real world hurt you

The Internet: Where men are men, woman are men, and children are FBI agents waiting to get you.

tomato

huomenna on perjantai

whiiiii

what else I could say?

I'm living, quietly bleeding

It hurts but I never show,

this pain you’ll never know

if only you can see just how lonely and how cold

and frostbit I’ve become

my back’s against the wall

when push come to shove

I just stand up and scream fuck 'em all

that's how I feel right now

Äww

Kieltäkää Idalta elokuvat, kiitos. Niistä seuraa vaan mitä ihmeellisimpiä asioita, mm. liikaa ajattelua, ahdistusta ja googlettamista, youtuben ylikuormittamista ja we<3it:ssa istumista.

Sala Samobojcow

Mitä tähän nyt menis sanomaan. Toi kohta oli paras koko elokuvasta ja ehkä samoin se judotunti mutta joo. Ei tää nyt ollu edes koko elokuvan juonen kannalta mitenkään tärkeä juttu. Sala Samobojcow, eli englanniks Suicide Room, on puolalainen tänä vuonna valmistunu elokuva joka kertoo internetin ja sen virtuaalimaailma vaikutuksista nykypäivän nuoriin. Ja joo, toi elokuva on todellakin kaikkea muuta ku ihana satu siitä kuinka kaks ihmistä saa toisensa ja pälä pälä. Koskettava ja surullinen elokuva sinäänsä.
Joskus jaksan vaan ihmetellä, että minkä takia tälläset elokuvat, joilla vois oikeesti olla jonkinlaista vaikutusta ihmisten ajatusmaailmaan, ei koskaan päädy suurempaan levitykseen? Ne elokuvat mitä me katottaan on aina Hollywood-kamaa, amerikkalaisten näkökulma siitä, tästä ja tuosta. Totesin jo kauan aikaa sitten, että parhaat elokuvat saattaa tulla ihan jostain muualta ku amerikasta. Ja tässäkin teoksessa se taas todettiin.

I just shot a man down

Tässä nyt sellanen kokoava pläjäys mun Ruotsin reissusta ja Rihannan konsertista.


Olipahan reissu. koko tiistaipäivä aina iltaan asti jännitettiin, että esiintyykö Rihanna vai ei. Radiossa sanottiin koko ajan, että kukaan ei tiedä esiintyykö neiti vai ei. Siellä sitten vaeltelin pitkin Tukholmaa M:n ollessa töissä ja mietin, että päästäänköhän kuitenkaan kattomaan sitä konserttia. Tuli vaan mieleen, että ihan turhaanpahan tuli tännekin raahauduttua.
Kun päästiin lopulta M:n luokse ja oltiin syömässä, niin radiossa kerrottiin, että se keikka on peruttu. Siinä vaiheessa oli aikalailla sellanen "peli menetetty"-fiilis. Kun siinä aikamme soiteltiin sitten ympäri Tukholmaa niin saatiin joltain Live Nationin edustajalta tieto, että se keikka pidetään sittenkin. Joten M:n kakssa laitettiin kamat kasaan ja lähettiin kohti Globenia. Siellä sitten istuiltiin ja odoteltiin. Lämppärinä oli joku tämän hetken kuumimpia DJ:tä, mutta arvatkaa muistanko sen nimeä enää. No en. Se oli kuitenkin tosi hyvä. 
Kun se DJ lopetti, niin tunnelma jotenkin lopahti. Siinä me sitten odoteltiin. Ja odoteltiin..ja vielä vähän odoteltiin. Kun kello alko näyttämään puolta kymmentä ja oltiin istuttu siellä sellanen puoltoista tuntia, alko iskemään sellanen 'tää tais olla tässä'- fiilis. Oltiin M:n kanssa ihan valmiita lähtemään kotiin. Näin siinä sitten kuitenkin kävi:

kuvien laatu 10+ kiitos ihanan nokiani ja sen 3,2 megapikselin kameran

Aluksi ajattelin, että ei tästä kyllä olisi kannattanut maksaa yhtään mitään (tosin en maksanutkaan, oho..). Loppua kohti tunnelma kuitenkin parani, tosin Rihanna vaikutti loppuajasta aika väsyneeltä. Annettakoon se hänelle anteeksi, olihan maanantain keikka Malmössä peruttu sen takia, että Rihanna oli kipeä. Keskiviikkona sitten tajusin kuinka onnekas sitä oli, että sai nähdä Rihannan, koska toinen Tukholman keikka oli peruttu sitten.
Rihannalla on hyvä ääni, mutta Lady Gaga on silti livenä mun suosikki.


Tässä vielä hieman muita kuvia matkalta