Jump and touch the sky

15/19

Hollywood Bowl-päivä. Aamupäivällä suunnattiin outleteille vielä kriisishoppailemaan koska kaikilla oli enemmän tai vähemmän jonkinlainen kriisi siitä mitä illalla haluaa laittaa päälle. Shoppailut kannatti ja jokainen löysi itselleen jotain. Käytiin dinnerissä syömässä hampparit ja sitten taidettiinkin jo suunnata kotia kohti kriiseilemään.

Oli mukavaa kun keikkapaikalle pystyi rennosti vain kävelemään. Ei monen tunnin autossa istumisia, vain pieni kävelymatka. Kauheassa kuumuudessa. Perille kuitenkin päästiin ja tuttujakin taas löydettiin.

Naurettiin jo lippuja ostaessa että ei kyllä tulla näkemään mitään koska tosiaan hommattiin ne halvimmat mahdolliset liput jostain takanurkasta. Meidän näkymät olikin aika lailla tänä luokkaa.

Mutta koska satutaan tuntemaan oikeita ihmisiä (tai ihmisiä jotka tuntee oikeita ihmisiä) päädyttiin loppujen lopuks vähän muualle kuin meille tarkoitetuille istumapaikoille.

Riemuidiootit odottamassa tehtäviään

Ilmeisesti meillä oli ihan hyvä paikka odotella keikan alkua sillä nähtiin siinä sitten ainakin Tomo&Vicki ainakin kolmesti, Stevie, Jamie sekä Joe Hahn Linkin Parkista sekä koko AFI. Ja tietenkin vielä Stryker jonka kanssa onnistuttiin nappaamaan selfie! :D

Kun oltiin aikamme juoksenneltu ympäriinsä meidän näkymä oli hetken aikaa tämä. En valita, kyllä tää aina ne takanurkan paikat tulee voittamaan.

En valita tästäkään näkymästä sillä yhden kappaleen aikana Jared tuli yleisöön ja onnistuttiin pääsemään sitten suhteellisen lähelle, kiitos niiden mukavien turvamiesten jotka ei edes yrittäny ajaa meitä pois, enemmänkin kertoi että tuonne kannattaa mennä.

etsi Ida ::D

En ole ehkä koskaan juoksennellut pimeissä paikoissa niin paljon kuin tuona iltana juoksin mutta se oli kaiken sen arvoista. Viimeistään siinä vaiheessa kun kaikki neljä seisottiin keskellä lavaa viimesen biisin aikana. Muistan kun viime vuonna katsoin Hollywood Bowlia sohvalta ja lupasin, että ensi vuonna olen paikan päällä. Ette voi kuvitellakaan kuinka paljon lavalla oleminen meille kaikille merkitsi. Siinä vaiheessa ei mikään haitannut eikä harmittanut yhtään mikään. Ja kaiken kruunasi herra Leton ilme kun mies meidät huomasi. En unohda sitä ilmettä koskaan, sen verran yllättyneeltä Jared näytti :D Tai oikeastaan kaiken kruunasi se, että sain vihdoin ja viimein sen havittelemani Shannonin rumpukapulan. Kun mies minua osoitti ja kapulan heitti niin olin varma että en saa sitä kiinni ja joudun tappelemaan siitä jonkun kanssa mutta sain onneksi napattua sen ilman ongelmia! Myös kaksi muuta kaveri sai rumpukapulat itselleen.

Hienoa oli myös se, että koko keikka näytettiin netissä livenä ja meidän suomalaiset kaverit oli jopa tunnistanu meidät! Kun keikka oli ohi niin palattiin takasin omille paikoillemme sinne kaukaisuuteen sillä seuraavana vuorossa oli Linkin Park.

Olihan se taas aivan mielettömän hyvä vaikka ei oikeastaan mitään nähtykkään. Pari kaveria lähti jo aikaisemmin ja me sitten seurasimme perässä keikan loputtua. Odotettiin jo innolla seuraavaa päivää koska sitten oikeasti päästäisiin näkemään Linkin Park ihan sieltä eturivistä - vihdoin ja viimein. Suunnattiin keikan jälkeen takasin kämpille, syötiin jotain pientä ja mentiin nukkumaan koska aamulla lähdettiin sitten kohti Chula Vistaa!