Under the banner of heaven, we dream out loud

Mulla oli (on) haave ulkomaille lähtemisestä.

Nyt se haave on jotenkin siirtyny jo suunnittelutasolle ja siihen että googletan kaikkea mahdollista gulal-värijauheista juna-aikatauluihin.

Onko tämä paha?

Sinänsä kyllä, koska pitäisi tehdä päätöksi, päätöksiä, päätöksiä.

Eikä niitä synny helposti, ainakaan kun on kyseessä tälläinen jahkailija kuin minä.

Ja joka vielä kaiken lisäksi haluaa jonkun mukaan, eihän sitä nyt yksin mihinkään lähdetä!

Ainakaan katsomaan Marsseja Britteihin.

Positiivista tässä on se, että vaikka lähtemisestä ei ole mitään varmuutta, niin äiti oli sitä mieltä että menkää vaan. Kerrankin.

Meinasin tähän jo valehdella etten ole koskaan ollut ulkomailla keikkaturistina, mutta olenpas. 

Täällä kotona istuessa (ja töissäkin ollessa..) iskee kauhea into päästä vain johonkin kun lukee kuinka toiset reissaa ympäri Eurooppaa, toiset jopa maailman toisella puolella, bändien perässä keikalta toiselle.

Koska Saksa osoittautui kalliiksi niin alettiin tutkimaan Brittejä.

Eka yllätys oli se, että Lontooseen todellakin lentää halvimmillaan 49€ ja halvin Youth hostel maksoi 13£/henkilö/yö.

Käy paremin kuin hyvin sellainen budjetti.

Luulin, että Suomessa on kallista matkustaa junalla mutta olin väärässä.

Kun kahden tunnin matkasta välillä Lontoo-Manchester saa maksaa 155£/henkilöltä niin ei enää naurattanut. Joten tälläiselle suunnitelmalle saa sanoa hyvästit koska paikallinen VR on selvästi tarkotettu vaan porvareille, ei pienen budjetin matkailijoille.
Eikä siihen nyt muutenkaan olisi varaa mutta aina saa haaveilla.

Helsinki-Lontoo-Dublin-matkan kokonaishinnaksi lippujen ja lentojen kanssa tulisi vaan 179€/henkilö, muutaman euron heitolla. Ehkä tärkeimmät eli majoitus ja ruokailu siitä puuttuu, mutta Irlannissa olisi sentään tuttuja ja aina voi yrittää löytää jonkun kivan Brittien echelonin joka on valmis majoittamaan kaksi vierailijaa lattialle.
Mutta pelkkä Lontookin riittäisi, olisi tietysti mukavampi nähdä sitten vaikka kaksi keikkaa JOS tuonne asti sattuu päätymään. Marraskuussa, kun siellä varmasti sataa vaan vettä ja on kylmää sekä koleaa. Paras matkailukuukausi ikinä.

Kuten eräs viisas echelon siellä keikalla sanoi, välillä ihan pelottaa mitä tuon bändin takia on valmis tekemään.
Tää on nyt kai se sellainen hetki sitten.
Nyt menen tuonne ulos vesisateeseen seisomaan etten ihan sekoa.