Seduction is his game

satoja viestejä sisältäviä whatsapp-keskusteluja

suunnittelua suunnittelun perään

päivämäärien sopimista

"onko meillä aikaa? tai rahaa?!"

päivämäärän valinta ja asian lukkoon lyöminen.

jotain odottamatonta tapahtuu

"...lukiko ne meidän keskustelun vai mitä?!"

You + Me = Vegas, baby!

Love Lust Faith + Dreams Tour, one more time

Ei tässä näin pitänyt käydä. Ei meidän ollut tarkoitus mennä keikalle, vaan käymään pikaisesti Vegasissa että voisi sitten sanoa käyneensä sielläkin. Mutta kun suunnitelmat sotketaan niin eihän sille sitten mitään voi. Sanotaan että tilaisuus pitää käyttää hyväksi. Ja loppujen lopuksi, eihän sitä nyt joka päivä lempi bändiään livenä Vegasiss näe, vai mitä?

Ja onhan tämä rupeama ihan mukava lopettaa tuollaiseen paikkaan.

It's okay. Isn't it?

Mielestäni viime aikoina on ollut enemmän kuin okei..

...olla menemättä lenkille koska ulkona sataa joko vettä tai räntää

...jäädä kotiin salille menemisen sijaan jos sinne ei vaan huvita mennä

...katsoa Viaplaysta niin paljon sarjoja yhteen putkeen että pää menee sekaisin

...valittaa siitä kun mitään ei tapahdu

...valittaa siitä kun jotain tapahtuu

....postata instaan noin sata kuvaa päivässä

...maata keskellä olohuoneen lattiaa ja miettiä mikä mahtaa seuraavaksi mennä pieleen

...epäillä kaikkea. ja kaikkia

...leikkiä lääkäriä Googlen avulla ja laskea se pääsykokeisiin lukemiseksi

...googlettaa muutenkin paljon

...menettää hermonsa (valko)venäläisiin ainakin sata kertaa yhden päivän aikana

...todeta että oikeasti olen Sherlock Holmes

...vihata oikeastaan kaikkia tasapuolisesti

...reagoida oikeastaan kaikkeen lauseella "no mitä vittua taas"

...todeta puoli kuuden aikaan illalla ettei taaskaan saanut mitään aikaiseksi

...kyllästyä siihen kun ihmiset ovat varmoja, että sinulla on sisäpiirin tietoa asioita joista kukaan ei tiedä mitään. Ha ha.

....valittaa että ei ole aikaa lukea normaalia kirjoja koska pääsykokeet

...kuunnella Miley Cyrusta ja todeta että kyllä se oikeastaan on ihan hyvä

...fangirlata Suomen Euroviisuedustajista Twitterissä kuin viimeistä päivää

...muutenkin kommentoida niitä ihan tosissaan. 

Dream as big as you can dream.

"This is your time, this is your life. 

Dream as big as you want to. It's the cheapest thing you'll ever do. 

Wake up tomorrow and live your fucking dreams no matter what."

the love of my life

Aloin tässä miettimään että mitähän sitä on tullut viime aikoina tehtyä. 

Puhelimen kameran kuvien perusteella olen syönyt. Ja syönyt vielä vähän lisää.

Viimeisimmät viikot ovat helposti tiivistettävissä tähän kuvakollaasiin.

Ihan vaan koska ruoka.

There is no greater privilege than owning yourself

Carnivores and one weird skinny vegan guy

Mitä syntyy kun laitetaan yhteen kaksi bändiä joita olen kuunnellut melkein yhtä kauan?
Siitä syntyy huhuja ja jännitystä, epävarmuutta ja epäuskoisuutta.
Siitä syntyi myös lehdistötilaisuus jonka kautta kaikki huhut varmistettiin tosiksi.

Toisin sanoen siitä syntyy CARNIVORES TOUR 



Olin uhonnut muutaman muun ihmisen tavoin että jos Linkin Park ja Mars esiintyvät Hollywood Bowlissa niin tällä kertaan en tyydy katselemaan sohvalta vaan lähden ihan paikan päälle.
Niin kuin yleensäkin kaikki Mars-matkat niin tämäkin oli vain hetken mielijohde, pelkkä päätös puoli yhdentoista aikaan yöllä. Sain viestin tiedotustilaisuutta katsoessani että miten olisi syyskuu, Los Angeles ja kaksi hyvää bändi. Ei siinä paljon tarvinnut miettiä vastausta. Totesin vain etten jäisi kotiin mistään hinnasta. Seuraavan yön valvoin metsästäen lippuja ennakkomyynnistä.

Hollywood Bowl ei onnistunut sillä kertaa, mutta pittiliput Chula Vistaan tarttuivat mukaan. Saatoin muutaman kyynelen valuttaa kun kuvaruudulla luki 
"Congratulations Ida, you're going to see Linkin Park!"



Teki mieli huutaa vain kaikille että mihin olen syyskuussa menossa, mutta pidin lupaukseni enkä huudellut asiasta mihinkään ennen kuin oltiin saatu kerrottua asiasta niille tärkeimmille, eli Jaredille, Shannonille ja Tomolle.

Päätettiin että kun kerran mennään, niin käydään sitten kaikki lähialueen keikatkin. Tällä hetkellä meillä on liput Irvineen, Chula Vistaan ja kyllä, myös sinne Hollywood Bowliin. Viimeeksi mainitun kohteen kanssa ollaan itketty ja naurettu, sillä lippujen hinnat olivat suoraan sanottuna naurettavia. Meinasin pyörtyä kun ne olivat ennakkomyynnissä $175, mutta sängystä meinasin tippua kun pittilippujen hinta olikin jossain vaiheessa kohonnut $898. Ja koska se ei riittänyt niin todellisen sydänkohtauksen meinasin saada torstaina kun niistä lipuista sai maksaa jo $1055. Naurattaa, koska loppujen lopuksi tilanne oli sitten se, että kaikista keikkalipuista Hollywood Bowlin lippuostos oli kaikista halvin.

Meillä on lennot, liput, asunto ja auto. Nyt ei puutu enää kun rahat ja se itse syyskuu.
Teen tuosta matkasta varmaan jonkinlaista postausta tänne hieman siitä mitä mikäkin maksoi, jos vaan pystyn etten järkytä itseäni kuoliaaksi. En tiedä voiko meidän budjettimatkaa ihan budjettimatkaksi loppujen lopuksi kutsua, mutta katsotaan.

"Vill du ligga?"

Mistä tietää olevansa väsynyt? Siitä että nukahtaa lentokoneeseen jo ennen kuin se on noussut ilmaan ja kun seuraavan kerran herää niin onkin Ranskan sijasta Suomessa. 

Siinä vaiheessa kun astui koneesta ulos niin oli aika outo fiilis. Niin kuin mikään ei olisi ollut todellista. Ja totta puhuttuna en kestänyt ajatusta että seuraavana päivänä pitäisi taas lentää. Mutta niin, enemmän tai vähemmän hyvin nukutun hotelliyön jälkeen kerättiin kamat kasaan ja suunnistettiin kaverin kanssa jälleen lentokentälle ja kohti Tukholmaa.

Tuosta matkasta ei kauheasti ole kerrottavaa koska se fiilis että kaikki on vaan unta jatkui koko matkan. Kaverin lähtiessä jonottamaan minä jäin sohvan nurkkaan katsomaan ruotsalaisia laatusarjoja, kävin ratsastamassa, otin päiväunet ja kriiseilin siskoni kanssa kuinka ei kyllä yhtään jaksaisi lähteä keikalle. Siis minä. En meinannut jaksaa lähteä keikalle. Selvästi jotain pahasti vialla. Tuttuun tapaan siinä vaiheessa kun olisi pitänyt olla jo menossa, oltiin vasta lähtötekijöissä. Kyllä me lopulta paikalle asti päästiin vaikka hyvin vaikeaa se tuntui olevan.

Täytyy sanoa että Fryshuset oli paikkana hyvin...erikoinen. Oikeastaan yhtään lähemmäs koulun jumppasalia ei voi enää päästä. Nauratti kyllä kun samalla viikolla oli kaksi kertaa ollut paikassa joka ei todellakaan muistuttanut jumppasalia ja sitten löytää itsensä koripallotelineiden keskeltä miettimästä että hetkinen, tännekös ne on tälläisen suhteellisen kuuluisankin bändin pistäneet.

Itse keikasta ei ole kauheasti muistikuvia. Muuta kun että oli kuuma. Liian kuuma. Voin vain kuvitella sitä tuskaa mikä eturiviläisillä on ollut kun siellä sivussa Shannonin luonnakin meinasi jo kuolla. Hmm joo, keikasta muistan sen että varmaan puolessa välissä havahduin siihen tosiasiaan että tosiaan voisin katsoa muutakin kuin Shannonin selkää. Totesin kuitenkin että ei kannata ja jatkoin. Tähän kohtaan kuuluisi nyt kuva mutta koska en löydä sitä mistään niiin ei sitten, möks.

Thirty Seconds To Mars, 

Fryshuset, Stockholm,  22nd of February

set list:

1. Birth

2. Night of The Hunter

3. Search and Destroy

4. This Is War

5. Conquistador

6. Kings & Queens

7. Do Or Die

8. City of Angels

9. End of All Days

Acoustic set:

10. Save Me

11. Attack

12. Northern Lights

13. End of All Days

14. Up In The Air

(+ tässä välissä tehtiin äännitys uutta kappaletta varten)

15. Hurricane

16. The Kill

17. Stay

18. Closer To The Edge

Encore:

19. Bright Lights

20. Up In The Air

Tuo akustinen setti oli enemmän tai vähemmän hämmentävä kaikkine äänityksineen mutta pakko myöntää että ruotsalaiset kyllä osaa laulaa. Mitä keikasta jäi siis mieleen? Random akustinen setti ja Noomi Rapace♥ Jonka muuten näin jo ennen keikan alkua ENKÄ EDES TUNNISTANUT SITÄ NYYHKIS. Mietin vaan että kukakohan tuokin on kun se näyttää niin tutulta....

Tuon keikan jälkeen on myös otettu maailman historian epäedustavin ryhmäkuva. Se on oikeasti niin kamala, että en viitsi sitä edes tänne laittaa :'D siinä jos missä todistetaan että reissussa todellakin rähjääntyy....