maanantai 6. lokakuuta 2014

Test my will, test my heart, let me tell you how the odds gonna stack up

En sano etteikö koko Losin matka olisi ollut kaiken tuskan arvoista, mutta ei meitä olisi ihan sillä tavalla tarvinnut koetella. Alusta asti tuntui, että joku suurempi voima yrittäisi estää meidän lähtemisemme. 

Lentomatka Helsingistä Arlandaan sujui hyvin, mutta siihen se sitten jäikin. Itseasiassa odottelukin meni vielä ihan mukavasti, vaikka jouduttiinkin lentokentällä olemaan yli viisi tuntia. Siitä se alamäki sitten alkoikin. Ensiksi tuli ilmoitus, että lento on tunnin myöhässä. Ei sekään vielä erityisemmin haitannut, tunti sinne tänne, lämpö, åalmut ja hilssit, täältä tullaan anyway!



Mutta ei se tietenkään niin helposti onnistunut. Noustiin koneeseen ja kun boarding oli valmis, saatiin kuulla että tankatessa ilmeni ongelma moottorissa. Lähtö myöhästyy, kukaan ei tiedä kuinka paljon. Kuinka mukava. Istuttiin koneessa noin tunnin ajan kunnes kaikkia pyydettiin poistumaan koneesta. Siitä eteenpäin seuraavat pari tuntia olivatkin aikamoista kaaosta. Kukaan ei tienny mitä tapahtuu. Saatiin lentokenttähotellista huone lentoyhtiön piikkiin sekä illallinen (joka oli muuten ihan surkea). Siellä sitten odoteltiin ja yhdeksän aikaan saatiin Suomen pään tukijoukkojen ansiosta tieto, että meidän lento on tosiaan peruttu. Ei paljon naurattanut kun pitkin yötä soiteltiin ties mihin kalliita puheluita ja yritettiin pelastaa niin asunto kuin vuokra-autokin.



Siinä sitten raivottiin ja kirottiin Norwegian johonkin alimpaan helvettiin ja jossain vaiheessa yötä mentiin enemmän (tai vähemmän) stressaantuneina ja vittuuntuneina nukkumaan. Aamulla herättiin aikasin vaan saadaksemme tietää että eihän kyseisellä lentoyhtöllä ole edes minkäänlaista palvelutiskiä koko lentokentällä, että ei auttanut muuta kuin odotella tietoja. Käytiin aamupalalla ja saatiin siellä pieni kohtaus kun saatiin tietää että meidän Artifact screening pidetään Chinese Theatressa! Se on siis se paikka jossa Oscar-gaala pidetään, mutta siitä sitten myöhemmin lisää!



Lopulta laitettiin kamat kasaan, sanottiin hyvästit tuolle hotellille ja mentiin tekemään check-in meidän uudelle lennolle. Kukaan ei uskaltanut olla turhan toiveikas sen suhteen että päästäisiin vieläkään lähtemään yhtään mihinkään, varsinkin kun kysyessä että lennetäänkö tänään vastausta oli "Maybe, I'm not sure."




Elämäni tuskaisimmat seitsemän tuntia tuli koettua lentomatkalla. Kun ei riitä että muutenkaan en ole kauhea lentämisen ystävä, niin tietenkin minulle ja eräälle ystävälleni iski aivan älyttömän huono olo noin neljän tunnin lentämisen jälkeen. Ystäväni teki kuolemaa lentokoneen lattialla ja itse yritin löytää sopivan asennon jossa nukkua.

Jotenkin siinä sitten kärvisteltiin ja laskeudutiin LAXiin hengissä. Jännitettiin kovasti tulevatko kaikkien laukut perille ja oltiin niin innoissamme kuin vain jaksoimme kun totesimme että ainakin olisi vaatteita kun laukut tosiaan perille asti löysivät. Selvittiin tullista suhteellisen nopeasti ja sitten vain lähdettiin etsimään autoa. Auton saaminen olikin taas sitten helpommin sanottu kuin tehty kun Suomen pään toimisto oli suositellut meille liian pientä autoa. Lopulta sitten saatiin auto johon hätäisesti kaikkien kamojen kanssa mahdutiin. Ei muuta kuin nokka kohti asuntoa!





Kun päästiin asunnolle ja oltiin saatu kamat sisälle niin loppuilta sisältä ruokaa ja nukkumaan menemisen. Porukka oli aika väsynyttä kun tosiaan sen alkuperäisen 17h matkustamisen sijasta matkustettiin kepeästi lähemmäs 50h ja oltiin vuorokausi myöhempään perillä kuin oli tarkoitus. Olo ei ollut yhtään parantunut siitä kuoleman tekemisestä lentokoneessa ja siitä se alamäki sitten alkoikin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Make my day :)