Jännitystä, jännitystä....

Tämä ilta meneekin tässä vaalivalvojaisia katsoessa. Minä, katsomassa televisiosta jotain, mikä liittyy politiikkaan. Huh huh. Muutenkin sitä on tässä tapahtunut ihmeellinen kiinnostus politiikkaa kohtaan viime aikoina ja sen on kyllä koulussakin huomannu. Me ihan oikeesti puhutaan vapaaehtoisesti poliitikasta, eikä ketään edes tylsistytä se aihe. Ja yllätys, yllätys, yläasteelaiset kattelee taas pitkään.

"Ihmiset on tullu ulos poliittisista kaapeistaan."
Hyvä Paula!

Toivon mukaan Haavisto pääsee toiselle kierokselle, vaikka siinä taitaa kuitenkin käydä niin, että Niinistö sen kamppailun lopulta kuitenkin vie. Typerää. Ei kuitenkaan menetetä toivoa! Olisihan tälläistä presidenttiparia mukava katsella vai mitä?

Ja Haavisto meni Väyrysen ohi! Jeij!


Huomenna kouluun, valitettavasti. En kestä kun pitäisi tehdä vielä jonkinlainen yhteenveto siitä millä perusteella euro tulee romahtamaan seuraavan viiden vuoden aikana. En kestä, kun ei nyt just kiinnosta. Koulun ja wanhojen harkkojen jälkeen sitten Jyväskylä kutsuu! Olis paljon mukavampi mennä sinne, jos siellä olis luvassa jotain hauskaa, mutta ei! Leikkaussali kutsuu... tiistaina leikkaus ja hyvällä tuurilla sillon kotiin, viimeistään keskiviikkona kotiin. Keskiviikko menee kotona ihmetellessä ja torstaina sitten taas kouluun. Tämän jakson jälkeen pääsen eroon filosofiasta oppiaineena, sitten täytyy vaan ottaa kirjat käteen ja alkaa oikeesti kunnolla pänttäämään siihen YO-kokeeseen. Kamala ajatus. Minä, istumassa kuusi tuntia auditoriossa tekemässä maaliskuussa jonkinlaista YO-koetta. Dislike. Itken siellä varmaan.
Menetin ajatukseni punaisen langan johonkin, that's not suprise.