että niin tapahtuu. Noh, niin kuitenkin tapahtui ja saatiin vielä ihankoko biisi. En valita. Toinen yllätys oli Echelon jonka Jared loppujen lopuksi soitti yleisön pyynnöstä.
15. Vox Populi
16. The Race
17. Closer to the Edge
Sitten olikin aika pienelle värisodalle
♥
Välihuomautuksena taas pakko sanoa, että en tiedä miten olen muka selvinnyt hengissä tästä. Luultavasti en olekaan vaan oikeasti kuolin koska koko ilta oli vaan liian täydellinen.
Encore
18. Bright Lights
19. Up in the Air
Tässä nyt kun aloin oikein miettimään, niin pakko myöntää ettei minulla ole minkäänlaista muistikuvaa Closer to the Edgestä, puhumattakaan Bright Lightsista. Heh.
Seuraava muistikuva on siitä kuinka seisoin lavalla keltainen holi-jauhepussi kädessä ja muistan elävästi jonkun random eturiviläisen ilmeen joka oli juuri sellainen wtf-miten-helvetissä-sä-sinne-pääsit-ilme. Oma ilmeeni oli luultavasti ihan samanlainen.
Tämä kuva on kaikin puolin kamala mutta ainakin on todistusaineistoa siitä että oikeasti olin siellä lavalla :'D minä♥tuo seksikäs valokuvaaja
Pakollinen yleisökuva
Oltiin kauniita
Ennen kuin pääsin lähtemään tuolta kello oli jo vaikka mitä. Yhtä asiaa en isoissa kaupungeissa tajua. Sitä, että metro menee yöksi kiinni. KUKA SEN OIKEIN KEKSI? Eikö kenenkään muka oikeasti tarvitse päästä kahden aikaan yöllä kaupungin toiselta puolelta toiselle mahdollisimman helposti ja turvallisesti? Ilmeisesti ei. Kuvitelkaa sitä kun yrität saada taksia tuon näköisenä. Ranskassa. Englanniksi. Keskellä yötä. Niin.
En tiennyt tekikö mieli itkeä vai nauraa kun lopulta pääsin takaisin hotellille. Tuon jauheen saaminen pois ei sitten ollutkaan mikään maailman helpoin asia. Ja muistutan, että jos joskus olette tuon kanssa tekemisissä niin tehkää niin kuin käsketään eli kun joku sanoo että silmät ja suu kiinni kun heitätte sitä NIIN TEHKÄÄ HYVÄT IHMISET NIIN. Tuo ei maistu hyvältä, kirvelee silmissä ja tuntuu hiekalta + kun sitä menee nenään ja keuhkoihin ja ties mihin niin seuraavan viikon yskii ja niistää eriväristä mönjää. Hehkeää.
Kun vihdoin pääsin nukkumaan kello oli melkein neljä. Siinä vaiheessa teki mieli itkeä sillä herätys oli kuudelta ja suuntana oli lentokenttä ja seuraavat seikkailut...
♥
Välihuomautuksena taas pakko sanoa, että en tiedä miten olen muka selvinnyt hengissä tästä. Luultavasti en olekaan vaan oikeasti kuolin koska koko ilta oli vaan liian täydellinen.
Encore
18. Bright Lights
19. Up in the Air
Tässä nyt kun aloin oikein miettimään, niin pakko myöntää ettei minulla ole minkäänlaista muistikuvaa Closer to the Edgestä, puhumattakaan Bright Lightsista. Heh.
Seuraava muistikuva on siitä kuinka seisoin lavalla keltainen holi-jauhepussi kädessä ja muistan elävästi jonkun random eturiviläisen ilmeen joka oli juuri sellainen wtf-miten-helvetissä-sä-sinne-pääsit-ilme. Oma ilmeeni oli luultavasti ihan samanlainen.
Tämä kuva on kaikin puolin kamala mutta ainakin on todistusaineistoa siitä että oikeasti olin siellä lavalla :'D minä♥tuo seksikäs valokuvaaja
Pakollinen yleisökuva
Oltiin kauniita
Ennen kuin pääsin lähtemään tuolta kello oli jo vaikka mitä. Yhtä asiaa en isoissa kaupungeissa tajua. Sitä, että metro menee yöksi kiinni. KUKA SEN OIKEIN KEKSI? Eikö kenenkään muka oikeasti tarvitse päästä kahden aikaan yöllä kaupungin toiselta puolelta toiselle mahdollisimman helposti ja turvallisesti? Ilmeisesti ei. Kuvitelkaa sitä kun yrität saada taksia tuon näköisenä. Ranskassa. Englanniksi. Keskellä yötä. Niin.
En tiennyt tekikö mieli itkeä vai nauraa kun lopulta pääsin takaisin hotellille. Tuon jauheen saaminen pois ei sitten ollutkaan mikään maailman helpoin asia. Ja muistutan, että jos joskus olette tuon kanssa tekemisissä niin tehkää niin kuin käsketään eli kun joku sanoo että silmät ja suu kiinni kun heitätte sitä NIIN TEHKÄÄ HYVÄT IHMISET NIIN. Tuo ei maistu hyvältä, kirvelee silmissä ja tuntuu hiekalta + kun sitä menee nenään ja keuhkoihin ja ties mihin niin seuraavan viikon yskii ja niistää eriväristä mönjää. Hehkeää.
Kun vihdoin pääsin nukkumaan kello oli melkein neljä. Siinä vaiheessa teki mieli itkeä sillä herätys oli kuudelta ja suuntana oli lentokenttä ja seuraavat seikkailut...
perjantai 4. huhtikuuta 2014
A boulevard of hope and dreams, streets made of desire
This is a fight to the death,
Our holy war,
A new romance,
A trojan whore
Our holy war,
A new romance,
A trojan whore
Pariisin matkan neljäs päivä, eli 17.2. eli kauan odotettu Artifact screening päivä. Olin aamulla niin innoissani ja jännittynyt että hyvä kun syömisestäkään tuli yhtään mitään.
Selvennyksenä siis että Artifact screeningissä näytetään Jaredin ohjaama dokumentti joka kertoo bändin taistelusta levy-yhtiötä vastaan. Trailerin voi katsoa täältä. Suosittelen tuota dokumenttia kaikille musiikista kiinnostuneille vaikkei itse kyseisestä bändistä välittäisikään.
Yhdentoista jälkeen lähdin kohti esityspaikkaa eli modernin taiteen museota Palais de Tokyota. Matka olisi ollut huomattavasti mukavampi jos aurinko olisi paistanut ihan koko ajan eikä tuuli olisi ollut niin mahdoton. En silti valita, voisin mieluiten kävellä Seinen rantaa pitkin näissä maisemissa vaikka joka päivä.
Palais de Tokyo
Paikalle päästessäni jäin sitten vain odottamaan. Ja odotin. Ja odotin. Ja sitten vielä hieman odotin kunnes muitakin alkoi valumaan paikalle. Minut napattiin ensimmäisten joukosta jonkinlaiseen valokuvaussessioon jotakin Echelon projektia varten. Kirosin jälleen mielessäni sen tuulen johonkin alimpaan helvettiin mutta ihan onnistunut siitä kuvasta silti tuli.
Bongasin paikalta tuttujakin ja tuli sieltä yksi toinenkin suomalainen bongattua. Meistä suomalaisistä ei vain pääse eroon missään, sen ovat kyllä varmasti kaikki huomanneet :')
En edes jaksanut yllättyä kun ovien auetessa klo 12 KUKAAN ei tiennyt tuolla paikassa mitään mistään Artifact screeningistä tai mistään muustakaan. Lopulta kuitenkin löydettiin oikea paikka ja sisäänkäynti. Sitten taas hieman odotettiin ja jonoteltiin.
Koko esityspaikasta tuli mieleen joku salainen maanalainen baari/yökerho joka oli muutettu väliaikaiseksi elokuvateatteriksi. Ja uskokaa tai älkää niin kyllä se toimi. Mitä siellä maan alla oli hiukan kylmä mutta siihenkin tottui. Asia mihin ei tottunut oli makeat popcornit. Never again.
olihan meitä siellä...muutama.
Screeningin jälkeen ei VIP:t heitettiin ulos ja me muut jäimme odottamaan sitä koko iltapäivän kohokohtaa, eli Jaredin saapumista paikalle. Siinä sitä sitten taas odoteltiin. Ja odoteltiin. Ja vielä hetken aikaa odoteltiin. Näin jälkikäteen muisteltuna varmaan vähintään noin 70% koko päivästä oli pelkkää odottelua, mutta taidan olla siihenkin jo niin tottunut että ei se edes jaksa enää niin kauheasti häiritä.
Kun Jared sitten saapui paikalle alkoi Q&A-osio mikä käytännössä toimii niin että osan ajasta Jared selittää täysin omiaan ja sen jälkeen ihmiset saavat esittää kysymyksiään. En osaa arvioida ollenkaan kauanko tuo osio kesti, mutta suurin piirtein 10 kysymykseen herra vastasi jonka jälkeen siirryttiin kenties jännittävimpään osioon, eli valokuvien ottamiseen. Haastavampaa ja jännittävämpää kaikesta teki se, että Jaredin luokse päästäkseen piti ensiki kivietä portaat ylös lavalle (joka oli muuten kaikkien edessä...) ja hyppiä kaikkien johtojen yli eli yrittää selvitä hengissä. Sen jälkeen olisi vielä pitänyt osata näyttää ihmiseltä kun kaikki silmäparit tuijottavat kun yrität näyttää ei-niin-jännittyneeltä. Kerrassaan rentouttava kokemus. Not. Tälläinen siitä kuvasta kuitenkin loppujen lopuksi tuli.
Sanokaa mitä sanotte, en koskaan osaa päättää pidänkö näistä kuvista vai en. Ja minulta on turha kysyä että 'noh miltä tuntui?' koska en koskaan muista noista tilanteista yhtään mitään. Tuosta kyllä muistan ihmeen paljon, heh.
Kuvien ottamisen jälkeen pakkauduttiin pieneen portaikkoon odottamaan että kaikki muut ovat saaneet omat kuvansa otettua ja että jared poistuu paikalta jotta saadaan kamat mukaan ja voidaan lähteä. Siinä vaiheessa kun päästiin lähtemään kello joo viiden pintaan ellei enemmänkin. En missään vaiheessa osannut edes kuvitella että tuossa koko hommassa vierähtäisi kepeät viisi tuntia, mutta niinhän siinä sitten kävi.
Sanoin kavereilleni heipat ja heidän lähtiessä kiirehtimään M&G:t check iniin kaupungin toiselle puolelle suuntasin itse nopeasti takaisin hotellille vaihtamaan vaatteita ja soittamaan paniikkipuhelun. Illan suunnitelmiin tuli nimittäin muutoksia.
Vaatteiden vaihdon ja puhelimessa höpöttämisen (en edes halunnut nähdä sitä puhelinlaskua....) jälkeen suuntasin metroon ja toivoin että löytäisin perille mahdollisimman hyvin ilman eksymistä, sillä kello alkoi olla jo aika paljon. Tietenkään kaikki ei mennyt niin kuin piti koska olin niin innoissani ja päädyin sitten ihan johonkin muualle kuin piti. Heh. Lopulta kuitenkin jotenkin ihmeellisesti onnistuin suunnistamaan keikkapaikalle ja pääsemään sisälle. Enkä edes myöhästynyt. Tuntui lievästi sanottuna oudolta olla loppuunmyydyllä keikalle jonne ei ollut alunperin edes menossa. Well, things happen.
Paris, Night one set list oli aika perus, ainakin alussa
1. Birth
2. Night of the hunter
3. Search and destroy
4. This is war
5. Conquistador
6. Kings and queens
7. Do or die
8. City of angels
9. End of all days
Erillaista sitten Lontooseen ja Dubliniin oli se, että väliaikaesityksiä eli akrobaatteja ei enää ollut, taiko-rummuttajat päässeet vapaalle ja video screenit olivat kadonneet mutta jättimäinen triad tehnyt paluunsa. En valita, hyvin toimi tuollakin tavalla.
Akustinen setti
10. Northern Lights
11. Hurricane
12. From Yestarday
13. The Kill (with Nicola Sirkis)
14. Buddha for Mary
Ei oikeastaan tuon parempaa akustista settiä olisi voinut olla. Siinä oli yksinkertaisesti kaikki mitä olen koskaan livenä halunnut kuulla. Northern Lights kuultiin Dublinissa full bandina, mutta kyllähän se akustisenakin toimii paremmin kuin hyvin. Kauan odottamani From Yesterday tuli myös ja sokerina pohjana Buddha for Mary jonka kuulemista livenä olen odottanut vuosia. Voi sitä tunteiden (ja kyyneleiden) määrää.
Jared & Nicola
15. Stay
16. Closer to the Edge
Encore
17. Bright lights
18. Up in the air
Shannoniin olisi ollut hyvä lopettaa mutta laitetaan nyt kuitenkin tämä yleisökuva tänne loppuun. Tuossa night onessa oli poikkeuksena vielä se, että M&G oli epätavallisesti vasta keikan jälkeen koska meidän Artifact vähän venyi, hehe. Sääliksi käy niitä jotka sieltä keikkapaikalta raahautuivat kahden aikaan yöllä pois kun mikään metro tai bussi ei enää kulkenut.
Sitten olisi enää jäljellä Night two..!
Selvennyksenä siis että Artifact screeningissä näytetään Jaredin ohjaama dokumentti joka kertoo bändin taistelusta levy-yhtiötä vastaan. Trailerin voi katsoa täältä. Suosittelen tuota dokumenttia kaikille musiikista kiinnostuneille vaikkei itse kyseisestä bändistä välittäisikään.
Yhdentoista jälkeen lähdin kohti esityspaikkaa eli modernin taiteen museota Palais de Tokyota. Matka olisi ollut huomattavasti mukavampi jos aurinko olisi paistanut ihan koko ajan eikä tuuli olisi ollut niin mahdoton. En silti valita, voisin mieluiten kävellä Seinen rantaa pitkin näissä maisemissa vaikka joka päivä.
Palais de Tokyo
Paikalle päästessäni jäin sitten vain odottamaan. Ja odotin. Ja odotin. Ja sitten vielä hieman odotin kunnes muitakin alkoi valumaan paikalle. Minut napattiin ensimmäisten joukosta jonkinlaiseen valokuvaussessioon jotakin Echelon projektia varten. Kirosin jälleen mielessäni sen tuulen johonkin alimpaan helvettiin mutta ihan onnistunut siitä kuvasta silti tuli.
Bongasin paikalta tuttujakin ja tuli sieltä yksi toinenkin suomalainen bongattua. Meistä suomalaisistä ei vain pääse eroon missään, sen ovat kyllä varmasti kaikki huomanneet :')
En edes jaksanut yllättyä kun ovien auetessa klo 12 KUKAAN ei tiennyt tuolla paikassa mitään mistään Artifact screeningistä tai mistään muustakaan. Lopulta kuitenkin löydettiin oikea paikka ja sisäänkäynti. Sitten taas hieman odotettiin ja jonoteltiin.
Koko esityspaikasta tuli mieleen joku salainen maanalainen baari/yökerho joka oli muutettu väliaikaiseksi elokuvateatteriksi. Ja uskokaa tai älkää niin kyllä se toimi. Mitä siellä maan alla oli hiukan kylmä mutta siihenkin tottui. Asia mihin ei tottunut oli makeat popcornit. Never again.
olihan meitä siellä...muutama.
Screeningin jälkeen ei VIP:t heitettiin ulos ja me muut jäimme odottamaan sitä koko iltapäivän kohokohtaa, eli Jaredin saapumista paikalle. Siinä sitä sitten taas odoteltiin. Ja odoteltiin. Ja vielä hetken aikaa odoteltiin. Näin jälkikäteen muisteltuna varmaan vähintään noin 70% koko päivästä oli pelkkää odottelua, mutta taidan olla siihenkin jo niin tottunut että ei se edes jaksa enää niin kauheasti häiritä.
Kun Jared sitten saapui paikalle alkoi Q&A-osio mikä käytännössä toimii niin että osan ajasta Jared selittää täysin omiaan ja sen jälkeen ihmiset saavat esittää kysymyksiään. En osaa arvioida ollenkaan kauanko tuo osio kesti, mutta suurin piirtein 10 kysymykseen herra vastasi jonka jälkeen siirryttiin kenties jännittävimpään osioon, eli valokuvien ottamiseen. Haastavampaa ja jännittävämpää kaikesta teki se, että Jaredin luokse päästäkseen piti ensiki kivietä portaat ylös lavalle (joka oli muuten kaikkien edessä...) ja hyppiä kaikkien johtojen yli eli yrittää selvitä hengissä. Sen jälkeen olisi vielä pitänyt osata näyttää ihmiseltä kun kaikki silmäparit tuijottavat kun yrität näyttää ei-niin-jännittyneeltä. Kerrassaan rentouttava kokemus. Not. Tälläinen siitä kuvasta kuitenkin loppujen lopuksi tuli.
Sanokaa mitä sanotte, en koskaan osaa päättää pidänkö näistä kuvista vai en. Ja minulta on turha kysyä että 'noh miltä tuntui?' koska en koskaan muista noista tilanteista yhtään mitään. Tuosta kyllä muistan ihmeen paljon, heh.
Kuvien ottamisen jälkeen pakkauduttiin pieneen portaikkoon odottamaan että kaikki muut ovat saaneet omat kuvansa otettua ja että jared poistuu paikalta jotta saadaan kamat mukaan ja voidaan lähteä. Siinä vaiheessa kun päästiin lähtemään kello joo viiden pintaan ellei enemmänkin. En missään vaiheessa osannut edes kuvitella että tuossa koko hommassa vierähtäisi kepeät viisi tuntia, mutta niinhän siinä sitten kävi.
Sanoin kavereilleni heipat ja heidän lähtiessä kiirehtimään M&G:t check iniin kaupungin toiselle puolelle suuntasin itse nopeasti takaisin hotellille vaihtamaan vaatteita ja soittamaan paniikkipuhelun. Illan suunnitelmiin tuli nimittäin muutoksia.
Vaatteiden vaihdon ja puhelimessa höpöttämisen (en edes halunnut nähdä sitä puhelinlaskua....) jälkeen suuntasin metroon ja toivoin että löytäisin perille mahdollisimman hyvin ilman eksymistä, sillä kello alkoi olla jo aika paljon. Tietenkään kaikki ei mennyt niin kuin piti koska olin niin innoissani ja päädyin sitten ihan johonkin muualle kuin piti. Heh. Lopulta kuitenkin jotenkin ihmeellisesti onnistuin suunnistamaan keikkapaikalle ja pääsemään sisälle. Enkä edes myöhästynyt. Tuntui lievästi sanottuna oudolta olla loppuunmyydyllä keikalle jonne ei ollut alunperin edes menossa. Well, things happen.
Paris, Night one set list oli aika perus, ainakin alussa
1. Birth
2. Night of the hunter
3. Search and destroy
4. This is war
5. Conquistador
6. Kings and queens
7. Do or die
8. City of angels
9. End of all days
Erillaista sitten Lontooseen ja Dubliniin oli se, että väliaikaesityksiä eli akrobaatteja ei enää ollut, taiko-rummuttajat päässeet vapaalle ja video screenit olivat kadonneet mutta jättimäinen triad tehnyt paluunsa. En valita, hyvin toimi tuollakin tavalla.
Akustinen setti
10. Northern Lights
11. Hurricane
12. From Yestarday
13. The Kill (with Nicola Sirkis)
14. Buddha for Mary
Ei oikeastaan tuon parempaa akustista settiä olisi voinut olla. Siinä oli yksinkertaisesti kaikki mitä olen koskaan livenä halunnut kuulla. Northern Lights kuultiin Dublinissa full bandina, mutta kyllähän se akustisenakin toimii paremmin kuin hyvin. Kauan odottamani From Yesterday tuli myös ja sokerina pohjana Buddha for Mary jonka kuulemista livenä olen odottanut vuosia. Voi sitä tunteiden (ja kyyneleiden) määrää.
Jared & Nicola
15. Stay
16. Closer to the Edge
Encore
17. Bright lights
18. Up in the air
Shannoniin olisi ollut hyvä lopettaa mutta laitetaan nyt kuitenkin tämä yleisökuva tänne loppuun. Tuossa night onessa oli poikkeuksena vielä se, että M&G oli epätavallisesti vasta keikan jälkeen koska meidän Artifact vähän venyi, hehe. Sääliksi käy niitä jotka sieltä keikkapaikalta raahautuivat kahden aikaan yöllä pois kun mikään metro tai bussi ei enää kulkenut.
Sitten olisi enää jäljellä Night two..!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)