Oi ihana Jämsä tai oikeastaan ystävien kesken Jamsa. Muistan vieläkin sen järkytyksen helmikuussa kun Linkin Park twiittasi tulevansa Jämsään. Huusin sairaalassa suuriin piirtein niin että kaikki varmasti kuulivat kyseisen paikan nimen. Kuka nyt JAMSAAN haluaisi?
Noh, LP jostain syystä halusi ja me haluttiin perässä. Vaikka tosiaan liput varattiin jo puoli vuotta sitten niin matka tuli silti jotenkin ihan yllättäen nurkan takaa. Yllättäen pitikin olla jo menossa. Hurjaa. Näytti aluksi siltä että ei varmaan tule onnistumaan koko reissu ja lähtöä edeltäneenä päivänäkin suunnitelmat muuttuivat vielä aikamoisesti mutta sunnuntaina (30.8.) lähdettiin sitten kahden auton voimin kohti Jämsää.
Taidettiin olla paikan päällä joskus kolmen aikoihin ja suunnattiin sitten samantien kauppaan ostamaan jotain ruokaa. Meidän auto kun ei ollut tosiaan mitään koko päivän aikana syönyt (muutamaa banaania lukuunottamatta) niin nälkä alkoi olemaan kaikilla aika kova.
Kun oltiin tacot ja tortillat syöty suunnattiin ulos hieman tutkimaan paikkoja. Koko Himos tosiaan vaikutti suurin piirtein autiolta meitä ja muutamaa järjestyksenvalvojaa lukuunottamatta. Meidän matala majamme sattui olemaan niinkin hyvällä paikalla että olohuoneen ikkunasta näki suoraan lavalle. Hehe.
Päädyttiin ihan vieressä olevaan rantaan ihastelemaan maisemaa ja toteamaan että onhan Suomikin ihan jees. Olisi vain saanut olla hieman lämpöisempi ilma (ja vesi) niin olisi voinut mennä ihan uimaankin.
 |
| somehetki |
Rannasta sitten vaellettiin ihan viereen keikkapaikalle ja päätettiin mennä katsomaan pääsisikö vaikka lavaa katsomaan hieman lähempää. Meillä oli jo kunnon suunnitelmat siitä kuinka pimeyden turvin keskellä yötä hiivitään paikalle mutta siihen ei ollut tarvetta sillä paikalle pääsi kävelemään suoraan ilman mitään ongelmia. Tämä oli selvästikin joku Vain Jämsä jutut tyyppinen tapaus.
Löydettiin myös Peikkometsä ja voin kertoa että olipahan kokemus. Olisin kyllä voinut jäädä sinne pikkuiseen metsäpahaseen pidemmäksikin ajaksi, sen verran kaunista oli ilta-auringossa.
Suunnattiin lopulta takaisin mökille ja hypättiin autoon, tarkoituksena suunnata ABC:lle ostamaan karkkia. Noh, siinähän kävi sitten niin että se meidän odottama ABC oli kylmäasema eikä sieltä mitään karkkia tietenkään saanut. Suunnattiin sitten Teboilille mutta ei loppujen lopuksi edes mitään karkkia ostettu. Oli siis hyvin tuottelias reissu. Hauskaa meillä ainakin oli ja kaikki nauratti enemmän tai vähemmän, johtuen varmaankin jonkinlaisesta unenpuutteesta.
Lähdettiin lopulta takaisin Himokselle ja otettiin tavoitteeksi päästä jotenkin mahdollisimman korkealle paikalle, mieluiten laskettelurinteiden päälle jotta nähtäisiin maisemat kunnolla. Siinä kiemuraisia teitä ylöspäin ajaessa tuli koettua muutamakin Losi flashback. Kyllä, sellasia voi näköjään saada Suomessakin. Ja kuinka ollakkaan, lopulta päästiin huipulle asti, vieläpä juuri sopivasti auringonlaskua varten!
Ei ole syvyydet ihan noissa kuvissa kohdallaan ja näyttää siltä että oltais jossain pellolla mutta oikeasti oltiin aika korkealla! Tuli pienet Lappi-vibat ja myös toivo Suomeen ja siihe, että täälläkin voi olla ihan kaunista, alkoi pikkuhiljaa palaamaan. Ainakin hetkeksi. Harmittaa vaan edelleen se fakta, että jos Suomesa haluaa nähdä jotain tälläistä niin on pakko lähteä johonkin keskelle ei mitään. Haluan maisemat ja palvelut samassa paikassa, kiitos.
Kyllä tuo maisema joka tapauksessa sai liikuttumaan melkein kyyneliin asti. Oli jotenkin harvinaisen rauhallinen fiilis juuri tuolloin, ihan kuin mikään ei häiritsisi mieltä. Olisin voinut jäädä tuonne pidemmäksikin aikaa mutta pimeys ja varsinkin kylmyys alkoivat iskemään sen verran kovaan että oli pakko hypätä takaisin autoon ja lähteä pois.
Loppuilta vietettiin mökillä, katsottiin MTV:tä, kuunneltiin Linkin Parkia, saunottiin ja syötiin mutakakkua. Jossain vaiheessa mentiin sitten nukkumaan ja mä ainakin nukahdin melkein samantien, vaikka seuraava päivä jännittikin jonkun verran....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Make my day :)