Mun oli tarkotus tulla kertomaan kuinka kiva päivä mulla oli.
Mutta sitten se tunne katosia oikeastaan jo ennen kuin pääsin kotiin.
On kamalaa tajuta istuvansa ihmisten keskellä, mutta olevansa silti yksin.
Kuunnella kuinka kivaa kaikilla on ollut.
Tajuta, ettei kuulu niiden ihmisten elämään enää millään tavalla.
Tai siltä se ainakin tuntui. Ehkä se on vain tämä väsymys ja univelat joiden kuittaamiseen menisi luultavasti vuosia. Huomennakaan en saa nukkua. Tiistaina nukun, sillä sitten seuraavaan viikkoon ei taas tarvitsekaan nukkua.
En tiedä miten tulen selviämään, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole kuin selvitä.
All we need is faith, faith is all we need.
Tuon lauseen avulla selvisin tänäänkin.
Mutta älkää huoliko, kerron vielä jossain vaiheessa mitä kivaa tehtiin tänään, kunhan saan jotain kuviakin käsiini.
Ehkä huomenna on parempi päivä.
Hetkinen...
..huomenna on maanantai.
Eih.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Make my day :)