This is a fight to the death,
Our holy war,
A new romance,
A trojan whore
Our holy war,
A new romance,
A trojan whore
Pariisin matkan neljäs päivä, eli 17.2. eli kauan odotettu Artifact screening päivä. Olin aamulla niin innoissani ja jännittynyt että hyvä kun syömisestäkään tuli yhtään mitään.
Selvennyksenä siis että Artifact screeningissä näytetään Jaredin ohjaama dokumentti joka kertoo bändin taistelusta levy-yhtiötä vastaan. Trailerin voi katsoa täältä. Suosittelen tuota dokumenttia kaikille musiikista kiinnostuneille vaikkei itse kyseisestä bändistä välittäisikään.
Yhdentoista jälkeen lähdin kohti esityspaikkaa eli modernin taiteen museota Palais de Tokyota. Matka olisi ollut huomattavasti mukavampi jos aurinko olisi paistanut ihan koko ajan eikä tuuli olisi ollut niin mahdoton. En silti valita, voisin mieluiten kävellä Seinen rantaa pitkin näissä maisemissa vaikka joka päivä.
Palais de Tokyo
Paikalle päästessäni jäin sitten vain odottamaan. Ja odotin. Ja odotin. Ja sitten vielä hieman odotin kunnes muitakin alkoi valumaan paikalle. Minut napattiin ensimmäisten joukosta jonkinlaiseen valokuvaussessioon jotakin Echelon projektia varten. Kirosin jälleen mielessäni sen tuulen johonkin alimpaan helvettiin mutta ihan onnistunut siitä kuvasta silti tuli.
Bongasin paikalta tuttujakin ja tuli sieltä yksi toinenkin suomalainen bongattua. Meistä suomalaisistä ei vain pääse eroon missään, sen ovat kyllä varmasti kaikki huomanneet :')
En edes jaksanut yllättyä kun ovien auetessa klo 12 KUKAAN ei tiennyt tuolla paikassa mitään mistään Artifact screeningistä tai mistään muustakaan. Lopulta kuitenkin löydettiin oikea paikka ja sisäänkäynti. Sitten taas hieman odotettiin ja jonoteltiin.
Koko esityspaikasta tuli mieleen joku salainen maanalainen baari/yökerho joka oli muutettu väliaikaiseksi elokuvateatteriksi. Ja uskokaa tai älkää niin kyllä se toimi. Mitä siellä maan alla oli hiukan kylmä mutta siihenkin tottui. Asia mihin ei tottunut oli makeat popcornit. Never again.
olihan meitä siellä...muutama.
Screeningin jälkeen ei VIP:t heitettiin ulos ja me muut jäimme odottamaan sitä koko iltapäivän kohokohtaa, eli Jaredin saapumista paikalle. Siinä sitä sitten taas odoteltiin. Ja odoteltiin. Ja vielä hetken aikaa odoteltiin. Näin jälkikäteen muisteltuna varmaan vähintään noin 70% koko päivästä oli pelkkää odottelua, mutta taidan olla siihenkin jo niin tottunut että ei se edes jaksa enää niin kauheasti häiritä.
Kun Jared sitten saapui paikalle alkoi Q&A-osio mikä käytännössä toimii niin että osan ajasta Jared selittää täysin omiaan ja sen jälkeen ihmiset saavat esittää kysymyksiään. En osaa arvioida ollenkaan kauanko tuo osio kesti, mutta suurin piirtein 10 kysymykseen herra vastasi jonka jälkeen siirryttiin kenties jännittävimpään osioon, eli valokuvien ottamiseen. Haastavampaa ja jännittävämpää kaikesta teki se, että Jaredin luokse päästäkseen piti ensiki kivietä portaat ylös lavalle (joka oli muuten kaikkien edessä...) ja hyppiä kaikkien johtojen yli eli yrittää selvitä hengissä. Sen jälkeen olisi vielä pitänyt osata näyttää ihmiseltä kun kaikki silmäparit tuijottavat kun yrität näyttää ei-niin-jännittyneeltä. Kerrassaan rentouttava kokemus. Not. Tälläinen siitä kuvasta kuitenkin loppujen lopuksi tuli.
Sanokaa mitä sanotte, en koskaan osaa päättää pidänkö näistä kuvista vai en. Ja minulta on turha kysyä että 'noh miltä tuntui?' koska en koskaan muista noista tilanteista yhtään mitään. Tuosta kyllä muistan ihmeen paljon, heh.
Kuvien ottamisen jälkeen pakkauduttiin pieneen portaikkoon odottamaan että kaikki muut ovat saaneet omat kuvansa otettua ja että jared poistuu paikalta jotta saadaan kamat mukaan ja voidaan lähteä. Siinä vaiheessa kun päästiin lähtemään kello joo viiden pintaan ellei enemmänkin. En missään vaiheessa osannut edes kuvitella että tuossa koko hommassa vierähtäisi kepeät viisi tuntia, mutta niinhän siinä sitten kävi.
Sanoin kavereilleni heipat ja heidän lähtiessä kiirehtimään M&G:t check iniin kaupungin toiselle puolelle suuntasin itse nopeasti takaisin hotellille vaihtamaan vaatteita ja soittamaan paniikkipuhelun. Illan suunnitelmiin tuli nimittäin muutoksia.
Vaatteiden vaihdon ja puhelimessa höpöttämisen (en edes halunnut nähdä sitä puhelinlaskua....) jälkeen suuntasin metroon ja toivoin että löytäisin perille mahdollisimman hyvin ilman eksymistä, sillä kello alkoi olla jo aika paljon. Tietenkään kaikki ei mennyt niin kuin piti koska olin niin innoissani ja päädyin sitten ihan johonkin muualle kuin piti. Heh. Lopulta kuitenkin jotenkin ihmeellisesti onnistuin suunnistamaan keikkapaikalle ja pääsemään sisälle. Enkä edes myöhästynyt. Tuntui lievästi sanottuna oudolta olla loppuunmyydyllä keikalle jonne ei ollut alunperin edes menossa. Well, things happen.
Paris, Night one set list oli aika perus, ainakin alussa
1. Birth
2. Night of the hunter
3. Search and destroy
4. This is war
5. Conquistador
6. Kings and queens
7. Do or die
8. City of angels
9. End of all days
Erillaista sitten Lontooseen ja Dubliniin oli se, että väliaikaesityksiä eli akrobaatteja ei enää ollut, taiko-rummuttajat päässeet vapaalle ja video screenit olivat kadonneet mutta jättimäinen triad tehnyt paluunsa. En valita, hyvin toimi tuollakin tavalla.
Akustinen setti
10. Northern Lights
11. Hurricane
12. From Yestarday
13. The Kill (with Nicola Sirkis)
14. Buddha for Mary
Ei oikeastaan tuon parempaa akustista settiä olisi voinut olla. Siinä oli yksinkertaisesti kaikki mitä olen koskaan livenä halunnut kuulla. Northern Lights kuultiin Dublinissa full bandina, mutta kyllähän se akustisenakin toimii paremmin kuin hyvin. Kauan odottamani From Yesterday tuli myös ja sokerina pohjana Buddha for Mary jonka kuulemista livenä olen odottanut vuosia. Voi sitä tunteiden (ja kyyneleiden) määrää.
Jared & Nicola
15. Stay
16. Closer to the Edge
Encore
17. Bright lights
18. Up in the air
Shannoniin olisi ollut hyvä lopettaa mutta laitetaan nyt kuitenkin tämä yleisökuva tänne loppuun. Tuossa night onessa oli poikkeuksena vielä se, että M&G oli epätavallisesti vasta keikan jälkeen koska meidän Artifact vähän venyi, hehe. Sääliksi käy niitä jotka sieltä keikkapaikalta raahautuivat kahden aikaan yöllä pois kun mikään metro tai bussi ei enää kulkenut.
Sitten olisi enää jäljellä Night two..!
Selvennyksenä siis että Artifact screeningissä näytetään Jaredin ohjaama dokumentti joka kertoo bändin taistelusta levy-yhtiötä vastaan. Trailerin voi katsoa täältä. Suosittelen tuota dokumenttia kaikille musiikista kiinnostuneille vaikkei itse kyseisestä bändistä välittäisikään.
Yhdentoista jälkeen lähdin kohti esityspaikkaa eli modernin taiteen museota Palais de Tokyota. Matka olisi ollut huomattavasti mukavampi jos aurinko olisi paistanut ihan koko ajan eikä tuuli olisi ollut niin mahdoton. En silti valita, voisin mieluiten kävellä Seinen rantaa pitkin näissä maisemissa vaikka joka päivä.
Palais de Tokyo
Paikalle päästessäni jäin sitten vain odottamaan. Ja odotin. Ja odotin. Ja sitten vielä hieman odotin kunnes muitakin alkoi valumaan paikalle. Minut napattiin ensimmäisten joukosta jonkinlaiseen valokuvaussessioon jotakin Echelon projektia varten. Kirosin jälleen mielessäni sen tuulen johonkin alimpaan helvettiin mutta ihan onnistunut siitä kuvasta silti tuli.
Bongasin paikalta tuttujakin ja tuli sieltä yksi toinenkin suomalainen bongattua. Meistä suomalaisistä ei vain pääse eroon missään, sen ovat kyllä varmasti kaikki huomanneet :')
En edes jaksanut yllättyä kun ovien auetessa klo 12 KUKAAN ei tiennyt tuolla paikassa mitään mistään Artifact screeningistä tai mistään muustakaan. Lopulta kuitenkin löydettiin oikea paikka ja sisäänkäynti. Sitten taas hieman odotettiin ja jonoteltiin.
Koko esityspaikasta tuli mieleen joku salainen maanalainen baari/yökerho joka oli muutettu väliaikaiseksi elokuvateatteriksi. Ja uskokaa tai älkää niin kyllä se toimi. Mitä siellä maan alla oli hiukan kylmä mutta siihenkin tottui. Asia mihin ei tottunut oli makeat popcornit. Never again.
olihan meitä siellä...muutama.
Screeningin jälkeen ei VIP:t heitettiin ulos ja me muut jäimme odottamaan sitä koko iltapäivän kohokohtaa, eli Jaredin saapumista paikalle. Siinä sitä sitten taas odoteltiin. Ja odoteltiin. Ja vielä hetken aikaa odoteltiin. Näin jälkikäteen muisteltuna varmaan vähintään noin 70% koko päivästä oli pelkkää odottelua, mutta taidan olla siihenkin jo niin tottunut että ei se edes jaksa enää niin kauheasti häiritä.
Kun Jared sitten saapui paikalle alkoi Q&A-osio mikä käytännössä toimii niin että osan ajasta Jared selittää täysin omiaan ja sen jälkeen ihmiset saavat esittää kysymyksiään. En osaa arvioida ollenkaan kauanko tuo osio kesti, mutta suurin piirtein 10 kysymykseen herra vastasi jonka jälkeen siirryttiin kenties jännittävimpään osioon, eli valokuvien ottamiseen. Haastavampaa ja jännittävämpää kaikesta teki se, että Jaredin luokse päästäkseen piti ensiki kivietä portaat ylös lavalle (joka oli muuten kaikkien edessä...) ja hyppiä kaikkien johtojen yli eli yrittää selvitä hengissä. Sen jälkeen olisi vielä pitänyt osata näyttää ihmiseltä kun kaikki silmäparit tuijottavat kun yrität näyttää ei-niin-jännittyneeltä. Kerrassaan rentouttava kokemus. Not. Tälläinen siitä kuvasta kuitenkin loppujen lopuksi tuli.
Sanokaa mitä sanotte, en koskaan osaa päättää pidänkö näistä kuvista vai en. Ja minulta on turha kysyä että 'noh miltä tuntui?' koska en koskaan muista noista tilanteista yhtään mitään. Tuosta kyllä muistan ihmeen paljon, heh.
Kuvien ottamisen jälkeen pakkauduttiin pieneen portaikkoon odottamaan että kaikki muut ovat saaneet omat kuvansa otettua ja että jared poistuu paikalta jotta saadaan kamat mukaan ja voidaan lähteä. Siinä vaiheessa kun päästiin lähtemään kello joo viiden pintaan ellei enemmänkin. En missään vaiheessa osannut edes kuvitella että tuossa koko hommassa vierähtäisi kepeät viisi tuntia, mutta niinhän siinä sitten kävi.
Sanoin kavereilleni heipat ja heidän lähtiessä kiirehtimään M&G:t check iniin kaupungin toiselle puolelle suuntasin itse nopeasti takaisin hotellille vaihtamaan vaatteita ja soittamaan paniikkipuhelun. Illan suunnitelmiin tuli nimittäin muutoksia.
Vaatteiden vaihdon ja puhelimessa höpöttämisen (en edes halunnut nähdä sitä puhelinlaskua....) jälkeen suuntasin metroon ja toivoin että löytäisin perille mahdollisimman hyvin ilman eksymistä, sillä kello alkoi olla jo aika paljon. Tietenkään kaikki ei mennyt niin kuin piti koska olin niin innoissani ja päädyin sitten ihan johonkin muualle kuin piti. Heh. Lopulta kuitenkin jotenkin ihmeellisesti onnistuin suunnistamaan keikkapaikalle ja pääsemään sisälle. Enkä edes myöhästynyt. Tuntui lievästi sanottuna oudolta olla loppuunmyydyllä keikalle jonne ei ollut alunperin edes menossa. Well, things happen.
Paris, Night one set list oli aika perus, ainakin alussa
1. Birth
2. Night of the hunter
3. Search and destroy
4. This is war
5. Conquistador
6. Kings and queens
7. Do or die
8. City of angels
9. End of all days
Erillaista sitten Lontooseen ja Dubliniin oli se, että väliaikaesityksiä eli akrobaatteja ei enää ollut, taiko-rummuttajat päässeet vapaalle ja video screenit olivat kadonneet mutta jättimäinen triad tehnyt paluunsa. En valita, hyvin toimi tuollakin tavalla.
Akustinen setti
10. Northern Lights
11. Hurricane
12. From Yestarday
13. The Kill (with Nicola Sirkis)
14. Buddha for Mary
Ei oikeastaan tuon parempaa akustista settiä olisi voinut olla. Siinä oli yksinkertaisesti kaikki mitä olen koskaan livenä halunnut kuulla. Northern Lights kuultiin Dublinissa full bandina, mutta kyllähän se akustisenakin toimii paremmin kuin hyvin. Kauan odottamani From Yesterday tuli myös ja sokerina pohjana Buddha for Mary jonka kuulemista livenä olen odottanut vuosia. Voi sitä tunteiden (ja kyyneleiden) määrää.
Jared & Nicola
15. Stay
16. Closer to the Edge
Encore
17. Bright lights
18. Up in the air
Shannoniin olisi ollut hyvä lopettaa mutta laitetaan nyt kuitenkin tämä yleisökuva tänne loppuun. Tuossa night onessa oli poikkeuksena vielä se, että M&G oli epätavallisesti vasta keikan jälkeen koska meidän Artifact vähän venyi, hehe. Sääliksi käy niitä jotka sieltä keikkapaikalta raahautuivat kahden aikaan yöllä pois kun mikään metro tai bussi ei enää kulkenut.
Sitten olisi enää jäljellä Night two..!
Nuo kuvat on ihanat ♥
VastaaPoista